Pääsiäistä!

Kevät on edennyt jo pitkäperjantaihin. Pitkäperjantaina päivä tuppaa olemaan pilvinen. Niin on ollut tänäänkin. Vanha, meillä vielä (aivan liian) vahva lumipeite on saanut päälleen vielä muutaman sentin uutta lunta. Toivottavasti keli pian muuttuu tästä keväisemmäksi.

Tänään käytiin tervehtimässä vanhempiani, ja huomenna suuntaamme auton nokan kohti Hämeen maisemia. On mukava lähteä pitkästä aikaa vierailemaan siskoni perheen luona. 

Eikä pääsiäistä(kään) vietetä ilman kirjoja, Luennassa tällä hetkellä on mainion Annie Proulx'n mainio Laivauutisia. Kirja liittyy minulla sillä tavalla pääsiäiseen, että kävin yli kymmenen vuotta sitten juuri pääsiäisenä katsomassa Lasse Hallströmin ohjaaman samannimisen elokuvan. Rakastuin elokuvaan ja pidän kirjastakin todella paljon. 

Kunhan saan Laivauutiset luettua, niin aloitan joko Tommi Kinnusen Lopotin tai pääsiäisen aikaan hyvin sopivan Eric Emmanuel Schmittin Pilatuksen evankeliumin. Schmittin kirjan olen lukenut jo aiemmin. Muistan sen olleen vaikuttava ja ajatteluttava teos. Mutta sellainen lienee myös Kinnusen uutuus.

Antoisaa, valoisaa ja hyvää pääsiäisen aikaa!

Juhannusta!

Kiitos äiti

Kiitos, kun opetit näkemään kauneutta.

Vähän vaatii liina tärkätä,

ruusukupit laittaa,

kattaa kammarin puolelle.

Kiitos, kun avasit runokirjan,

teit tuttavaksi

Pohjanpään viisaat sanat

tai Harmajan hauraat säkeet.

Kiitos, kun kasvoin kukkien maassa.

Kiitos äiti.

Annukka Tiitisen runon osuvin sanoin ja kiitollisena omasta äidistäni Liisasta

sekä mummoistani Ailista ja Olgasta toivotan 

Hyvää äitienpäivää äideille ja isoäideille!

Pääsiäistoivotus

Leivon rahkapiirakkaa, levitän keittiöön keltaisen liinan.

Lasten tekemät noita-akat lennähtävät ikkunoihin,

tiput ja puput piiloutuvat vihreään ruohoon.

Ulkona aavistus keväästä.

Kuin jo kivi olisi vieritetty.

(Annukka Tiitinen, teoksessa Äiti itä, päivien piirtymiä. Wasenius kustannus, 2003.)

Hyvää ja keväistä pääsiäistä!

Joulu on aika ihana

En tiedä, milloin joulu alkaa muualla, mutta täällä Melukylässä se alkaa sinä päivänä, jolloin me paistamme piparkakkuja. Silloin meillä on melkein yhtä hauskaa kuin jouluaattona. Saku ja Naku ja minä saamme kukin suuren köntyn piparkakkutaikinaa, josta saamme leipoa mitä itse haluamme. (..) Seuraavana päivänä piparkakkujen paistamisen jälkeen meillä oli taas hauskaa, sillä silloin menimme metsään hakemaan joulukuusia. Kaikki Melukylän isät olivat mukana joulukuusia hakemassa ja tietenkin kaikki lapset. Äitien täytyi jäädä kotiin laittamaan ruokaa, raukkojen. (..) Lopulta ilta kuitenkin koitti, ja me söimme illallista keittiön pöydän ääressä. Pöydällä paloivat kynttilät ja siinä oli valtavasti ruokaa, mutta minä söin melkein pelkästään kinkkua. Ja tietenkin puuroa siltä varalta, että ehkä saisin mantelin. Mutta en saanut. (..)  Myöhemmin istuimme salissa. Kuusen kynttilät oli sytytetty ja myöskin pöydillä oli kynttilöitä. Minua värisytti. Minua värisyttää aina, kun on jotain oikein jännittävää ja kaunista. Isä luki raamatusta Jeesuslapsesta. Ja minä lausuin muutamia hurjan kauniita värssyjä, jotka alkavat näin: "Kas seimessa tuolla olkivuotehellaan pyhä lapsonen Jeesus..." Niissä säkeissä sanottiin, että Jeesuslapsen oikeastaan olisi pitänyt saada paljon joululahjoja ja kakku, ja sitä mieltä minäkin olen. Mutta sen sijaan me saamme joululahjat. (..) Joulu on aika ihana. Oikeastaan on vahinko, ettei joulu ole hieman useammin.

(Astrid Lindgren: Melukylässä tapahtuu. 7. painos, WSOY, 1987)

Toivotan Melukylän kirjallisten ja Mustikkakummun kuvallisten joulutunnelmien kera lukijoilleni
Suloista ja Kirjaisaa Joulua!

Juhannusta!

- Ja nyt me laitamme juhannuskokon, sanoi Vilijaana. Hän sammutti lampun ja pisti tulitikut taskuunsa.

