Kesäkuun luetut ynnä muita asioita

Kesäkuu oli minulle hyvä lukukuukausi. Ehdin lukea yhteensä kuusi kirjaa:

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. Otava. 1994.

Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen. WSOY. 2010.  

Maritta Lintunen: Mozartin hiukset. WSOY. 2011.  

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta. Otava. 2011. 

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann. Otava. 2010.  

Colm Tóibín: Brooklyn. Tammi. 2011.

Olen toistaiseksi ehtinyt arvioida näistä vain kaksi, mutta kyllä muistakin on lyhyempää tai pidempää tekstiä vielä tulossa, jahka ehdin kirjoittamaan. Kaikki luetut kirjat olivat hyviä, mutta kuukauden parhaan kirjan "palkinto" menee ehdottomasti Colm Tóibínin kirjalle Brooklyn. Kerron arvioissani myöhemmin, miksi ihastuin tuohon kirjaan.

* * * * * * * * * *

Olin pitkään kirjanostolakossa, mutta eilen illalla innostuin tilamaan Adlibrikseltä Tammen keltaisen kirjaston pokkareita. Hinta ei kyllä päätä huimaa, sillä tämä neljän kirjan paketti tuli maksamaan alle 16 euroa:

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Lahiria en ole lukenut aiemmin, mutta muut kirjailijat ovat tuttuja yhden kirjan perusteella (tosin en kyllä enää muista, mitä olen Morrisonilta aiemmin lukenut). Uskon pitäväni näistä kaikista! 

* * * * * * * * * *

Blogini lukijamäärä on lisääntynyt huikeasti viime päivinä, luultavasti arvonnan innostamana.  Lukijapalkissa komeilee nyt lukema 50!

Onpa mukavaa, että olette löytäneet tänne, lähinnä kirjapostauksiin keskittyvään blogiini. Tästä on hyvä jatkaa keskustelua kirjallisuudesta, lukemisesta ja muistakin elämän ilmiöistä. 

Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. Otava. 1994. Ruotsinkielinen alkuteos Underbara kvinnor vid vatten. Suomentanut Arja Tuomari.

 

Minun on ihan ensimmäiseksi tunnustettava, että pidin Monika Fagerholmia aiemmin kevyen ja viihteellisen kirjallisuuden kirjoittajana. Olinpa tietämätön! 

Siskoni suosituksesta luin keväällä 2010 Amerikkalaisen tytön (2004) ja sen itsenäisen jatko-osan Säihkenäyttämö (2009). Siitä asti olen myös halunnut lukea Ihanat naiset rannalla (Claes Olssonin elokuvan vuodelta 1998 olin jo nähnyt aiemmin). Nyt siihen sitten tarjoutui mahdollisuus, sillä luin kirjan osana Karoliinan Kirjavan kammarin Suomalaisen keskiluokan arki -haastetta.

Ihanat naiset rannalla on kuvaus muutamasta kesästä saariston kesäparatiisissa 1960-luvulla. Kirjan keskiössä on kaksi perhettä. Ensimmäisen niistä muodostavat entinen vedenneito Isabella ja kirjoihin uppoutuva Kajus sekä heidän poikansa Thomas, joka on kirjan alussa 8-vuotias.

Perheen naapuriin kesäpaikassa muuttavat Enkelit, jotka ovat aiemmin asuneet Amerikassa ja tuovat mukanaan uudenlaisen elämäntavan. Enkelin perheeseen kuuluvat Rosa ja Gabriel eli Gabbe ja heidän tyttärensä Nina ja Renée. Jälkimmäisestä tulee Thomaksen ystävä. Kirjassa on toki muitakin elävästi ja uskottavasti kuvattuja henkilöitä ja perheitä, mutta tarinan kannalta keskeisimpiä ovat juuri nämä perheet ja henkilöt.

Ihanat Rantanaiset ovat tietenkin Rosa ja Isabella, jota Rosa alkaa kutsua Bellaksi. Naisten välille muodostuu ystävyyssuhde ja he viettävät muutaman kesän aurinkoa ottaen, drinkkejä siemaillen ja vesihiihtoa harrastaen.

Ylhäällä Bellan ateljeessa saa alkunsa laulu joka soi joka paikassa sinä vuonna. Sävelmä, jota voi hyräillä melkein ilman sanoja. Joka leviää ja aaltoilee kesäparatiisin yli.

Bella-Rosa, Rosa-Bella, sanat kuuluvat.

Naisten tiivis ystävyys tosin rikkoutuu välillä, kun Gabbe ja Bella lähentyvät yhteisellä Ruotsinmatkalla. Kuitenkin jo seuraavana kesänä Rosa palaa ystävänsä luokse, ja naiset lähtevät Kööpenhaminaan. Rosa palaa matkalta, mutta Bella ei. Rantanaisten tarinan päätyttyä loppuvat myös Thomaksen kesät kesäparatiisissa:  

Eivätkä he milloinkaan palaa kesäparatiisiin. Thomaksesta tulee tavallinen poika jolla ei ole kesäparatiisia.

Kirjan loppupuolella kerrotaan niin Thomaksen kuin muidenkin kirjan keskeisten henkilöiden elämästä paratiisikesien jälkeen. Kaikenlaista tapahtuu, mutten halua paljastaa kirjan juonesta enää tämän enempää.

