torstai 30. kesäkuuta 2011

Kesäkuun luetut ynnä muita asioita

Kesäkuu oli minulle hyvä lukukuukausi. Ehdin lukea yhteensä kuusi kirjaa:

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. Otava. 1994.
Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen. WSOY. 2010.  
Maritta Lintunen: Mozartin hiukset. WSOY. 2011.  
Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann. Otava. 2010.  
Colm Tóibín: Brooklyn. Tammi. 2011.

Olen toistaiseksi ehtinyt arvioida näistä vain kaksi, mutta kyllä muistakin on lyhyempää tai pidempää tekstiä vielä tulossa, jahka ehdin kirjoittamaan. Kaikki luetut kirjat olivat hyviä, mutta kuukauden parhaan kirjan "palkinto" menee ehdottomasti Colm Tóibínin kirjalle Brooklyn. Kerron arvioissani myöhemmin, miksi ihastuin tuohon kirjaan.

* * * * * * * * * *
Olin pitkään kirjanostolakossa, mutta eilen illalla innostuin tilamaan Adlibrikseltä Tammen keltaisen kirjaston pokkareita. Hinta ei kyllä päätä huimaa, sillä tämä neljän kirjan paketti tuli maksamaan alle 16 euroa:
Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Lahiria en ole lukenut aiemmin, mutta muut kirjailijat ovat tuttuja yhden kirjan perusteella (tosin en kyllä enää muista, mitä olen Morrisonilta aiemmin lukenut). Uskon pitäväni näistä kaikista! 

* * * * * * * * * *
Blogini lukijamäärä on lisääntynyt huikeasti viime päivinä, luultavasti arvonnan innostamana.  Lukijapalkissa komeilee nyt lukema 50!

Onpa mukavaa, että olette löytäneet tänne, lähinnä kirjapostauksiin keskittyvään blogiini. Tästä on hyvä jatkaa keskustelua kirjallisuudesta, lukemisesta ja muistakin elämän ilmiöistä. 




























tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. Otava. 1994. Ruotsinkielinen alkuteos Underbara kvinnor vid vatten. Suomentanut Arja Tuomari.
 
Minun on ihan ensimmäiseksi tunnustettava, että pidin Monika Fagerholmia aiemmin kevyen ja viihteellisen kirjallisuuden kirjoittajana. Olinpa tietämätön! 

Siskoni suosituksesta luin keväällä 2010 Amerikkalaisen tytön (2004) ja sen itsenäisen jatko-osan Säihkenäyttämö (2009). Siitä asti olen myös halunnut lukea Ihanat naiset rannalla (Claes Olssonin elokuvan vuodelta 1998 olin jo nähnyt aiemmin). Nyt siihen sitten tarjoutui mahdollisuus, sillä luin kirjan osana Karoliinan Kirjavan kammarin Suomalaisen keskiluokan arki -haastetta.

Ihanat naiset rannalla on kuvaus muutamasta kesästä saariston kesäparatiisissa 1960-luvulla. Kirjan keskiössä on kaksi perhettä. Ensimmäisen niistä muodostavat entinen vedenneito Isabella ja kirjoihin uppoutuva Kajus sekä heidän poikansa Thomas, joka on kirjan alussa 8-vuotias.

Perheen naapuriin kesäpaikassa muuttavat Enkelit, jotka ovat aiemmin asuneet Amerikassa ja tuovat mukanaan uudenlaisen elämäntavan. Enkelin perheeseen kuuluvat Rosa ja Gabriel eli Gabbe ja heidän tyttärensä Nina ja Renée. Jälkimmäisestä tulee Thomaksen ystävä. Kirjassa on toki muitakin elävästi ja uskottavasti kuvattuja henkilöitä ja perheitä, mutta tarinan kannalta keskeisimpiä ovat juuri nämä perheet ja henkilöt.

Ihanat Rantanaiset ovat tietenkin Rosa ja Isabella, jota Rosa alkaa kutsua Bellaksi. Naisten välille muodostuu ystävyyssuhde ja he viettävät muutaman kesän aurinkoa ottaen, drinkkejä siemaillen ja vesihiihtoa harrastaen.

Ylhäällä Bellan ateljeessa saa alkunsa laulu joka soi joka paikassa sinä vuonna. Sävelmä, jota voi hyräillä melkein ilman sanoja. Joka leviää ja aaltoilee kesäparatiisin yli.
Bella-Rosa, Rosa-Bella, sanat kuuluvat.

Naisten tiivis ystävyys tosin rikkoutuu välillä, kun Gabbe ja Bella lähentyvät yhteisellä Ruotsinmatkalla. Kuitenkin jo seuraavana kesänä Rosa palaa ystävänsä luokse, ja naiset lähtevät Kööpenhaminaan. Rosa palaa matkalta, mutta Bella ei. Rantanaisten tarinan päätyttyä loppuvat myös Thomaksen kesät kesäparatiisissa:  

Eivätkä he milloinkaan palaa kesäparatiisiin. Thomaksesta tulee tavallinen poika jolla ei ole kesäparatiisia.

Kirjan loppupuolella kerrotaan niin Thomaksen kuin muidenkin kirjan keskeisten henkilöiden elämästä paratiisikesien jälkeen. Kaikenlaista tapahtuu, mutten halua paljastaa kirjan juonesta enää tämän enempää.