Ulkona taivas oli vielä valoisa, ja saattoi erottaa jok'ikisen korren maassa. Kuusenlatvojen takana, minne aurinko oli laskenut hetki sitten, viipyi vielä punainen juova odottamassa seuraavaa päivää.

He kulkivat läpi äänettömän metsän ja tulivat rantaniitylle missä yövalaistus oli voimakkaampi.

- Kylläpä kukat tuoksuvat kummallisilta tänä yönä, sanoi Vilijaana.

(Tove Jansson: Vaarallinen juhannus)

SULOISTA JA IHANAA KESKIKESÄN JUHLAA!


PS. Valokuvat on otettu Ainolan puutarhassa viime viikonloppuna.

Pääsiäistoivotus

Kevät etenee. Meillä on kyllä vieläkin muutama pieni luminen lämpäre pihalla ja metsässä, mutta routa alkaa sulaa ja krookukset nousevat maasta. Valon määrän lisääntyminen saa ihmeitä aikaan. Nyt jaksan taas puuhastella ja tehdä töitä.  Mutta välillä pitää myös levätä ja rentoutua. Syödä pääsiäisherkkuja, viettää aikaa perheen ja suvun kanssa, kuunnella Matteus-passiota, ihailla heräävää kevättä ja lukea hyviä kirjoja (kesken kaksi hienoa kirjaa, Anni Kytömäen Kultarinta ja Obrehtin Tiikerin vaimo).

Palaan taas kirjoihin jossain vaiheessa, mutta nyt rauhoitun pyhien viettoon ja toivottelen kaikille lukijoilleni

Joulua!

Pikku nyytit istuivat ulkona ja söivät ja joivat ja aukaisivat paketteja. Ja niillä oli hauskempaa kuin koskaan ennen. Lopulta ne kiipesivät kuuseen ja kiinnittivät palavat kynttilät sen oksille.

- Mutta latvassa pitäisi olla suuri tähti, tuumi nyytin eno.

- Oletko sitä mieltä, sanoi nyyti ja katsoi mietteliäänä Muumimamman punaista silkkiruusua. Onko siinä paljonkaan eroa, kunhan ajatus on oikea?

- Meidän olisi pitänyt hankkia tähtikin, kuiskasi Muumipeikon äiti. Mutta sehän on mahdotonta! He katsoivat taivaalle, joka oli kaukainen ja tumma, mutta uskomattoman täynnä tähtiä, niitä oli tuhat kertaa enemmän kuin kesällä. Ja suurin niistä riippui suoraan heidän kuusensa latvan yläpuolella.

(Tove Jansson: Kuusi. - Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. WSOY. 1991 [1962].

Blogisynttärit ja pääsiäistoivotukset

Blogini täyttää tänään, lankalauantaina kokonaiset 2 vuotta! Kirjoitin ensimmäisen postaukseni aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, keskiviikkoiltana 30.3.2011. Ensiaskelia ottaessani suunnittelin kirjoittavani blogiin kirjoista ja käsitöistäni. Aika pian blogini kuitenkin muuttui selkeästi kirjapäiväkirjaksi, johon listaan kaiken lukemani kaunokirjallisuuden ja johon pyrin kirjoittamaan arviot lukemistani kirjoista. Missään vaiheessa blogihistoriani aikana en kuitenkaan ole ehtinyt kirjoittamaan kaikista luetuista kirjoista (tämän asian olen vähin erin oppinut hyväksymään). 

Vaikka pääpaino blogissani on kirjoilla ja lukukokemuksilla, niin tokihan olen näiden kahden vuoden aikana kertonut myös kirjojen ulkopuolisesta elämästäni, kuten opinnoista ja perheemme lemmikeistä. Samalla linjalla jatkanen tulevaisuudessakin.

Kaikkein parasta bloggaamisessa on blogimaailman sosiaalisuus ja tutustuminen moniin ihastuttaviin, kirjojen parissa viihtyviin blogisteihin. Viime aikoina minulla ei ole oikein ollut aikaa ja energiaa kommentoida toisten postauksia, mutta seuraan silti kirjablogeja ja pysyn siten mukana kirjamaailman tapahtumissa ja keskusteluissa.

Lopuksi hiukan tilastotietoja Vielä yksi rivin blogihistoriasta. Olen näiden kahden vuoden aikana kirjoittanut yhteensä 200 postausta, blogiini on tehty hiukan yli 34 200 vierailua, kommetteja on kertynyt lähes 1800 ja lukijaraadissa on tällä hetkellä 121 lukijaa.

Lämpimät kiitokset kirjablogisteille ja lukijoilleni näistä kahdesta vuodesta sekä hyvää, aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä!

Juhannusta!

Mä metsän polkua kuljen

Mä metsän polkua kuljen

kesäillalla aatteissain

ja riemusta rintani paisuu

ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll' lehdossa vaaran alla

oli kummia äskettäin,

niin vienoa, ihmeellistä

all' lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,

minä vain sekä muuan muu

ja lehdon lempivä kerttu

ja tuoksuva tuomipuu.