Vaikka Ihanat naiset rannalla kuvaa näennäisesti huolettomia kesäpäiviä, niin pinnan alla tapahtuu paljon. Kirjassa ei suinkaan ole kyse suomenruotsalaisten ihmisten ihanien kesien ja huolettoman elämän kuvaamisesta, vaan monimutkaisten tunteiden ja hyvinkin monisyisten ihmissuhteiden kuvauksesta.

Isabella-Vedenneidon ja Kajuksen välien viileneminen, Bellan vetäytyminen yksinäisyyteen, Rosan alkoholin käyttö, Bellan ja Gabben suhteen kehittyminen, Renéen erikoinen käyttäytyminen ja naapureiden ihmettely sekä kesäparatiisin tapahtumat kerrotaan kirjassa Thomaksen näkökulmasta.

Fagerholm onnistuukin hienosti kuvatessaan Thomaksen ajatuksia, tunteita ja havaintoja sekä hänen kasvuaan ja kehittymistään. Thomas, kuten lapset yleensä, huomaa, kuulee ja näkee paljon, muttei aina ymmärrä havaitsemiensa asioiden yhteyksiä.

Miksi vesisuksilla hiihtävät rantanaiset ovat kauniita? Vastustamattomia? Vangitsevia? Keltaisissa ja valkoisissa uimapuvuissaan, vaikka toisella on kaiken kukkuraksi oranssit pelastusliivit päällä?

Filosofisia kysymyksiä. Thomas on yhdeksän vuotta vanha, kohta kymmenen. Hänellä ei ole filosofoinnin tajua. Eikä tule sitä paitsi olemaankaan. Hän on aivan äitinsä kaltainen, ihminen josta ei koskaan tule filosofista luonteeltaan.

Asiat ovat konkreettisia. Thomakselle kaikki on konkreettista.

Vaikka kirjailijan asiasta toiseen pomppiva tyyli minua jonkin verran häiritsi, niin pidin aika lailla tästä(kin) Fagerholmin kirjasta. Erityisesti pidin siitä, ettei kirjailija selitä asioita turhaan, vaan tuo niitä esille hienovaraisina vihjauksina, johtolankoina.

Suosittelen Ihania naisia rannalla erityisesti kesäkirjaksi, mutta varmasti se sopii myös luettavaksi talvella – silloin, kun eniten kaipaa kesän lämpöä ja aurinkoa...

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös  Sanna ja Päkä.

Tähdet: ★ ★ ★ ★

Paljon vai vähän?

Toivon saavani teiltä apua yhteen mieltäni askarruttavaan asiaan. Mitä teen, kun aika ei riitä kaikkien lukemieni kirjojen arviointiin? Esimerkiksi nyt on sellainen tilanne, että olen lukenut viisi hyvää kirjaa, joista haluaisin kirjoittaa, mutta kun en taida ehtiä.

Olen tämän lähes kolmen kuukauden - eli lyhyen - blogistiurani aikana pyrkinyt siihen, että jos kirjoitan arvion, niin se olisi jäsennelty, monipuolinen ja sopivan pituinen. Ei ihan lyhyt tai kirjaa pinnallisesti kuvaava, muttei kuitenkaan liian pitkä tai vuolas. Olen halunnut kuvata kirjan keskeiset elementit ja kirjoittaa auki sen herättämistä tuntemuksista.Vaikka kirjoittaminen on minulle suhteellisen helppoa, menee arvion kirjoittamiseen aikaa. Sinällään se ei haittaa, koska kirjoista kirjoittaminen on mukavaa ja palkitsevaa.

Haluan edelleen kirjoittaa samantapaisia ja -tyylisiä arvioita kuin tähänkin asti, mutta nyt välähti, että voisinhan tietysti kuitata osan kirjoista kirjoittamalla niistä lyhyen luonnehdinnan (en kuitenkaan kopioisi takakansien tai kansiliepeiden tekstejä, vaan kuvailisin kirjaa omin sanoin). Antaisin kaikille kirjoille tähdet; joistakin kirjoista kirjoittaisin pidemmästi, joistakin vain keskeisimmät asiat.

En kuitenkaan halua vähentää lukemista sen takia, että ehtisin kirjoittaa enemmän. Tietenkin saan tehdä omassa blogissani mitä haluan, mutta minua kiinnostaisi kuulla teidän mielipiteenne. Haluaisin myös kuulla siitä, miten te muut kirjablogistit olette tällaisen ratkaisseet? Vai onko teillä edes koskaan ollut samanlaista ongelmaa?

Kirjoja arvotaan

Blogini täyttää kolme kuukautta torstaina 30.6. Päätin jo aiemmin, että siinä vaiheessa, kun kolmen kuukauden tai 40 lukijan raja tulee täyteen, järjestän arvonnan. Viime viikolla 40 lukijan rajapyykki ylittyi: nyt lukijoita on jo 42. Olen siitä erittäin iloinen ja kiitollinen!

Bloggaamisesta on tullut minulle rakas harrastus. En oikein tiennyt aloittaessani, mihin ryhdyin. Vuorovaikutteisuus ja kirjablogistien piirissä vallitseva rohkaiseva ja lämmin ilmapiiri on yllättänyt minut positiivisesti. On mukavaa ja palkitsevaa kirjoittaa kirjoista ja omista lukukokemuksista, mutta yhtä mukava on saada ja lukea kommentteja ja osallistua keskusteluihin muissa blogeissa.