Vaikka Ihanat naiset rannalla kuvaa näennäisesti huolettomia kesäpäiviä, niin pinnan alla tapahtuu paljon. Kirjassa ei suinkaan ole kyse suomenruotsalaisten ihmisten ihanien kesien ja huolettoman elämän kuvaamisesta, vaan monimutkaisten tunteiden ja hyvinkin monisyisten ihmissuhteiden kuvauksesta.

Isabella-Vedenneidon ja Kajuksen välien viileneminen, Bellan vetäytyminen yksinäisyyteen, Rosan alkoholin käyttö, Bellan ja Gabben suhteen kehittyminen, Renéen erikoinen käyttäytyminen ja naapureiden ihmettely sekä kesäparatiisin tapahtumat kerrotaan kirjassa Thomaksen näkökulmasta.

Fagerholm onnistuukin hienosti kuvatessaan Thomaksen ajatuksia, tunteita ja havaintoja sekä hänen kasvuaan ja kehittymistään. Thomas, kuten lapset yleensä, huomaa, kuulee ja näkee paljon, muttei aina ymmärrä havaitsemiensa asioiden yhteyksiä.

Miksi vesisuksilla hiihtävät rantanaiset ovat kauniita? Vastustamattomia? Vangitsevia? Keltaisissa ja valkoisissa uimapuvuissaan, vaikka toisella on kaiken kukkuraksi oranssit pelastusliivit päällä?
Filosofisia kysymyksiä. Thomas on yhdeksän vuotta vanha, kohta kymmenen. Hänellä ei ole filosofoinnin tajua. Eikä tule sitä paitsi olemaankaan. Hän on aivan äitinsä kaltainen, ihminen josta ei koskaan tule filosofista luonteeltaan.
Asiat ovat konkreettisia. Thomakselle kaikki on konkreettista.

Vaikka kirjailijan asiasta toiseen pomppiva tyyli minua jonkin verran häiritsi, niin pidin aika lailla tästä(kin) Fagerholmin kirjasta. Erityisesti pidin siitä, ettei kirjailija selitä asioita turhaan, vaan tuo niitä esille hienovaraisina vihjauksina, johtolankoina.

Suosittelen Ihania naisia rannalla erityisesti kesäkirjaksi, mutta varmasti se sopii myös luettavaksi talvella – silloin, kun eniten kaipaa kesän lämpöä ja aurinkoa...

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös  Sanna ja Päkä.

Tähdet: ★ ★ ★ ★

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Paljon vai vähän?

Toivon saavani teiltä apua yhteen mieltäni askarruttavaan asiaan. Mitä teen, kun aika ei riitä kaikkien lukemieni kirjojen arviointiin? Esimerkiksi nyt on sellainen tilanne, että olen lukenut viisi hyvää kirjaa, joista haluaisin kirjoittaa, mutta kun en taida ehtiä.

Olen tämän lähes kolmen kuukauden - eli lyhyen - blogistiurani aikana pyrkinyt siihen, että jos kirjoitan arvion, niin se olisi jäsennelty, monipuolinen ja sopivan pituinen. Ei ihan lyhyt tai kirjaa pinnallisesti kuvaava, muttei kuitenkaan liian pitkä tai vuolas. Olen halunnut kuvata kirjan keskeiset elementit ja kirjoittaa auki sen herättämistä tuntemuksista.Vaikka kirjoittaminen on minulle suhteellisen helppoa, menee arvion kirjoittamiseen aikaa. Sinällään se ei haittaa, koska kirjoista kirjoittaminen on mukavaa ja palkitsevaa.

Haluan edelleen kirjoittaa samantapaisia ja -tyylisiä arvioita kuin tähänkin asti, mutta nyt välähti, että voisinhan tietysti kuitata osan kirjoista kirjoittamalla niistä lyhyen luonnehdinnan (en kuitenkaan kopioisi takakansien tai kansiliepeiden tekstejä, vaan kuvailisin kirjaa omin sanoin). Antaisin kaikille kirjoille tähdet; joistakin kirjoista kirjoittaisin pidemmästi, joistakin vain keskeisimmät asiat.

En kuitenkaan halua vähentää lukemista sen takia, että ehtisin kirjoittaa enemmän. Tietenkin saan tehdä omassa blogissani mitä haluan, mutta minua kiinnostaisi kuulla teidän mielipiteenne. Haluaisin myös kuulla siitä, miten te muut kirjablogistit olette tällaisen ratkaisseet? Vai onko teillä edes koskaan ollut samanlaista ongelmaa?

Kirjoja arvotaan


Blogini täyttää kolme kuukautta torstaina 30.6. Päätin jo aiemmin, että siinä vaiheessa, kun kolmen kuukauden tai 40 lukijan raja tulee täyteen, järjestän arvonnan. Viime viikolla 40 lukijan rajapyykki ylittyi: nyt lukijoita on jo 42. Olen siitä erittäin iloinen ja kiitollinen!

Bloggaamisesta on tullut minulle rakas harrastus. En oikein tiennyt aloittaessani, mihin ryhdyin. Vuorovaikutteisuus ja kirjablogistien piirissä vallitseva rohkaiseva ja lämmin ilmapiiri on yllättänyt minut positiivisesti. On mukavaa ja palkitsevaa kirjoittaa kirjoista ja omista lukukokemuksista, mutta yhtä mukava on saada ja lukea kommentteja ja osallistua keskusteluihin muissa blogeissa.