(Eino Leino: Maaliskuun lauluja, 1896)

Hyvää keskikesän juhlaa,

toivottelee Anna Elina

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Kun vedet vapautuvat,
pajunkissat nuuhkivat kevättä
ja valo on uutta,
minäkin herään.

Pääsiäisen valossa
havahdun taas
luottamaan elämään.

(Anna Elina, kevät 2011)

Taas kaikki kauniit muistot....

... mun tulee mielehen.

Joulu on muistojen aikaa. Siksi haluan jakaa kanssanne joitakin vuosia sitten kirjoittamani, lapsuuteni joulua kuvaavan runon.

Samalla toivotan teille kaikille
Suloista, Rauhallista ja ennen kaikkea Lukuelämyksellistä Joulua!

Joulun odotusta

En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa kirjapostauksia, ja monta kirjaa on arvioimatta. No, olkoon toistaiseksi. Eiköhän intoa taas löydy, kun päivät alkavat, huomisesta alkaen, hissun kissun muuttua pidemmiksi.

Joulu tulla jollottaa vauhdilla ja valmistelut ovat - kerrankin - hyvällä mallilla. Kaikki lahjat on ostettu ja melkein paketoitukin. Jouluruokia ollaan tehty ennakkoon pakastimeen. Meillä syödään oikein perinteisesti jouluna, koska perhe niin haluaa. Toki mullekin riisipuuro, laatikot, karjalanpiirakat ja rosolli ovat tärkeitä jouluruokia, kaikista kahvipöydän herkuista puhumattakaan.Sen sijaan kinkutta pärjäisin vallan mainiosti enkä sitä juurikaan syö. Täällä Pohjois-Karjalassa (ainakin meidän suvun ja perheen piirissä) joulupyötään pitää tehdä myös karjalanpaisti. Olen tuota tapaa ihmetellyt koko aikuisikäni ja joinakin vuosina jättänyt paistin tekemättä, mutta ainakin nuoriso sitä kaipaa.

Suurin osa siivoushommista jää nyt tyttären hartioille, koska olen seuraavat kolme päivää töissä (tosin teen perjantaina tavallista lyhyemmän päivän). Ehdin kuitenkin tehdä pieniä sipistelyjä iltaisin (kodin koristelemista yms.) ja nehän itse asiassa kaikkein mukavimpia askareita ovatkin. 

Palaan vielä joulutoivotusten merkeissä tuonnempana. Tässä ja nyt toivottelen kuitenkin hyvää jouluviikon jatkoa itse kullekin!

Ja se metsä oli maailman sinisin...

Lapsuuden maa


Ja se metsä oli maailman sinisin

ja vehrein se nurmikkorinne.

Ja usein vielä unissani vaellan

ma kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat

ne sinipunakukkaiset pellot.

Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot

kuin siellä ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset

siellä viheriäisessä haassa.

Ei missään niin valkeita koivuja kasva

kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan

niin taivas loistele seessä.

Sen alla yhä unissani vaellan

ja mulla on silmät veessä.

- Lauri Pohjanpää -

Toivotan tämän runon ja runoon sopivan (vaikkei olekaan Suomesta) kuvan välityksellä sekä rekisteröityneille (teitä on jo 40!) ja muuten blogiani seuraaville lukijoille

Ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!

Äitienpäivänä

Kiitos elämästä. Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
                             (Lauri Viita)



Onnellista Äitienpäivää äideille ja isoäideille!

Haasteen viimeiset ynnä vappuajatuksia

Viimeisiä viedään huhtikuun haasteessa. Tosin aion jättää päivän 29 väliin, koska en keksi tähän hätään yhtään sellaista kirjaa, jota muut vihaavat tai inhoavat ja josta itse pidän. 

Lempikirjoja sen sijaan riittää. Niitä on tullut esille jo useampaan kertaan tämänkin haasteen aikana. Toistankin nyt itseäni, kun listaan tähän joitakin parhaita kirjoja ja kirjailijoita:

Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa

Bernhard Schlink: Lukija

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu ja muut muumit

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

L.M. Montgomery: Anna-sarja

Andreï Makine: Ranskalainen testamentti

Markus Zusak: Kirjavaras

Carol Shieldsin koko tuotanto

Vietän vappua tekemällä munkkeja (taikina on kohoamassa). Poika kissoineen on käymässä, niinpä meillä on aikamoista vilskettä (huushollissa on siis juuri nyt viisi kissaa).

Täällä meillä ei ole vielä kesäistä saati keväistä. Tänään on nimittäin sadellut lunta ja räntää. Onkin mukava käpertyä nojatuoliin hyvän kirjan (minkähän kirjan valitsisin kirjastopinostani?), simalasillisen ja tuoreiden munkkien kanssa....

Hyvää vappua!

Myös Riku yhtyy vapputoivotuksiin!

Keväälle

Kun vedet vapautuvat,
pajunkissat nuuhkivat kevättä
ja valo on uutta,
minäkin herään.

Pääsiäisen valossa
havahdun taas
luottamaan elämään.






Hyvää pääsiäisen aikaa lukijoilleni!