Maaliskuussa kuvittelin ja suunnittelin kirjoittavani myös käsitöistä, mutta kevään ja kesän aikana en ole juurikaan koukkuun ja puikkoihin tarttunut, joten blogini on ollut toistaiseksi kirjapainotteinen. Saa nähdä, miten käy syksyllä, jolloin saan yleensä käsityökohtauksen.

Arvonnan ensimmäinen virallinen valvoja Riku

Mutta nyt ihkaensimmäiseen arvontaani blogistaniassa. Kuten tiedätte, on kirjahyllyä aika ajoin hyvä päivittää ja järjestää tilaa uusien kirjojen virralle. Teen sitä nyt laittamalla yhteensä yhdeksän kirjaa kiertoon arvonnan palkintoina.  Palkintokirjat eivät ole uutuuksia eivätkä myöskään uusia kirjoja, vaan kerran tai kaksi kertaa luettuja, mutta kuitenkin hyväkuntoisia. Yhtä lukuunottamatta ne ovat kovakantisia.

Arvottavat kirjat:

Kristina Carlson: Herra Darwidin puutarhuri. Otava. 2009.

Philippe Claudel: Harmaat sielut. Otava. 2006.

Kajsa Ingermansson: Keltaisten sitruunoiden kahvila. Otava. 2007.

Kate Jacobs: Pieni lankakauppa. Gummerus. 2007.

Tapio Koivukari: Maista, niin muistat. Novelleja. Johnny Kliga. 2008.

Richard Mason: Yhdessä. Gummerus. 2004.

Marjo Niemi: Juostu maa. Teos. 2004.

Ingrid Noll: Rakkaat vainajat.  WSOY. 2004.

Dan Rhodes: Antropologia ja sata muuta tarinaa. Sammakko. 2005. (Pokkari)

Arvon kolme voittajaa, joista kukin saa valita listalta kaksi kirjaa. Ensimmäisen voittoarvan omistaja saa valita kirjat ensimmäisenä, kun taas toinen ja kolmas valitsevat niistä, jotka ovat jääneet jäljelle. Älä tässä vaiheessa ilmoita, minkä tai mitkä kirjat haluaisit. Otan sitten voittajiin yhteyttä arvonnan päätyttyä.

Voit lunastaa arvontaan kolme arpaa. Ensimmäisen arvan saat, kun olet rekisteröitynyt lukijakseni (ks. ovatko tietosi sivupalkissa kohdassa Käyttäjäraati). Kiinnityksen toiseen arpaan saat linkittämällä arvonnan omalle sivullesi ja kolmannen kertomalla  jonkin kirjaan ja/tai lukemiseen liittyvän muiston joko lähimenneisyydestästi tai vuosien takaa.

Arvonta päättyy maanantaina 4.7. klo 23.55. Muista mainita, miten monella arvalla olet mukana.

Onnea arvontaan!

Arvonnan toinen virallinen valvoja Misti

Ja se metsä oli maailman sinisin...

Lapsuuden maa


Ja se metsä oli maailman sinisin

ja vehrein se nurmikkorinne.

Ja usein vielä unissani vaellan

ma kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat

ne sinipunakukkaiset pellot.

Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot

kuin siellä ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset

siellä viheriäisessä haassa.

Ei missään niin valkeita koivuja kasva

kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan

niin taivas loistele seessä.

Sen alla yhä unissani vaellan

ja mulla on silmät veessä.

- Lauri Pohjanpää -

Toivotan tämän runon ja runoon sopivan (vaikkei olekaan Suomesta) kuvan välityksellä sekä rekisteröityneille (teitä on jo 40!) ja muuten blogiani seuraaville lukijoille

Ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!

Haaste: Mieskirjailijoiden kirjoja

Reilu viikko sitten listasin tärkeitä naiskirjailijoiden kirjoja. Nyt on aika tehdä vastaavanlainen lista mieskirjailijoiden osalta. Tästä mainiosta haasteesta on kiittäminen Sinisen linnan kirjaston Mariaa. 

Teen samoin kuin naiskirjailijoiden listassa eli tuon esille kirjoja enkä vain kirjailijoita (paitsi esim. runojen ja joidenkin sarjojen kohdalla). Joiltakin kirjailijoilta olisin voinut mainita koko tuotannon, mutta olen kuitenkin ottanut kultakin mukaan enintään kaksi kirja. 

Sain listattua melkein sata mieskirjailijan kirjaa. Ilmeisesti luen aika tasapuolisesti naisten ja miesten kirjoittamaa kirjallisuutta, koska en kokenut tämänkään listan laatimista mitenkään vaikeana. Tai voihan se johtua siitäkin, että ole aikoinaan opiskellut kirjallisuutta ja klassikkokurssien kirjat olivat tuolloin enimmäkseen miesten kirjoittamia. 