Maaliskuussa kuvittelin ja suunnittelin kirjoittavani myös käsitöistä, mutta kevään ja kesän aikana en ole juurikaan koukkuun ja puikkoihin tarttunut, joten blogini on ollut toistaiseksi kirjapainotteinen. Saa nähdä, miten käy syksyllä, jolloin saan yleensä käsityökohtauksen.

Arvonnan ensimmäinen virallinen valvoja Riku
Mutta nyt ihkaensimmäiseen arvontaani blogistaniassa. Kuten tiedätte, on kirjahyllyä aika ajoin hyvä päivittää ja järjestää tilaa uusien kirjojen virralle. Teen sitä nyt laittamalla yhteensä yhdeksän kirjaa kiertoon arvonnan palkintoina.  Palkintokirjat eivät ole uutuuksia eivätkä myöskään uusia kirjoja, vaan kerran tai kaksi kertaa luettuja, mutta kuitenkin hyväkuntoisia. Yhtä lukuunottamatta ne ovat kovakantisia.

Arvottavat kirjat:
Kristina Carlson: Herra Darwidin puutarhuri. Otava. 2009.
Philippe Claudel: Harmaat sielut. Otava. 2006.
Kajsa Ingermansson: Keltaisten sitruunoiden kahvila. Otava. 2007.
Kate Jacobs: Pieni lankakauppa. Gummerus. 2007.
Tapio Koivukari: Maista, niin muistat. Novelleja. Johnny Kliga. 2008.
Richard Mason: Yhdessä. Gummerus. 2004.
Marjo Niemi: Juostu maa. Teos. 2004.
Ingrid Noll: Rakkaat vainajat.  WSOY. 2004.
Dan Rhodes: Antropologia ja sata muuta tarinaa. Sammakko. 2005. (Pokkari)

Arvon kolme voittajaa, joista kukin saa valita listalta kaksi kirjaa. Ensimmäisen voittoarvan omistaja saa valita kirjat ensimmäisenä, kun taas toinen ja kolmas valitsevat niistä, jotka ovat jääneet jäljelle. Älä tässä vaiheessa ilmoita, minkä tai mitkä kirjat haluaisit. Otan sitten voittajiin yhteyttä arvonnan päätyttyä.

Voit lunastaa arvontaan kolme arpaa. Ensimmäisen arvan saat, kun olet rekisteröitynyt lukijakseni (ks. ovatko tietosi sivupalkissa kohdassa Käyttäjäraati). Kiinnityksen toiseen arpaan saat linkittämällä arvonnan omalle sivullesi ja kolmannen kertomalla  jonkin kirjaan ja/tai lukemiseen liittyvän muiston joko lähimenneisyydestästi tai vuosien takaa.

Arvonta päättyy maanantaina 4.7. klo 23.55. Muista mainita, miten monella arvalla olet mukana.

Onnea arvontaan!


Arvonnan toinen virallinen valvoja Misti


torstai 23. kesäkuuta 2011

Ja se metsä oli maailman sinisin...




Lapsuuden maa


Ja se metsä oli maailman sinisin

ja vehrein se nurmikkorinne.

Ja usein vielä unissani vaellan

ma kauas, kauas sinne.


Ja siellä oli maailman kauneimmat

ne sinipunakukkaiset pellot.

Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot

kuin siellä ne sinikellot.


Ja ma muistan ne koivut ritvaiset

siellä viheriäisessä haassa.

Ei missään niin valkeita koivuja kasva

kuin kaukana lapsuuden maassa.


Ja koivujen läpi ei milloinkaan

niin taivas loistele seessä.

Sen alla yhä unissani vaellan

ja mulla on silmät veessä.

- Lauri Pohjanpää -



Toivotan tämän runon ja runoon sopivan (vaikkei olekaan Suomesta) kuvan välityksellä sekä rekisteröityneille (teitä on jo 40!) ja muuten blogiani seuraaville lukijoille
Ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Haaste: Mieskirjailijoiden kirjoja




Reilu viikko sitten listasin tärkeitä naiskirjailijoiden kirjoja. Nyt on aika tehdä vastaavanlainen lista mieskirjailijoiden osalta. Tästä mainiosta haasteesta on kiittäminen Sinisen linnan kirjaston Mariaa


Teen samoin kuin naiskirjailijoiden listassa eli tuon esille kirjoja enkä vain kirjailijoita (paitsi esim. runojen ja joidenkin sarjojen kohdalla). Joiltakin kirjailijoilta olisin voinut mainita koko tuotannon, mutta olen kuitenkin ottanut kultakin mukaan enintään kaksi kirja. 

Sain listattua melkein sata mieskirjailijan kirjaa. Ilmeisesti luen aika tasapuolisesti naisten ja miesten kirjoittamaa kirjallisuutta, koska en kokenut tämänkään listan laatimista mitenkään vaikeana. Tai voihan se johtua siitäkin, että ole aikoinaan opiskellut kirjallisuutta ja klassikkokurssien kirjat olivat tuolloin enimmäkseen miesten kirjoittamia. 

