torstai 19. tammikuuta 2012

Lomataukoilua


Lähden huomenna lomalle miehen, tyttären ja tämän poikaystävän kanssa. Ajamme ensin Helsingin seudulle yöpymään ja lauantaina lennämme kohti Kanariaa ja Las Palmasia, jossa appivanhempani ovat olleet jo marraskuun loppupuolelta asti.

En ole mikään rantalomailija, mutta tykkään kyllä uida ja kävellä meren rannalla. Olemme suunnitelleet, että tällä reissulla vuokraamme  auton. Muuten otamme rennosti, luultavasti kävelemme paljon, syömme hyvin ja nautimme lämmöstä.

Pakkasin matkalaukkuun kesävaatteiden lisäksi aika monta pokkaria, koska eihän lomalle voi lähteä ilman kirjoja! Kuuden tunnin lennolla ehtii hyvin lukea ja yleensä lomakohteessakin on aikaa lukea, varsinkin iltaisin. Mukaani lähtevät yksi Donna Leonin ja yksi Colin Dexterin dekkari, Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu ja Claudien Gallayn Tyrskyt. Pitkään mietin, miten monta kirjaa, ja millaisia kirjoja ottaisin mukaan, mutta uskon, että tuo on aika hyvä kokonaisuus.

En sattuneesta syystä käy pariin viikkoon päivittämässä blogiani, joten toivottelen nyt teille kaikille hyvää talven jatkoa!


lauantai 14. tammikuuta 2012

Hovimestari muistelee

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta. Tammi, 2009 [1990]. Englanninkielinen alkuteos The Remains of the Day (1989). Suomentanut Helene Bützow. Keltaisen kirjaston pokkarissa sivuja 283.

Kazuo Ishigurosta on tullut yksi suosikkikirjailijoistani. Luin viime vuonna kolme hänen kirjoittamaansa kirjaa, Pitkän päivän ilta on niistä viimeisin. (Olen jo aiemmin kirjoittanut arviot kirjoista Yösoittoja ja Ole luonani aina.) 

Tässä ihastuttavassa kirjassa tutustutaan hovimestari Stevensiin, joka kesällä 1956 tekemänsä lomamatkan aikana muistelee elämäänsä ja työtänsä Darlington Hallissa. Stevens pohtii paljon hyvän hovimestarin ominaisuuksia ja sitäkin, kuinka hänestä voisi tulla yhä parempi hovimestari nykyiselle isännälleen herra Farradaylle.

Stevensin elämää määrittelee ennen kaikkea hänen hovimestariutensa. Velvollisuudentuntoisuus ja arvokkuus sekä halu tehdä työnsä hyvin ja kunnialla menee kaikkien muiden asioiden edelle. Tämä näkyy muun muassa siinä, ettei Stevens ehdi hyvästellä isäänsä, vaan hänen mielestään lordin ja tämän korkea-arvoisten vieraiden palveleminen on hänen kyseenalaistamaton velvollisuutensa, jota hän ei voi laiminlyödä edes isänsä kuollessa.

Ishiguron kerronnan ja kirjoittamisen tapa viehättää minua todella paljon. Myös Pitkän päivän ilta on monella tavalla hieno kirja, jossa kirjailija kuvaa uskottavasti Stevensin suhtautumista omaan työhönsä hovimestarina samoin kuin hänen tunteitaan kartanon entistä taloudenhoitajaa neiti Kentonia kohtaan. Kirjasta piirtyy myös kuva sotienvälisestä  Englannista ja yläluokkalaisten elämästä hovimestarin näkökulmasta tarkasteltuna.

Annan vielä lopuksi puheenvuoron uskolliselle hovimestari Stevensille:
Sellaisille ihmisille kuin te ja minä ankara totuus on se, että meillä ei ole vaihtoehtoa kuin uskoa kohtalomme kokonaisuudessaan niiden suurten miesten käsiin, jotka pyörittävät tätä maailmaa ja tarvitsevat palveluksiamme. Mitä siis hyödyttää kiusata itseään liikaa sitä, mitä olisi tai ei olisi voinut tehdä valvoakseen oman elämänsä suuntaa? Eikö riitä, että sellaiset ihmiset kuin te ja minä edes yrittävät antaa oman panoksensa jollekin oikealle ja arvokkaalle asialle? Ja jos joku meistä on ollut valmis uhraamaan suuren osan elämästään sellaisille tavoitteille, hänellä on jo sinänsä aihetta ylpeyteen ja tyytyväisyyteen lopputuloksesta riippumatta.