Sinällään en halua erottaa nais- ja mieskirjailijoiden tuotantoa eikä kirjoittajan sukupuoli mielestäni määritä sitä, onko kirja hyvä tai huono. Luonnollisesti se, että olen itse nainen, vaikuttaa siihen, että yleisesti ottaen samaistun naisten kirjoittamiin teksteihin helpommin, muttei sekään kaikissa tapauksissa pidä paikkaansa.

Laitoin kirjat aakkosiin (minkäs sitä voi sisäiselle kirjastonhoitajuudelleen), mutta muutoin en halunnut lähteä kirjoja erottelemaan tai jaottelemaan. Jotkin listan kirjoista ovat erittäin tärkeitä ja rakkaita – ja hyvin todennäköisesti sellaisina pysyvät. Joistakin kauan aikaa sitten luetuista en ehkä enää nyt vaikuttuisi, mutta koska ne ovat joskus olleet tärkeitä, niin ne lunastavat paikkansa listallani. Ja luonnollisesti on vielä paljon mieskirjailijoita, joihin en ole edes tutustunut!

1.      Aapeli: Koko kaupungin Vinski

2.      Juhani Aho: Rautatie

3.      André Alexis: Lapsuus

4.      Paul Auster: Näkymätön

5.      Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

6.      Andre Brink: Hiekkalinna

7.      Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

8.      Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

9.      Bo Carpelan: Kesän varjot

10.  Raymond Carver: Vielä yksi asia: kertomuksia

11.  Lars Saabye Christensen: Velipuoli

12.  Michael Cunningham: Tunnit

13.  Philippe Delerm: Päivätorkut piloilla

14.  Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

15.  Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

16.  Torbjorn Flygt: Alakynnessä

17.  John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen

18.  Jonas Garnell: Jenny

19.  Nikolai Gogol: Kuolleet sielut

20.  Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee

21.  Grimmin veljesten sadut

22.  Einar Mar Gudmundsson: Kaikkeuden enkelit

23.  Martti Haavio: Iloinen eläinkirja

24.  Steven Hall: Haiteksti

25.  Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie

26.  Khaled Hosseini: Leijapoika

27.  Peter Høeg: Lumen taju

28.  John Irving: Kaikki isäni hotellit

29.  Kazuo Ishiguro: Yösoittoja

30.  Roy Jacobsen: Ihmelapset

31.  Olli Jalonen: Poikakirja

32.  Matti Yrjänä Joensuu: Harjupää-kirjat

33.  Jari Järvelä: Mistä on mustat tytöt tehty

34.  Ilmari Kianto: Punainen viiva

35.  Jyrki Kiiskinen: Kaamos

36.  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

37.  Aleksis Kiven runot

38.  Gösta Knuttsonin Pekka Töpöhäntä -kirjat

39.  Tapio Koivukari: Meren yli, kiven sisään

40.  Milan Kundera: Identiteetti

41.  Hanif Kureishi: Gabrielin lahja

42.  Joel Lehtonen: Putkinotko

43.  Eino Leinon runot

44.  Siegfried Lenz: Kiusattu

45.  Juice Leskinen. Äeti

46.  Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis -kirjat

47.  Lidgren, Torgny: Dorén raamattu

48.  Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I-III

49.  Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta

50.  Erlend Loe: Muleum

51.  Andreï Makine: Ranskalainen testamentti

52.  Andreï Makine: Venäläisiä unelmia

53.  Henning Mankell: Daisy Sisters

54.  Henning Mankell: Kurt Wallander -sarja

55.  Garcia Garcia Márgues: Mamá Granden hautajaiset

56.  Ian McEwan: Rannalla

57.  Ian McEwan: Sovitus

58.  Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

59.  Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito

60.  Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin

61.  A.A. Milne: Nalle Puh

62.  P. Mustapään runot

63.  Hannu Mäkelä: Mestari

64.  Håkan Nesserin rikosromaanit

65.  Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus

66.  Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä

67.  Michael Ondaatje: Englantilainen potilas

68.  Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

69.  Orhan Pamuk: Nimeni on punainen

70.  Jukka Parkkinen: Korppi ja korven veikot

71.  Per Petterson: Hevosvarkaat

72.  Hannu Raittila: Kirjailijaelämää

73.  Risto Rasan runot

74.  Chet Raymo: Yötaivaan alla

75.  Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto

76.  Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

77.  J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

78.  José Saramago: Elefantin matka

79.  Bernhard Schlink: Lukija

80.  Schmitt, Eric-Emmanuel: Oscar ja Roosamamma

81.  Schmitt, Eric-Emmanuel: Pilatuksen evankeliumi

82.  W. G. Sebald: Austerlitz

83.  Antonio Skarmeta: Nerudan postinkantaja

84.  F. E. Sillanpää: Elokuu

85.  Joni Skiftesvik: Luotsin tarina

86.  John Steinbeck: Eedenistä itään

87.  Lars Sund: Erikin kirja

88.  Johan Theorin: Nattfäk (Yömyrsky)

89.  Leo Tolstoi: Anna Karenina

90.  Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus

91.  Göran Tunström: Jouluoratorio

92.  Heikki Turunen: Maalainen

93.  Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

94.  Mika Waltari: Suuri illusioni

95.  Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

96.  Hannu Väisänen: Vanikan palat

97.  Markus Zusak: Kirjavaras

Kuvat Googlesta, toteutus oma.

Kirottu ajan katoava virta

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta. Otava. 2011. Norjankielinen alkuteos Jag forbanner tidens elv. Suomentaja Katriina Huttunen.