Sinällään en halua erottaa nais- ja mieskirjailijoiden tuotantoa eikä kirjoittajan sukupuoli mielestäni määritä sitä, onko kirja hyvä tai huono. Luonnollisesti se, että olen itse nainen, vaikuttaa siihen, että yleisesti ottaen samaistun naisten kirjoittamiin teksteihin helpommin, muttei sekään kaikissa tapauksissa pidä paikkaansa.

Laitoin kirjat aakkosiin (minkäs sitä voi sisäiselle kirjastonhoitajuudelleen), mutta muutoin en halunnut lähteä kirjoja erottelemaan tai jaottelemaan. Jotkin listan kirjoista ovat erittäin tärkeitä ja rakkaita – ja hyvin todennäköisesti sellaisina pysyvät. Joistakin kauan aikaa sitten luetuista en ehkä enää nyt vaikuttuisi, mutta koska ne ovat joskus olleet tärkeitä, niin ne lunastavat paikkansa listallani. Ja luonnollisesti on vielä paljon mieskirjailijoita, joihin en ole edes tutustunut!

1.      Aapeli: Koko kaupungin Vinski
2.      Juhani Aho: Rautatie
3.      André Alexis: Lapsuus
4.      Paul Auster: Näkymätön
5.      Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
6.      Andre Brink: Hiekkalinna
7.      Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
8.      Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
9.      Bo Carpelan: Kesän varjot
10.  Raymond Carver: Vielä yksi asia: kertomuksia
11.  Lars Saabye Christensen: Velipuoli
12.  Michael Cunningham: Tunnit
13.  Philippe Delerm: Päivätorkut piloilla
14.  Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
15.  Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
16.  Torbjorn Flygt: Alakynnessä
17.  John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen
18.  Jonas Garnell: Jenny
19.  Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
20.  Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee
21.  Grimmin veljesten sadut
22.  Einar Mar Gudmundsson: Kaikkeuden enkelit
23.  Martti Haavio: Iloinen eläinkirja
24.  Steven Hall: Haiteksti
25.  Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
26.  Khaled Hosseini: Leijapoika
27.  Peter Høeg: Lumen taju
28.  John Irving: Kaikki isäni hotellit
29.  Kazuo Ishiguro: Yösoittoja
30.  Roy Jacobsen: Ihmelapset
31.  Olli Jalonen: Poikakirja
32.  Matti Yrjänä Joensuu: Harjupää-kirjat
33.  Jari Järvelä: Mistä on mustat tytöt tehty
34.  Ilmari Kianto: Punainen viiva
35.  Jyrki Kiiskinen: Kaamos
36.  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
37.  Aleksis Kiven runot
38.  Gösta Knuttsonin Pekka Töpöhäntä -kirjat
39.  Tapio Koivukari: Meren yli, kiven sisään
40.  Milan Kundera: Identiteetti
41.  Hanif Kureishi: Gabrielin lahja
42.  Joel Lehtonen: Putkinotko
43.  Eino Leinon runot
44.  Siegfried Lenz: Kiusattu
45.  Juice Leskinen. Äeti
46.  Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis -kirjat
47.  Lidgren, Torgny: Dorén raamattu
48.  Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I-III
49.  Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
50.  Erlend Loe: Muleum
51.  Andreï Makine: Ranskalainen testamentti
52.  Andreï Makine: Venäläisiä unelmia
53.  Henning Mankell: Daisy Sisters
54.  Henning Mankell: Kurt Wallander -sarja
55.  Garcia Garcia Márgues: Mamá Granden hautajaiset
56.  Ian McEwan: Rannalla
57.  Ian McEwan: Sovitus
58.  Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi
59.  Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito
60.  Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin
61.  A.A. Milne: Nalle Puh
62.  P. Mustapään runot
63.  Hannu Mäkelä: Mestari
64.  Håkan Nesserin rikosromaanit
65.  Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus
66.  Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
67.  Michael Ondaatje: Englantilainen potilas
68.  Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
69.  Orhan Pamuk: Nimeni on punainen
70.  Jukka Parkkinen: Korppi ja korven veikot
71.  Per Petterson: Hevosvarkaat
72.  Hannu Raittila: Kirjailijaelämää
73.  Risto Rasan runot
74.  Chet Raymo: Yötaivaan alla
75.  Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto
76.  Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
77.  J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa
78.  José Saramago: Elefantin matka
79.  Bernhard Schlink: Lukija
80.  Schmitt, Eric-Emmanuel: Oscar ja Roosamamma
81.  Schmitt, Eric-Emmanuel: Pilatuksen evankeliumi
82.  W. G. Sebald: Austerlitz
83.  Antonio Skarmeta: Nerudan postinkantaja
84.  F. E. Sillanpää: Elokuu
85.  Joni Skiftesvik: Luotsin tarina
86.  John Steinbeck: Eedenistä itään
87.  Lars Sund: Erikin kirja
88.  Johan Theorin: Nattfäk (Yömyrsky)
89.  Leo Tolstoi: Anna Karenina
90.  Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus
91.  Göran Tunström: Jouluoratorio
92.  Heikki Turunen: Maalainen
93.  Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
94.  Mika Waltari: Suuri illusioni
95.  Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
96.  Hannu Väisänen: Vanikan palat
97.  Markus Zusak: Kirjavaras
























Kuvat Googlesta, toteutus oma.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kirottu ajan katoava virta

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta. Otava. 2011. Norjankielinen alkuteos Jag forbanner tidens elv. Suomentaja Katriina Huttunen.


