Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. WSOY. 2013. 180 sivua.Aloitin Tuula-Liina Variksen tuotantoon tutustumisen viitisentoista vuotta sitten. Kilpikonna ja ovimarsalkka (1994) on ehdottomasti hieno kuvaus Tuula-Liina Variksen ja Pentti Saarikosken avioliitosta, mutta vasta Variksen esikoisromaani Maan päällä paikka yksi on (1999) teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja olenkin sen jälkeen aina innolla odottanut Variksen kirjojen ilmestymistä. Erityisesti olen pitänyt Tuula-Liina Variksen novelleista ja kolumneista, ja luulen, että osittain juuri Variksen novellien ansiosta olen ryhtynyt arvostamaan ja lukemaan aiempaa enemmän novelleja.
Ne pari blogiarviota, jotka olin lukenut uudesta novellikokoelmasta ennen siihen tarttumista, samoin kuin Variksen aiemmat, mainioiksi osoittautuneet novellikokoelmat olivat nostaneet odotukseni hyvin korkealle. Ja kyllähän Että tuntisin eläväni täytti odotukseni. Itse asiassa se on niin hieno kokoelma, että siitä on lähes mahdoton kirjoittaa niin, että tekisi oikeutta kirjalle ja sen upeudelle.
Että tuntisin eläväni on kahdeksasta novellista koostuva kokoelma. Kirjailija nivoo novellit yhteen kirjoittamalla osittain samoista henkilöistä, joskin eri näkökulmista ja eri aikoina. Näin yksittäisistä novelleista ja henkilöhahmojen kohtaloista rakentuu laajempi kokonaisuus suomalaisten elämästä aina 1920-luvulta 2000-luvun alkupuolelle asti.
Pidän siitä, miten Tuula-Liina Varis kuvaa naisten elämää, tunteita ja ratkaisuja eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Henkilöhahmot ovat todentuntuisia, heidän elämänsä ja toimintansa uskottavia. Novellit ankkuroituvat vankasti arkeen ja niissä käsitellään hienosti ja herkkävireisesti, mutta samalla maanläheisesti rakkautta, kaipuuta ja pettymyksiä sekä ilon ja surun hetkiä.
Variksen novellikokoelmasta ovat laillani pitäneet ainakin Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Ilselän Minna. Minna kiteyttää novellikokoelman olevan "suomalaisten ihmissuhteiden historiikki, jonka syvänvärisellä pinnalla ei ole hitustakaan katupölyä ja jossa asioita ei kaunistella, vaikka rakkaudesta puhutaankin". Todella hyvin sanottu upeasta ja todella hyvästä kirjasta!