Häipyvä uni, silti läheinen vielä –

kirottu ajan katoava virta!

Kotiseutuni kolmenkymmenen vuoden takaa!

Ihastuin norjalaisen Per Pettersonin kirjaan ensin sen hienon ja runollisen nimen, Kirottu ajan katoava virta,  perusteella (nimi on lainattu yllä olevasta Mao Tse-tungin runosta).

Vuonna 2009 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittaneen kirjailijan toisessa suomennetussa romaanissa ajan katoamista, muistoja ja muistin paikkoja käsitellään päähenkilö Arvid Jansenin kautta.

Kirjan alussa eletään vuotta 1989. Tuolloin tapahtuu merkittäviä asioita niin maailmalla kuin Arvidin elämässäkin. Berliinin muuri murtuu, mutta keskeisempää on äidin sairastuminen vakavasti ja Arvidin oma avioero.

Kirjan edetessä selviää, että äidin ja Arvidin välit ovat kylmenneet lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin, koska Arvid jätti kommunistisen vakaumuksensa vuoksi kesken koulunsa ja ryhtyi tehdastyöläiseksi. Äidin sairastuttua Arvid päättää kuitenkin selvittää välit äitinsä kanssa ja matkustaa tämän perässä äidin syntymämaahan Tanskaan.

Matka toimii myös matkana Arvidin menneisyyteen, hänen elämänvaiheisiinsa ja muistoihinsa. Kuvauksen keskiössä ovat suhteet Arvidin elämän kahteen tärkeään naiseen, äitiin ja nuoreen naiseen tai oikeastaan tyttöön, josta käsittääkseni tulee myöhemmin Arvidin vaimo (josta Arvid siis on eromassa).

Kirjassa lomittuvat hienosti eri aikatasot, joista tärkeimmät ovat vuosi 1989 ja 1970-luvun alku. Yhtenä aikatasona on myös se hetki ja tilanne, jossa kirjan kertoja kutoo äidin sairastumisesta alkavaa tarinaa. Siirtymät aikatasoilta toiseen Petterson kirjoittaa luontevasti ja mestarillisesti.

Kirottu ajan katoava virta käsittelee hyvin paikkoihin ja reitteihin liittyviä kehollisia ja aistimuksellisia muistoja. Muutenkin kehoon liittyvät, esimerkiksi kylmyyden, lämmön, kivun ja juopumuksen tuntemukset ovat kirjassa vahvasti mukana.

Ruumiissani oli yhä hänen lämpönsä ja lieden lämpö, oli varhainen aamu Carl Berners plassilla. Ylitin rautatiekiskot, kuljin vinosti raitiovaunuja kuljettavien kaapeleiden alta, valomainoksia ei ollut sytytetty, ja tuntui että oli oikein kun niitä ei ollut sytytetty. Jalkakäytävällä aukion reunalla syleilin puolisokeana omaa vartaloani ja takin alla viipyilevää lämpöä, aamun sarastus ympäröi minut, ja annoin ajatusteni tihkua hitaasti, mistään häiriintymättä, matkalla metroasemalle, ja samalla olin vain yksi monista jotka kulkivat samaan suuntaan joulukuun pakkasessa.

Pidän tästä kirjasta monesta syystä, mutta erityisesti sen hidas tempo ja tapahtumattomuus vaikuttivat minuun. Tai kyllähän kirjassa on tapahtumiakin, mutteivät ne ole tärkeimpiä. Savon Sanomissa todetaankin kirjan olevan kaurismäkeläinen, kun taas Elma Ilona luonnehtii sen olevan ”tuokioista tehty”. Elma Ilona myös toteaa oivaltavasti: ”Juoni on sivuseikka, oikeastaan juonta hädin tuskin onkaan. Tätä kirjaa on elettävä niin kuin elämää: tuokio kerrallaan, ajan ja muistojen virrassa kieputtava hetkestä hetkeen.”

Vaikka pidinkin tästä ihanan nimen omaavasta kirjasta paljon, ei se ihan yltänyt samalle tasolle kuin saman tekijän vuonna 2009 suomeksi ilmestynyt teos Hevosvarkaat. Näiden kahden kirjan perusteella Petterson ehdottomasti lunastaa paikkansa yhtenä suosikkikirjailijanani.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Katja,  Ilse ja Kirsi. 

Tähdet: ★ ★ ★ ★ +

PS. Olen antanut viime aikoina kirjoille paljon tähtiä. Se ei johdu siitä, että haluaisin hehkuttaa kaikkia lukemiani kirjoja tai etten osaisi suhtautua kirjoihin kriittisesti, vaan siitä, että olen nyt vain onnistunut valitsemaan luettavaksi pelkästään hyviä kirjoja.

Sateen jälkeen sunnuntaina

Tänä iltana,

kun sade pitää taukoa,

kun pisarat kimaltelevat puiden lehdillä,

syreenit ja koivut tuoksuvat

ja puutarhamme kasvit kiittävät vedestä.

Kun minulla ei ole satoja sanoja,

tervehdin teitä kuvilla.