Pitkän päivän illasta ovat kirjoittaneet myös ja ainakin:
Katja
Ilse 
Zephyr 
Norkku 
Maria 
Jaana

Tähdet: ★ ★ ★ ★ +

maanantai 2. tammikuuta 2012

Väkevääkin väkevämpi Kätilö


Katja Kettu: Kätilö. WSOY. 2011. 348 sivua.

Minä olen kätilö Jumalan armosta ja kirjoitan nämä rivini sinulle, Johannes. Minulle kaikista maailman ihmisistä on Herramme Kaikkivaltias viisaudessaan antanut kyvyn lahjoittaa toisille elämä ja toisilta tuhota se. Kumpaakin olen tässä maailmanpaloon hukkuneessa elämässäni  antanut, elämää ja kuolemaa vastavuoroin, enkä tiedä johtuuko elämäni kulku tämän ajan rummutuksesta vai siitä, että Herra sen perimmältään tällaiseksi on  tarkoittanut. Tämä kyky on ristini ja pelastukseni, taakkani ja tuomioni ja määrännyt elolleni mutkaisen polun kauas kotoani ja sinusta, rakkaani.
 
Katja Ketun Kätilöä on kutsuttu rakkausromaaniksi. Kieltämättä kirja on sitäkin, sillä onhan se suomalaisen kätilön, Villi- tai Vikasilmän ja SS-upseerin ja sotakuvaajan, Johann (Johannes) Angelhurstin välinen Lappiin paikantuva traaginen rakkauskertomus.  Kuitenkin Kätilö on paljon, paljon muutakin. Ennen kaikkea se on väkevä romaani sodasta ja siitä, miten sota vaikuttaa ihmisiin. Kirjassa näytetään muun muassa, mistä sodan raakuudet oikein kumpuavat ja mikä on yksittäisten ihmisten osuus niihin.

Kätilön rakenne on onnistunut. Kirjan aloittaa kätilön ja Johanneksen tyttärentyttären Helena Angelhurstin esipuhe. Helena myös päättää kirjan. Muina kertojina toimivat Kuollut Mies, jonka salaperäisiin merkintöihin ja kirjeisiin tutustutaan aina kunkin kirjan osan alussa (yhteensä kirjassa on kuusi osaa). Vähin erin selviää, että tämä henkilö on kätilön isä. Muutoin kirjassa vuorottelevat kätilön ja Johanneksen kertojan äänet. Eri kertojien käyttö toimii tässä kirjassa hyvin.  Tapahtumat ristivalottuvat ja kuva sodan jalkoihin joutuneiden ihmisten elämästä on monipuolinen ja rikas.

Kirjan ehdottomia ansioita ovat onnistuneen rakenteen lisäksi elävä, aistivoimainen ja vahva kerronta ja kieli. Ketun kieli on välillä niin väkevää, raadollista, lihallista ja jopa eläimellistä, että lukeminen aiheutti ahdistusta ja jopa inhoa. Siitäkin huolimatta koen, että vahva ilmaisu sopii tähän kirjaan eikä vähempi olisi riittänyt. Vaikka mieleni olikin tätä kirjaa lukiessa välillä aikamoisessa kaaoksessa, niin en voinut olla pitämättä kirjasta.

Kätilö kertoo todella vahvoin vedoin, tunteisiin vetoavasti ja raadollisesti sodan vaietusta historiasta. Nostan hattua Katja Ketulle siitä, että hän käsittelee rohkeasti ja ihan uudesta näkökulmasta historiamme kipupisteitä, Lapin sotaa, vankileirejä ja suomalaisten naisten sodanaikaisia suhteita saksalaisiin sotilaisiin.

Sen lisäksi, että Kätilön kirjalliset ansiot ovat kiistattomat, on kirja hyvin tärkeä puheenvuoro keskusteluun maamme (sota)historiasta. Kätilö on rohkaiseva esimerkki siitä, että on mahdollista käsitellä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti sota-aikaa ja rakentaa tuosta ajasta aiempaa monipuolisempaa kuvaa.

Kätilö on upea ja hyvin etenevä kirja, joka oli  pakko lukea nopeasti. Kirjan jälkimaku oli/on vahva ja omia vaikutelmia piti mietiskellä useamman päivän ajan. Tuntuu, etteivät sanat välttämättä edes riitä tai tee oikeutta tämän kirjan hienoudelle. Luulen, että tämä on niitä kirjoja, joiden arvo nousee entisestään, kun saa etäisyyttä lukuhetkeen. 