Häipyvä uni, silti läheinen vielä –
kirottu ajan katoava virta!
Kotiseutuni kolmenkymmenen vuoden takaa!

Ihastuin norjalaisen Per Pettersonin kirjaan ensin sen hienon ja runollisen nimen, Kirottu ajan katoava virta,  perusteella (nimi on lainattu yllä olevasta Mao Tse-tungin runosta).

Vuonna 2009 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittaneen kirjailijan toisessa suomennetussa romaanissa ajan katoamista, muistoja ja muistin paikkoja käsitellään päähenkilö Arvid Jansenin kautta.

Kirjan alussa eletään vuotta 1989. Tuolloin tapahtuu merkittäviä asioita niin maailmalla kuin Arvidin elämässäkin. Berliinin muuri murtuu, mutta keskeisempää on äidin sairastuminen vakavasti ja Arvidin oma avioero.

Kirjan edetessä selviää, että äidin ja Arvidin välit ovat kylmenneet lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin, koska Arvid jätti kommunistisen vakaumuksensa vuoksi kesken koulunsa ja ryhtyi tehdastyöläiseksi. Äidin sairastuttua Arvid päättää kuitenkin selvittää välit äitinsä kanssa ja matkustaa tämän perässä äidin syntymämaahan Tanskaan.

Matka toimii myös matkana Arvidin menneisyyteen, hänen elämänvaiheisiinsa ja muistoihinsa. Kuvauksen keskiössä ovat suhteet Arvidin elämän kahteen tärkeään naiseen, äitiin ja nuoreen naiseen tai oikeastaan tyttöön, josta käsittääkseni tulee myöhemmin Arvidin vaimo (josta Arvid siis on eromassa).

Kirjassa lomittuvat hienosti eri aikatasot, joista tärkeimmät ovat vuosi 1989 ja 1970-luvun alku. Yhtenä aikatasona on myös se hetki ja tilanne, jossa kirjan kertoja kutoo äidin sairastumisesta alkavaa tarinaa. Siirtymät aikatasoilta toiseen Petterson kirjoittaa luontevasti ja mestarillisesti.

Kirottu ajan katoava virta käsittelee hyvin paikkoihin ja reitteihin liittyviä kehollisia ja aistimuksellisia muistoja. Muutenkin kehoon liittyvät, esimerkiksi kylmyyden, lämmön, kivun ja juopumuksen tuntemukset ovat kirjassa vahvasti mukana.

Ruumiissani oli yhä hänen lämpönsä ja lieden lämpö, oli varhainen aamu Carl Berners plassilla. Ylitin rautatiekiskot, kuljin vinosti raitiovaunuja kuljettavien kaapeleiden alta, valomainoksia ei ollut sytytetty, ja tuntui että oli oikein kun niitä ei ollut sytytetty. Jalkakäytävällä aukion reunalla syleilin puolisokeana omaa vartaloani ja takin alla viipyilevää lämpöä, aamun sarastus ympäröi minut, ja annoin ajatusteni tihkua hitaasti, mistään häiriintymättä, matkalla metroasemalle, ja samalla olin vain yksi monista jotka kulkivat samaan suuntaan joulukuun pakkasessa.

Pidän tästä kirjasta monesta syystä, mutta erityisesti sen hidas tempo ja tapahtumattomuus vaikuttivat minuun. Tai kyllähän kirjassa on tapahtumiakin, mutteivät ne ole tärkeimpiä. Savon Sanomissa todetaankin kirjan olevan kaurismäkeläinen, kun taas Elma Ilona luonnehtii sen olevan ”tuokioista tehty”. Elma Ilona myös toteaa oivaltavasti: ”Juoni on sivuseikka, oikeastaan juonta hädin tuskin onkaan. Tätä kirjaa on elettävä niin kuin elämää: tuokio kerrallaan, ajan ja muistojen virrassa kieputtava hetkestä hetkeen.”

Vaikka pidinkin tästä ihanan nimen omaavasta kirjasta paljon, ei se ihan yltänyt samalle tasolle kuin saman tekijän vuonna 2009 suomeksi ilmestynyt teos Hevosvarkaat. Näiden kahden kirjan perusteella Petterson ehdottomasti lunastaa paikkansa yhtenä suosikkikirjailijanani.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Katja,  Ilse ja Kirsi. 

Tähdet: ★ ★ ★ ★ +

PS. Olen antanut viime aikoina kirjoille paljon tähtiä. Se ei johdu siitä, että haluaisin hehkuttaa kaikkia lukemiani kirjoja tai etten osaisi suhtautua kirjoihin kriittisesti, vaan siitä, että olen nyt vain onnistunut valitsemaan luettavaksi pelkästään hyviä kirjoja.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Sateen jälkeen sunnuntaina

Tänä iltana,
kun sade pitää taukoa,
kun pisarat kimaltelevat puiden lehdillä,
syreenit ja koivut tuoksuvat
ja puutarhamme kasvit kiittävät vedestä.