Pohdintoja kirja(sto)hulluudesta

Menin tänään kirjastoon palauttamaan kirjoja, mutta tietenkin eksyin katsomaan palautettujen kirjojen kärryä sekä uutuushyrrää. Ja vaikka olin puhutellut kotona itseäni ja päättänyt olla lainaamatta yhtään romaania, niin mukaan tarttui kolme kirjaa:
- Robinson, Marilynne: Kotiin (Bazar, 2010)
- Enright, Anne: Valvojaiset (Otava, 2010)
- Dahl, Kjell Ola: Murha näyteikkunassa (Otava, 2006)

En voi sille mitään (näinhän riippuvuuksia perustellaan), mutta minuun iskee jonkinsorttinen hulluus- ja mikä liekin kohtaus aina, kun menen kirjastoon. Vaikka kotona olisi jo ennestään vaikka miten paljon kirjaston kirjoja ja muutakin luettavaa, niin en malta olla lainaamatta uusia kirjoja. Nyt minulla on, tämänpäiväisistä palautuksista huolimatta, 23 lainaa. Niistä suurin osa on kaunokirjallisuutta. Tosin kolme lainassa olevaa kirjaa olen jo lukenut, mutta kun en ole niistä ehtinyt postaamaan, en kirjoja vielä palauttanut. Missähän välissä oikein ehdin kaikki nuo kirjat lukea, etenkin, kun pitäisi tehdä töitäkin?

Tästä aiheesta on keskusteltu jo aiemmikin eri blogeissa, ja aika monet kirjabloggarit näyttävät kärsivän tästä samasta vaivasta. Onkohan siihen olemassa mitään parannuskeinoa? Vai olisiko sittenkin parempi ylpeydellä kantaa hulluuttensa? Ainakin minä tällä tavoin omalta osaltani kohennan kirjaston lainaustilastoja...

Polte eli nobelistin seikkailut aurinkoenergian parissa

Ian McEwan: Polte. Otava. 2010. (Englanninkielinen alkuteos Solar. Suomentaja Juhani Lindholm.)

Hän kuului siihen mieslajiin – hieman vaatimattoman näköiseen, usein kaljuun, lyhyeen, lihavaan, fiksuun – johon tietyn tyyppiset kauniit naiset tuntevat selittämätöntä vetoa. Tai ainakin hän itse uskoi niin, ja koska hän ajatteli niin, niin myös näytti olevan. Sekin auttoi, että jotkut naiset pitivät häntä nerona, joka oli pelastamisen tarpeessa. 

Näin Ian McEwan esittelee kirjan Polte päähenkilön, Michael Beardin, Nobel-palkitun fyysikon. Kirjan alussa Beard on eroamassa viidennestä vaimostaan. Kun aiemmissa liitoissa Beard on ollut pettäjä ja muutenkin hankala puoliso ja huono isäkandidaatti, niin nyt vaimo onkin aloittanut avioliiton ulkopuolisen suhteen, ja vieläpä avoimesti. Beard on ahdistunut ja ennen kaikkea pakkomielteisen rakastunut vaimoonsa, joka vähät välittää Beardista.

Tutkimusmaailmassa Michael Beard on edelleen arvostettu. Hänellä on kunniavirka Genevessä, lukuisia kunniaprofessuureja  ja erilaisia luottamustoimia. Hän pitää yleistajuisia esitelmiä ja luennoi sekä auttaa nuoria tutkijoita urallaan, mutta myös osallistuu tiedepolitiikkaan ja virantäyttöprosesseihin  sekä hankkii rahoitusta erilaisiin projekteihin. Kuitenkin suhdetta tutkimustyöhön ja yleensä tekemisiin määrittää innottomuus: 

Ehkä se riittikin, ehkä hän oli yhden loisteliaan nuoruuden kesän aikana saavuttanut kaiken mahdollisen. Yksi asia oli joka tapauksessa varma: oli kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun hän oli viimeksi istunut kaikessa rauhassa monta tuntia yhteen menoon kynä ja paperia edessään ja ajatellut, sommitellut omaperäistä hypoteesia, leikitellyt sillä, jahdannut sitä, vokotellut sitä heräämään henkiin. Sellaiseen  ei vain koskaan tullut tilaisuutta – tai ei, huono tekosyy. Hänestä ei vain ollut siihen, tahto ja kipinä puuttuivat. Ei ollut uusia ideoita.

Beard suhtautuu ilmastonmuutokseen ja sitä koskeviin kauhuskenaarioihin aika välinpitämättömästi. Mutta koska hän oli ”aina kärppänä väijymässä julkisia tehtäviä, joihin sisältyi apuraha” tuli hän lähteneeksi mukaan hankkeeseen, jonka aikana perustetaan Keskus estämään ilmastonmuutosta. Beard valitaan tämän perustutkimusta tekevän keskuksen päälliköksi.

Nämä ovat romaanin lähtökohdat, joista tarina lähtee kehittymään ja etenemään varsin vauhdikkaasti – ellei oteta huomioon sitä, että välillä juututaan vähän liian pitkiksi ajoiksi selittämään fysiikan ja etenkin kvanttimekaniikan hienouksia. Itse asiassa se onkin ainoa seikka, mistä tätä muuten niin mainiota kirjaa voi kritisoida. Muutenhan kerronta on taattua McEwania, hyvin etenevää ja tarkkanäköistä, mutta myös satiirista ja hauskaa.