Kannattaa käydä lukemassa myös nämä arviot, joissa kirjaa hienosti kuvataan (jos joitakin arvioita puuttuu, niin vinkatkaa):
Minna
Joana
Paula
Erja
Jaana
Sonja

Tähdet: ★ ★ ★ ★½

Edit: Kätilö sijoittui juuri julkaistulla Blogistanian Finlandia 2011-listalla ensimmäiseksi! Hienoa!

Blogistanian Finlandia -listani


Sallan lukupäiväkirja -blogin Salla Brunou ideoi viime vuoden alussa Blogistanian Finlandian nimeä kantaneen listan vuonna 2010 ilmestyneistä kotimaisista kirjoista, joita oli käsitelty kirjablogeissa. Koska mainio hanke sai tuolloin paljon innostunutta palautetta, Salla päätti, että vuoden 2011 osalta lista kootaan kollektiivisesti. Toisin sanoen me kaikki kirjabloggaajat voimme kantaa kortemme kekoon ja laatia omat Finlandia-listamme, joiden pohjalta Blogistanian Finlandia valitaan. (Ks. Sannan teksti aiheesta täältä.)

Blogistanian Finlandian ideana on nostaa esille kirjoja, joita bloggaavat lukuharrastajat ovat hyväksi havainneet ja joiden lukemista he suosittelevat. Kukin osanottaja listaa omaan blogiinsa 3-6 vuonna 2011 ilmestynyttä kaunokirjallista teosta ja linkittää kirjaan ainakin yhden blogiarvion.  Listalle voi nimetä, toisin kuin virallisessa Finlandia-kilpailussa, myös runo- ja novellikokoelmia sekä sarjakuvia. Myös sellaisia kirjoja, joita ei ole itse lukenut, voi listata. Tärkeintä on, että kirjasta on kirjoitettu blogirarvio/-arvioita.

Tässäpä on viidestä kirjasta koostuva Blogistanian Finlandia -listani:

1) Katja Kettu: Kätilö
Luin itse tämän kirjan muutama päivä sitten ja vaikutuin. En kuitenkaan ole vielä ehtinyt kirjasta kirjoittaa, mutta ainakin näissä blogeissa kirjaa käsitellään:
2) Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle
Runollinen teos, josta on blogistaniassa aika paljonkin arvioita. Omani löytyy täältä. Katso myös:
Järjellä ja tunteella
Kulttuuri kukoistaa
Lumiomena 

3) Katja Kaukonen: Odelma
Hieno ja vaikuttava kirja, josta ovat kirjoittaneet muun muassa:
Luettua
Morren maailma
Amman kirjablogi

4) Helmi Kekkonen: Valinta
En ole vielä tätä lukenut, mutta olen ihan varma, että tulen pitämään tästä kirjasta. Tästä asiasta minut ovat vakuuttaneet ainakin seuraavat tekstit:

5) Bo Carpelan:  Lehtiä syksyn arkistosta (kaipa Finlandian voi antaa myös postuumisti?)
Upea kirja, josta on kirjoitin itsekin (täällä). Katso myös:
Erjan lukupäiväkirja

Ja nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen kollektiivisesta listasta tulee ja mikä kirja Blogistanian Findandian lopulta voittaa. Jännittävää!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kirjavuosi 2011

Niinhän se vuosi taas vaihtui. Onkin aika katsoa taaksepäin menneeseen kirjavuoteen. 


 Luin vuoden 2011 aikana yhteensä 63 kirjaa (en laske tähän lukumäärään tietokirjallisuutta, jota luen työni ja opiskelujeni vuoksi). Olen lukenut kuukausittain keskimäärin viisi kirjaa eli hiukan yli kirjan per viikko. Lukisin kyllä mielelläni paljon enemmäkin, mutten ainakaan vielä ole keksinyt keinoa, jolla  kehittelisin itselleni lisää lukuaikaa.


Kirjoitin blogiini arvion lähes 30 kirjasta. Aloitin blogin pitämisen vasta maaliskuun lopussa, joten alkuvuonna luetuista kirjoista ei arvioita löydy. Tosin en ole blogitaipaleeni aikana ehtinyt kirjoittaa läheskään kaikista lukemistani kirjoista, mikä kieltämättä harmittaa. (Aion kyllä kirjoittaa arviot muutamasta joulukuussa lukemastani kirjasta lähipäivien aikana, joten sikäli tilastot vielä kaunistuvat.)