Kun minulla ei ole satoja sanoja,
tervehdin teitä kuvilla.



tiistai 14. kesäkuuta 2011

Pohdintoja kirja(sto)hulluudesta

Menin tänään kirjastoon palauttamaan kirjoja, mutta tietenkin eksyin katsomaan palautettujen kirjojen kärryä sekä uutuushyrrää. Ja vaikka olin puhutellut kotona itseäni ja päättänyt olla lainaamatta yhtään romaania, niin mukaan tarttui kolme kirjaa:
- Robinson, Marilynne: Kotiin (Bazar, 2010)
- Enright, Anne: Valvojaiset (Otava, 2010)
- Dahl, Kjell Ola: Murha näyteikkunassa (Otava, 2006)

En voi sille mitään (näinhän riippuvuuksia perustellaan), mutta minuun iskee jonkinsorttinen hulluus- ja mikä liekin kohtaus aina, kun menen kirjastoon. Vaikka kotona olisi jo ennestään vaikka miten paljon kirjaston kirjoja ja muutakin luettavaa, niin en malta olla lainaamatta uusia kirjoja. Nyt minulla on, tämänpäiväisistä palautuksista huolimatta, 23 lainaa. Niistä suurin osa on kaunokirjallisuutta. Tosin kolme lainassa olevaa kirjaa olen jo lukenut, mutta kun en ole niistä ehtinyt postaamaan, en kirjoja vielä palauttanut. Missähän välissä oikein ehdin kaikki nuo kirjat lukea, etenkin, kun pitäisi tehdä töitäkin?

Tästä aiheesta on keskusteltu jo aiemmikin eri blogeissa, ja aika monet kirjabloggarit näyttävät kärsivän tästä samasta vaivasta. Onkohan siihen olemassa mitään parannuskeinoa? Vai olisiko sittenkin parempi ylpeydellä kantaa hulluuttensa? Ainakin minä tällä tavoin omalta osaltani kohennan kirjaston lainaustilastoja...

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Polte eli nobelistin seikkailut aurinkoenergian parissa

Ian McEwan: Polte. Otava. 2010. (Englanninkielinen alkuteos Solar. Suomentaja Juhani Lindholm.)

Hän kuului siihen mieslajiin – hieman vaatimattoman näköiseen, usein kaljuun, lyhyeen, lihavaan, fiksuun – johon tietyn tyyppiset kauniit naiset tuntevat selittämätöntä vetoa. Tai ainakin hän itse uskoi niin, ja koska hän ajatteli niin, niin myös näytti olevan. Sekin auttoi, että jotkut naiset pitivät häntä nerona, joka oli pelastamisen tarpeessa. 


Näin Ian McEwan esittelee kirjan Polte päähenkilön, Michael Beardin, Nobel-palkitun fyysikon. Kirjan alussa Beard on eroamassa viidennestä vaimostaan. Kun aiemmissa liitoissa Beard on ollut pettäjä ja muutenkin hankala puoliso ja huono isäkandidaatti, niin nyt vaimo onkin aloittanut avioliiton ulkopuolisen suhteen, ja vieläpä avoimesti. Beard on ahdistunut ja ennen kaikkea pakkomielteisen rakastunut vaimoonsa, joka vähät välittää Beardista.

Tutkimusmaailmassa Michael Beard on edelleen arvostettu. Hänellä on kunniavirka Genevessä, lukuisia kunniaprofessuureja  ja erilaisia luottamustoimia. Hän pitää yleistajuisia esitelmiä ja luennoi sekä auttaa nuoria tutkijoita urallaan, mutta myös osallistuu tiedepolitiikkaan ja virantäyttöprosesseihin  sekä hankkii rahoitusta erilaisiin projekteihin. Kuitenkin suhdetta tutkimustyöhön ja yleensä tekemisiin määrittää innottomuus: 

Ehkä se riittikin, ehkä hän oli yhden loisteliaan nuoruuden kesän aikana saavuttanut kaiken mahdollisen. Yksi asia oli joka tapauksessa varma: oli kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun hän oli viimeksi istunut kaikessa rauhassa monta tuntia yhteen menoon kynä ja paperia edessään ja ajatellut, sommitellut omaperäistä hypoteesia, leikitellyt sillä, jahdannut sitä, vokotellut sitä heräämään henkiin. Sellaiseen  ei vain koskaan tullut tilaisuutta – tai ei, huono tekosyy. Hänestä ei vain ollut siihen, tahto ja kipinä puuttuivat. Ei ollut uusia ideoita.

Beard suhtautuu ilmastonmuutokseen ja sitä koskeviin kauhuskenaarioihin aika välinpitämättömästi. Mutta koska hän oli ”aina kärppänä väijymässä julkisia tehtäviä, joihin sisältyi apuraha” tuli hän lähteneeksi mukaan hankkeeseen, jonka aikana perustetaan Keskus estämään ilmastonmuutosta. Beard valitaan tämän perustutkimusta tekevän keskuksen päälliköksi.

Nämä ovat romaanin lähtökohdat, joista tarina lähtee kehittymään ja etenemään varsin vauhdikkaasti – ellei oteta huomioon sitä, että välillä juututaan vähän liian pitkiksi ajoiksi selittämään fysiikan ja etenkin kvanttimekaniikan hienouksia. Itse asiassa se onkin ainoa seikka, mistä tätä muuten niin mainiota kirjaa voi kritisoida. Muutenhan kerronta on taattua McEwania, hyvin etenevää ja tarkkanäköistä, mutta myös satiirista ja hauskaa.

