Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu. Tammi. 2012. Ruotsinkielinen alkuteos En helt annan historia (2007). Suomentanut Saara Villa. 575 sivua.
Ruotsalaisten vaikuttavaan ja vankkaan rikoskirjailijoiden kaartiin kuuluva Håkan Nesser on itselleni ennestään tuttu upeasta romaanista Kim Novak ei uinut Genesaterin järvessä sekä komisario Van Veeterenistä kertovista rikosromaaneista. En ole lukenut ihan kaikkia Van Veeteren -sarjan yhteensä kymmenenestä kirjasta, mutta olen uskoakseni katsonut kaikki sarjan pohjalta tehdyt, mielestäni laadukkaat elokuvat.
Nesserin toisessa sarjassa rikoksia ratkoo vanhempi rikoskonstaapeli Gunnar Barbarotti. Barbarotti-sarjan ensimmäinen osa Sukujuhlat itse asiassa ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutten ole sitä vielä lukenut, vaan aloitin sarjan sen toisesta osasta, ihan äskettäin ilmestyneestä kirjasta Kokonaan toinen juttu.
Kokonaan toinen juttu on taidokkaasti rakennettu rikosromaani, jonka jännite säilyy hyvin kirjan loppuun asti. Kirjan aloittavat nimettömän henkilön päiväkirjamerkinnät vuodelta 2002, jolloin kuusi noin kolmekymppistä ruotsalaista viettää lomaansa Bretagnessa. Kirjan varsinaiset rikokset eli Bretagnen lomalaisten murhat tapahtuvat kuitenkin Ruotsissa vuonna 2007. Murhat liittyvät jollain tavalla kuvitteelliseen Kymlingen kaupunkiin, jossa Barbarotti työskentelee poliisina. Murhatapaukset ovat sikäli erikoisia, että murhaaja lähestyy ennen niitä Barbarottia kirjeitse ja kertoo kenet aikoo seuraavaksi murhata.
Mutta mitä sellaista Bretagnessa oikein on tapahtunut, että se johtaa monen ihmisen murhaamiseen? Mistä syystä päiväkirjojen ja kirjeiden kirjoittaja siis tappaa lomaseurueensa jäseniä? Mitä päiväkirjat ja niitä seuraavat kommentaarit loppujen lopuksi silloisista tapahtumista paljastavat? Ja tärkein: kuka oikein on kirjeitä kirjoittava murhaaja?
Huolimatta siitä, että sarja rakentuu Barbarottin hahmon ympärille, niin ainakin tässä teoksessa rikosten selvittelyssä ovat vankasti mukana Barbarottin kollegat, mutta myös Kymlingen ulkopuolelta tulevat asiantuntijat ja rikostutkijat. Itse asiassa murhien ratkaisuun johtavan oivalluksen tekee tulkintaa sivusta seuraava komisario Asunander eikä suinkaan Barbarotti.
Murhamysteeriä miettiessään Barbarotti pohtii myös elämäänsä samoin kuin suhdettaan naisystäväänsä Marianneen, lapsiinsa ja Jumalaan. Tärkeintä kirjassa tietysti on murhien ratkaiseminen ja murhaajan henkilöllisyyden selvittäminen, mutta oli kiinnostavaa seurata sitäkin, miten Barbarottin suhde Marianneen kehittyy ja mitä tämä sympaattinen vanhempi rikoskonstaapeli kesäöinä parvekkeellaan pohdiskelee.
Kokonaan toinen juttu on mielestäni jännittävä ja nautittava lukukokemus. Tiivistämiseen varaa kirjassa kyllä olisi, mutten kokenut kirjan laajuutta kovin negatiivisena asiana, sillä tarina eteni hyvin. Pidin erityisesti siitä, että Nesser on käyttänyt päiväkirjamerkintöjä viiden vuoden takaiseen menneisyyteen liittyvien tapahtumien valottajana.
Kokonaan toinen juttu on tähän mennessä ollut vähän esillä blogeissa. Itse asiassa löysin vain Norkun ja appplen kirjoittamat arviot. Helsingin Sanomissa kirja on kyllä ehditty jo arvioida ja haukkua lähes lyttyyn. Kirjaa nimittäin luonnehditaan sanoilla "melkoisen löysä veto". Samoin uumoillaan, että Nesser kirjoittaa Barbarotti-sarjaa lihasmuistillaan. No joo, sanonpa vaan: smaken är som baken - delad.