En halua paljastaa juonesta liikaa, mutta sen verran on pakko kertoa, että kirjassa tapahtuu yksi onnettomuus, joka muuttaa ratkaisevasti Beardin elämän ja saa hänet taas innostumaan tutkimustyöstä, mutta myös ilmastonmuutoksesta. Onnettomuutta ennen Beard tekee retken pohjoisnavalle tai oikeammin Huippuvuorten lähistölle. Tämä ”tutkimusmatka ” samoin kuin myöhemmin kuvatut muutkin päähenkilön matkat on kuvattu  paikoin ratkiriemukkaan hauskasti, unohtamatta surullisiakaan sävyjä.   

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen ajoittuu vuoteen 2000, toinen vuoteen 2005 ja kolmas vuoteen 2009. Edellä esitetyt tapahtumat sijoittuvat kirjan ensimmäiseen osaan, kun taas kahdessa muussa osassa lukijalle kerrotaan Beardin elämästä avioeron jälkeen ja tutkimustyön etenemisestä sekä valmistaudutaan lupaavan tutkimuksen esittelyyn ja läpimurtoon. Kirja ei kuitenkaan etene selkeän kronologisesti, sillä välillä ajassa mennään taaksepäin, muun muassa, kun kuvataan Beardin lapsuutta ja ensimmäistä avioliittoa. Takaumat on sijoitettu hyvin eivätkä ne millään tavoin häiritse tarinan etenemistä.

Polte on ajankohtainen ilmastonmuutokseen liittyvine pohdintoineen. Lisäksi se on kiinnostava akateemisen maailman kuvauksena, ja kertoohan se myös oivaltavasti menestyneen, mutta sitoutumista pelkäävän eikä kovin miellyttävän ihmisen mielen liikkeistä ja motiiveista. Kirjasta saisi taatusti irti paljon enemmän, mutta koska varon paljastamasta liikaa, en halua analysoida nyt kirjaa tämän enempää.

Myönnän suhtautuneeni tähän McEwanin kirjaan epäillen, koska en ymmärrä juuri mitään fysiikasta. Ja vaikka kritisoinkin kirjaa fysiikkaan liittyvistä pohdinnoista, ne häiritsivät minua kuitenkin ihmeen vähän. Vahva tarinan imu yhdistettynä hyvään kertojantaitoon tekivät tästä lähes 400-sivuisesta kirjasta hyvän lukukokemuksen. 

Suosittelen Poltetta kaikille McEwanin ystäville. Sen sijaan hänen tuotantoonsa tutustumista ei välttämättä kannata aloittaa tästä kirjasta.

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Sanna,  Jori , Kuutar, Naakku, Leena Lumi ja  Erja.

Tähdet:  ★ ★ ★ ★ -

Naiskirjailijoiden kirjoja

Pienen mökin emäntä haastoi minut listaamaan itselleni tärkeitä naiskirjailijoita jonkin aikaa täällä blogistaniassa pyörineen Naiskirjailijat-haasteen tiimoilta.

Idean äiti on Sara, joka viime vuoden lopussa kirjoitti blogissaan:

Kuukausi sitten pyöri kirjablogeissa 100:n kirjan listoja kirjoista, jotka olisi luettava ennen kuolemaansa. Minä pistin merkille, että kirjat olivat hyvin vahvasti sidottu miessukupuoleen ja suurin osa oli mieskirjailijoiden kirjoittamia. Keskisuomalaisen ja BBC:n listalla naisten kirjoittamia kirjoja oli noin parisenkymmentä 100:sta. Senpä takia aloin miettimään omaa 100:n naiskirjailijan kirjoittamaa vaikuttavaa kirjaa ja tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Olen listannut kirjoja, joita olen lukenut tai, jotka pitäisi lukea. (..)  Nyt haastan muita kirjabloggareita ensi vuonna tekemään omat 100:n kirjan listanne vaikuttavista naisten kirjoittamista kirjoista, jotka tulisi lukea ennen kuolemaansa.

Blogistit vastasivat Saran haasteeseen hyvin eri tavoin. Esimerkiksi Katja ja Petriina kirjasivat ylös 50 naiskirjailijan kirjoittamaa suosikkikirjaansa. Susa P. taas listasi 50 kirjaa, jotka on joko lukenut tai aikoo lukea. Leena Lumi vastaavasti listasi 99 naiskirjailijaa, joihin hänen mielestään kannattaa tutustua. Haasteeseen ovat myös vastanneet ainakin Lumikko, Booksy, Salla ja  Reeta Karoliina. 

Tartun haasteeseen listaamalla sata naiskirjailijan kirjaa, jotka ovat olleet tai ovat edelleen minulle tärkeitä. Vaikka olen pyrkinyt kirjaamaan tähän listaan kirjoja koko lukemishistoriani ajalta, niin luulen, että lista painottuu viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana luettuihin kirjoihin (lapsuus- ja nuoruuskirjoja lukuun ottamatta). Pidin nimittäin vuosien 1999–2005 aikana lukupäiväkirjaa, jota olen haasteeseen vastatessani  silmäillyt. Ja viimeisten noin kymmenen vuoden aikana olen myös ostanut aiempaa enemmän tärkeinä pitämiäni romaaneja, ja siten kirjahyllyistäni on löytynyt muistinvirkistystä. Todennäköisesti olen ahkerasta muistelemisesta sekä lukupäiväkirjan ja hyllyjeni penkomisesta huolimatta unohtanut tärkeitäkin kirjoja.