Olen sijoittanut kaikki vuoden aikana lukemani kirjat erilaisiin kategorioihin. En nyt perustele tarkemmin sitä, miksi olen sijoittanut kunkin kirjan tiettyyn kategoriaan, mutta arvioista löytyy ainakin jonkin verran vastauksia siihen, miksi rakastuin, ihastuin tai petyin tiettyihin kirjoihin (ne kirjat, jotka olen blogissani arvioinut, on merkitty harmaalla; linkki arvioon löytyy kirjan nimeä klikkaamalla). 


Kirjavuoteni helmi

Erinomaiset, hyvin kirjoitetut ja/tai kerronnallisesti upeat kirjat
Katja Kettu: Kätilö. WSOY. 2011.
Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin. Tammi. 2010.

Hyviä ja ihastuttavia kirjoja, joista pidin aika lailla
Michael Cunningham: Illan tullen. Gummerus. 2011.
Joel Haahtela: Lumipäiväkirja. Otava. 2008. 
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian. Tammi. 2010.
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta. Tammi, 2009.
Olli Jalonen: Poikakirja. Otava. 2010.
Katja Kaukonen: Odelma. WSOY. 2011.
Andreï Makine: Tuntemattoman miehen elämä. WSOY. 2010.
Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina. Otava. 2010.
Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Tammi. 2011. 
Riikka Pulkkinen: Totta. Otava. 2010.
Carol Shields: Kivipäiväkirjat. Otava. 2000.
Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär. WSOY. 2010.


Positiiviset yllätykset

Keskikertaista paremmat kirjat, joista jäi kuitenkin puuttumaan se jokin  
Muriel Barbery. Kulinaristin kuolema. Gummerus. 2011.
Carlos María Dominguez: Paperitalo. Basam Books. 2006.
Turkka Hautala: Paluu. Gummerus. 2011.
Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit - kohtalona 1930-luvun Suomi. Otava. 2010.
Kreetta Onkeli: Kutsumus. Sammakko. 2010.
Riikka Pulkkinen: Raja. Gummerus. 2006.
Bernhard Schlink: Viikonloppu. WSOY. 2010.
Kathrin Schmidt: Et sinä kuole. WSOY. 2010.
Johan Theorin: Verikallio. Tammi. 2011.
Märta Tikkanen: Emma ja Uno. Rakkautta tottakai. Tammi. 2010.

Ihan hyvät välipalakirjat
De Timothée Fombelle: Tobi Lolness. Tammi. 2010.
Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa. Otava. 2011. 
Jo Nesbø: Veritimantit. Johnny Kniga. 2006.
Anders Roslund & Börje Hellström: Tyttö katujen alta. WSOY. 2010.
Leonie Swann: Murha laitumella. WSOY. 2008.


Kirjat, joilta odotin paljon, mutta jäivät keskinkertaisiksi lukukokemuksiksi
Amos Oz: Älä kysy yöltä. Tammi. 2010.
Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa. Like. 2010. 
Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann. Otava. 2010.

Enpä olisi paljon menettänyt, jos olisin jättänyt nämä kirjat lukematta 
Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri. Gummerus. 2011. 

Itse asiassa tiesin jo ennen tämän jaottelun tekemistä, että lukuvuoteni oli onnistunut. Toki jaottelu auttoi itseänikin hahmottamaan kulunutta lukuvuottani ja huomaamaan entistä selvemmin, että olen lukenut pääsääntöisesti hyviä ja erinomaisia kirjoja. Koin viime vuoden aikana muutaman kirjallisen pettymyksen ja jätin joitakin kirjoja kesken, mutta kokonaisuutena vuosi sisälsi paljon hienoja lukuelämyksiä. Tästä on hyvä jatkaa uuteen, varmasti antoisaan lukuvuoteen.

Kirjabloggaaminen on jonkin verran laajentanut lukutottumuksiani. Toisten kirjablogien ansiosta löysin tänä vuonna joitakin uusia kirjailijoita (esim. Kazuo Ishiguro, Haruki Murakami, Joel Haahtela, Pasi Ilmari Jääskeläinen). Kirjablogeista olen myös saanut paljon erinomaisia lukuvinkkejä (TBR-kirjojen listani on aika mittava), ja yleensä ottaen kirjoittaminen ja keskusteleminen kirjoista täällä blogistaniassa on ollut erittäin mukavaa ja palkitsevaa.

Kiitän kaikkia lukijoitani viime vuodesta ja toivotan Onnellista, ihanaa ja lukuelämyksellistä vuotta 2012!