En halua paljastaa juonesta liikaa, mutta sen verran on pakko kertoa, että kirjassa tapahtuu yksi onnettomuus, joka muuttaa ratkaisevasti Beardin elämän ja saa hänet taas innostumaan tutkimustyöstä, mutta myös ilmastonmuutoksesta. Onnettomuutta ennen Beard tekee retken pohjoisnavalle tai oikeammin Huippuvuorten lähistölle. Tämä ”tutkimusmatka ” samoin kuin myöhemmin kuvatut muutkin päähenkilön matkat on kuvattu  paikoin ratkiriemukkaan hauskasti, unohtamatta surullisiakaan sävyjä.   

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen ajoittuu vuoteen 2000, toinen vuoteen 2005 ja kolmas vuoteen 2009. Edellä esitetyt tapahtumat sijoittuvat kirjan ensimmäiseen osaan, kun taas kahdessa muussa osassa lukijalle kerrotaan Beardin elämästä avioeron jälkeen ja tutkimustyön etenemisestä sekä valmistaudutaan lupaavan tutkimuksen esittelyyn ja läpimurtoon. Kirja ei kuitenkaan etene selkeän kronologisesti, sillä välillä ajassa mennään taaksepäin, muun muassa, kun kuvataan Beardin lapsuutta ja ensimmäistä avioliittoa. Takaumat on sijoitettu hyvin eivätkä ne millään tavoin häiritse tarinan etenemistä.

Polte on ajankohtainen ilmastonmuutokseen liittyvine pohdintoineen. Lisäksi se on kiinnostava akateemisen maailman kuvauksena, ja kertoohan se myös oivaltavasti menestyneen, mutta sitoutumista pelkäävän eikä kovin miellyttävän ihmisen mielen liikkeistä ja motiiveista. Kirjasta saisi taatusti irti paljon enemmän, mutta koska varon paljastamasta liikaa, en halua analysoida nyt kirjaa tämän enempää.

Myönnän suhtautuneeni tähän McEwanin kirjaan epäillen, koska en ymmärrä juuri mitään fysiikasta. Ja vaikka kritisoinkin kirjaa fysiikkaan liittyvistä pohdinnoista, ne häiritsivät minua kuitenkin ihmeen vähän. Vahva tarinan imu yhdistettynä hyvään kertojantaitoon tekivät tästä lähes 400-sivuisesta kirjasta hyvän lukukokemuksen. 

Suosittelen Poltetta kaikille McEwanin ystäville. Sen sijaan hänen tuotantoonsa tutustumista ei välttämättä kannata aloittaa tästä kirjasta.

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Sanna,  Jori , Kuutar, Naakku, Leena Lumi ja  Erja.


Tähdet:  ★ ★ ★ ★ -

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Naiskirjailijoiden kirjoja



Pienen mökin emäntä haastoi minut listaamaan itselleni tärkeitä naiskirjailijoita jonkin aikaa täällä blogistaniassa pyörineen Naiskirjailijat-haasteen tiimoilta.

Idean äiti on Sara, joka viime vuoden lopussa kirjoitti blogissaan:

Kuukausi sitten pyöri kirjablogeissa 100:n kirjan listoja kirjoista, jotka olisi luettava ennen kuolemaansa. Minä pistin merkille, että kirjat olivat hyvin vahvasti sidottu miessukupuoleen ja suurin osa oli mieskirjailijoiden kirjoittamia. Keskisuomalaisen ja BBC:n listalla naisten kirjoittamia kirjoja oli noin parisenkymmentä 100:sta. Senpä takia aloin miettimään omaa 100:n naiskirjailijan kirjoittamaa vaikuttavaa kirjaa ja tehtävä osoittautui aika haastavaksi. Olen listannut kirjoja, joita olen lukenut tai, jotka pitäisi lukea. (..)  Nyt haastan muita kirjabloggareita ensi vuonna tekemään omat 100:n kirjan listanne vaikuttavista naisten kirjoittamista kirjoista, jotka tulisi lukea ennen kuolemaansa.

Blogistit vastasivat Saran haasteeseen hyvin eri tavoin. Esimerkiksi Katja ja Petriina kirjasivat ylös 50 naiskirjailijan kirjoittamaa suosikkikirjaansa. Susa P. taas listasi 50 kirjaa, jotka on joko lukenut tai aikoo lukea. Leena Lumi vastaavasti listasi 99 naiskirjailijaa, joihin hänen mielestään kannattaa tutustua. Haasteeseen ovat myös vastanneet ainakin Lumikko, Booksy, Salla ja  Reeta Karoliina. 

Tartun haasteeseen listaamalla sata naiskirjailijan kirjaa, jotka ovat olleet tai ovat edelleen minulle tärkeitä. Vaikka olen pyrkinyt kirjaamaan tähän listaan kirjoja koko lukemishistoriani ajalta, niin luulen, että lista painottuu viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana luettuihin kirjoihin (lapsuus- ja nuoruuskirjoja lukuun ottamatta). Pidin nimittäin vuosien 1999–2005 aikana lukupäiväkirjaa, jota olen haasteeseen vastatessani  silmäillyt. Ja viimeisten noin kymmenen vuoden aikana olen myös ostanut aiempaa enemmän tärkeinä pitämiäni romaaneja, ja siten kirjahyllyistäni on löytynyt muistinvirkistystä. Todennäköisesti olen ahkerasta muistelemisesta sekä lukupäiväkirjan ja hyllyjeni penkomisesta huolimatta unohtanut tärkeitäkin kirjoja.