Joidenkin kirjailijoiden kohdalla olisin voinut mainita koko tuotannon, mutta olen kuitenkin pitäytynyt enintään kahteen kirjaan. Mainitsen jonkin verran sarjoja, etenkin lasten ja nuorten kirjojen kohdalla, koska yksittäisten kirjojen nostaminen esille niistä on varsin vaikeaa. 

Haastan mukaan kaikki, jotka eivät vielä ole tähän haasteeseen vastanneet.

Tässä siis minuun vaikutuksen tehneet sata naiskirjailijan kirjaa:

1.       Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

2.       Louisa M. Alcott: Pikku naisia

3.       Kate Atkinson: Ihmiskrokettia

4.       Kate Atkinson: Museon kulisseissa

5.       Margaret  Atwood:  Orjatar

6.       Jane Austen: Emma

7.       Jane Austen: Viisasteleva sydän

8.       Orvokki Autio: Pesärikko-trilogia

9.       Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

10.   Enid Blyton: Viisikko-kirjat

11.   Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

12.   Emily Brontë: Humiseva harju

13.   Anita Brookner: Päivät Pariisissa

14.   Frances Hodges Burnett: Salainen puutarha

15.   Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

16.   Agatha Christie: Hautajaisten jälkeen

17.   Ann Cleeves: Valoisat illat

18.   Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö

19.   Karin Fossum: Rakas Poona

20.   Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja

21.   Marianne Fredrikson: Simon

22.   Inger Frimansson: Parempi elämä

23.   Anna Gavalda: Kimpassa

24.   Elizabeth George: Petturin muisti

25.   Vidgis Grimsdottir:  Kannustie 7

26.   Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

27.   Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

28.   Virpi Hämeen-Anttila: Alastonkuvia

29.   Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

30.   Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

31.   Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi

32.   Riikka Jalonen: Todistaja Brigitin talossa

33.   P.D. James: Majakka

34.   Anna Jansson: Vaitelias jumala

35.   Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

36.   Tove Jansson: Muumi-kirjat

37.   Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies

38.   Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä

39.   Emma Juslin: Frida ja Frida

40.   Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen

41.   Elina Karjalainen: Uppo-Nalle -sarja

42.   Katja Kaukonen: Odelma

43.   Anja Kauranen:  Ihon aika

44.   Eeva Kilpi: Rajattomuuden aika

45.   Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista

46.   Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

47.   Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet

48.   Heli Laaksonen: Raparperisyrän

49.   Leena Lander: Käsky

50.   Åsa Larsson: Aurinkomyrsky

51.   Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä

52.   Leena Lehtolainen: Tappava säde

53.   Unni Lindell: Orkesterimonttu

54.   Astrid Lindgren: Eemeli-kirjat

55.   Astrid Lindgren: Saariston lapset

56.   Ulla-Lena Lundberg: Sade

57.   Sari Malkamäki: Tiikerikakku

58.   Liza Marklund: Gömda (Uhatut)

59.   Merete Mazzarella: Täti ja krokotiili

60.   Aila Meriluoto: Peter-Peter

61.   L.M. Montgomery: Anna-sarja

62.   L.M. Montgomery: Pieni runotyttö-sarja

63.   Alice Munro: Kerjäläistyttö

64.   Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

65.   Sofi Oksanen: Puhdistus

66.   Kreetta Onkeli: Iloinen talo

67.   Ulla-Maija Paavilainen: Kylmä kamari

68.   Jayne Anne Phillips: Suojelus

69.   Agneta Pleijel: Talvirakkaus

70.   Annie Proulx: Ässä hihassa

71.   Riikka Pulkkinen: Totta

72.   Anne B. Radge: Berliininpoppelit

73.   Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

74.   Elisabeth Rydell: Paluu

75.   Pirkko Saisio: Punainen erokirja

76.   Martha Sandwall-Bergström: Gulla-sarja

77.   Natalie Sarraute: Lapsuus

78.   Carol Shields: Ellei

79.   Carol Shields: Tavallisia ihmeitä

80.   Steidunn Sigurdardottir: Sydämen seutuvilla

81.   Helena Sinervo: Runoilijan talossa

82.   Zadie Smith: Nimikirjoitusmies

83.   Anja Snellman: Safari club

84.   Anni Swan: Iris rukka

85.   Edith Södergranin: Runot

86.   Amy Tan: Luutohtorin tytär

87.   Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan

88.   Eeva Tikka: Pojan paluu

89.   Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina

90.   Linn Ullman: Ennen unta

91.   Zoé Valdes: Nainen ja dollari

92.   Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka

93.   Tuula-Liina Varis: Pikku naisia

94.   Merri Vik: Lotta-kirjat

95.   Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

96.   Rauha S. Virtanen: Selja-sarja

97.   Rauha S. Virtanen: Tuletko sisarekseni

98.   Susan Vreeland: Sininen neito

99.   Jamie Zeppa: Ylitse taivaan maan

100.  Diane Zetterfield: The Thirteenth Tale (Kolmastoista kertomus)