Joidenkin kirjailijoiden kohdalla olisin voinut mainita koko tuotannon, mutta olen kuitenkin pitäytynyt enintään kahteen kirjaan. Mainitsen jonkin verran sarjoja, etenkin lasten ja nuorten kirjojen kohdalla, koska yksittäisten kirjojen nostaminen esille niistä on varsin vaikeaa. 

Haastan mukaan kaikki, jotka eivät vielä ole tähän haasteeseen vastanneet.


Tässä siis minuun vaikutuksen tehneet sata naiskirjailijan kirjaa:

1.       Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
2.       Louisa M. Alcott: Pikku naisia
3.       Kate Atkinson: Ihmiskrokettia
4.       Kate Atkinson: Museon kulisseissa
5.       Margaret  Atwood:  Orjatar
6.       Jane Austen: Emma
7.       Jane Austen: Viisasteleva sydän
8.       Orvokki Autio: Pesärikko-trilogia
9.       Majgull Axelsson: Huhtikuun noita
10.   Enid Blyton: Viisikko-kirjat
11.   Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
12.   Emily Brontë: Humiseva harju
13.   Anita Brookner: Päivät Pariisissa
14.   Frances Hodges Burnett: Salainen puutarha
15.   Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru
16.   Agatha Christie: Hautajaisten jälkeen
17.   Ann Cleeves: Valoisat illat
18.   Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö
19.   Karin Fossum: Rakas Poona
20.   Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
21.   Marianne Fredrikson: Simon
22.   Inger Frimansson: Parempi elämä
23.   Anna Gavalda: Kimpassa
24.   Elizabeth George: Petturin muisti
25.   Vidgis Grimsdottir:  Kannustie 7
26.   Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
27.   Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
28.   Virpi Hämeen-Anttila: Alastonkuvia
29.   Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
30.   Anilda Ibrahimi: Punainen morsian
31.   Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi
32.   Riikka Jalonen: Todistaja Brigitin talossa
33.   P.D. James: Majakka
34.   Anna Jansson: Vaitelias jumala
35.   Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
36.   Tove Jansson: Muumi-kirjat
37.   Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
38.   Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
39.   Emma Juslin: Frida ja Frida
40.   Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen
41.   Elina Karjalainen: Uppo-Nalle -sarja
42.   Katja Kaukonen: Odelma
43.   Anja Kauranen:  Ihon aika
44.   Eeva Kilpi: Rajattomuuden aika
45.   Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista
46.   Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
47.   Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
48.   Heli Laaksonen: Raparperisyrän
49.   Leena Lander: Käsky
50.   Åsa Larsson: Aurinkomyrsky
51.   Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä
52.   Leena Lehtolainen: Tappava säde
53.   Unni Lindell: Orkesterimonttu
54.   Astrid Lindgren: Eemeli-kirjat
55.   Astrid Lindgren: Saariston lapset
56.   Ulla-Lena Lundberg: Sade
57.   Sari Malkamäki: Tiikerikakku
58.   Liza Marklund: Gömda (Uhatut)
59.   Merete Mazzarella: Täti ja krokotiili
60.   Aila Meriluoto: Peter-Peter
61.   L.M. Montgomery: Anna-sarja
62.   L.M. Montgomery: Pieni runotyttö-sarja
63.   Alice Munro: Kerjäläistyttö
64.   Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
65.   Sofi Oksanen: Puhdistus
66.   Kreetta Onkeli: Iloinen talo
67.   Ulla-Maija Paavilainen: Kylmä kamari
68.   Jayne Anne Phillips: Suojelus
69.   Agneta Pleijel: Talvirakkaus
70.   Annie Proulx: Ässä hihassa
71.   Riikka Pulkkinen: Totta
72.   Anne B. Radge: Berliininpoppelit
73.   Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
74.   Elisabeth Rydell: Paluu
75.   Pirkko Saisio: Punainen erokirja
76.   Martha Sandwall-Bergström: Gulla-sarja
77.   Natalie Sarraute: Lapsuus
78.   Carol Shields: Ellei
79.   Carol Shields: Tavallisia ihmeitä
80.   Steidunn Sigurdardottir: Sydämen seutuvilla
81.   Helena Sinervo: Runoilijan talossa
82.   Zadie Smith: Nimikirjoitusmies
83.   Anja Snellman: Safari club
84.   Anni Swan: Iris rukka
85.   Edith Södergranin: Runot
86.   Amy Tan: Luutohtorin tytär
87.   Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan
88.   Eeva Tikka: Pojan paluu
89.   Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina
90.   Linn Ullman: Ennen unta
91.   Zoé Valdes: Nainen ja dollari
92.   Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka
93.   Tuula-Liina Varis: Pikku naisia
94.   Merri Vik: Lotta-kirjat
95.   Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
96.   Rauha S. Virtanen: Selja-sarja
97.   Rauha S. Virtanen: Tuletko sisarekseni
98.   Susan Vreeland: Sininen neito
99.   Jamie Zeppa: Ylitse taivaan maan
100.  Diane Zetterfield: The Thirteenth Tale (Kolmastoista kertomus)