Ala-Harjaa novelleina: Reikä

Riikka Ala-Harja: Reikä. Like. 2013. 154 sivua.

Luin syksyllä Riikka Ala-Harjan Maihinnousun, ja olin tätä ennen jo käynyt kuuntelemassa kirjailijaa Joensuun kirjallisuustapahtumassa. Pidin sekä Ala-Harjan suullisesta että kirjallisesta ilmaisusta ja halusin jatkaa hänen tuotantoonsa tutustumista. Kirjaston uutuuksissa odotti jokunen kirjastoreissu sitten Ala-Harjan novellikokoelma Reikä, joka ehti vähän turhan pitkään seistä luettavien kirjojen pinossa ennen kuin siihen tartuin.

Reikä on Ala-Harjan ensimmäinen novellikokoelma, mutta toivon mukaan ei viimeinen, sillä sen verran hyvin kirjailijan tyyli taipuu myös lyhyempään kerrontaan. Kieli on notkeaa ja oivaltavaa ja näitä novelleja oli mukava lukea. Ala-Harjan kerronta on välillä synkkää ja välillä paikoin hauskaa ja tragikoomista, mutta ennen kaikkea tarkkanäköistä.

Teos koostuu 12 novellista, ja yhtä novellia lukuunottamatta ne ovat lyhyehköjä ja napakoita. Kirjan pisin, jännitteisin ja mielestäni herkullisin novelli Tarmo kertoo 50-vuotispäiviinsä valmistuvasta kirjastonhoitajasta. Syntymäpäivä ei etene niin kuin Tarmo olisi toivonut, sillä vieraita ei kuulu, niskat menevät jumiin ja naapurin vanha rouva soittelee ovikelloa vähän turhan usein. Päivästä kuitenkin sukeutuu hyvä ja Tarmo oivaltaa, ettei hänen kannata pahemmin katsella taakse- vaan eteenpäin.

Löysin blogistaniasta muutaman Reikää käsittelevän postauksen. Mari A ei vakuuttunut, kun taas Nannaan novellien pelkistetty kerronta, ytimekkäät lauseet sekä tarinoiden aukkoisuus ja vihjailevuus tekivät vaikutuksen. Janelle Reikä oli nopea lukukokemus, "joka tuli ja meni eikä pitänyt sen enempää meteliä itsestään". Arja epäilee, että hänellä on muistissa reikä, kun kirjasta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Postausten lisäksi kirjasta kiinnostuneiden kannattaa käydä lukemassa Savon Sanomien ja Parnasson arviot.

Maihinnousun maisemissa

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like. 2013 [2012]. 220 sivua.

Aika kulkee hitaasti. Takana on yksi hyvä päivä ja yö enemmän.
Alice sanoo, että joskus kaikki lakkaa, kaikki muuttuu ja taittuu pois.

Riikka Alaharjan Maihinnousu on vahva teos keski-ikäisen ransalaisnaisen, Julien rankasta elämänvaiheesta. Julie ja tämän mies Henri ovat eroamassa, ja samaan aikaa heidän tyttärensä Emma sairastuu leukemiaan. Näistä aineksista olisi voinut syntyä melodramaattinen ja ylitunteellinen tarina, mutta onneksi näin ei ole käynyt. Sen sijaan teos kasvaa Ala-Harjan käsissä koskettavaksi kuvaukseksi elämän yllätyksellisyydestä ja rankkuudesta, mutta myös selviytymisestä.

Kirjailija kuljettaa syöpä- ja avioerotarinoiden rinnalla taidokkaasti myös tarinaa Normandian maihinnoususta (Julie on Normandian maihinnousua tutkinut historioitsija, joka vetää maihinnousu-rannalla opastettuja kierroksia). Jenni toteaa oivaltavasti omassa postauksessaan Maihinnousun olevan kirja sodasta. Aviopuolisoiden välisen sekä lapsen ja leukemian välisen sodan lisäksi teoksessa on läsnä sota Normandiaan ja maihinnousuun liitettynä, muistettuna ja kerrottuna. Kirjaa aloittaessani mietin, miksi maihinnousu on niin vahvasti mukana, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sen vakuuttuneempi olin siitä, että ratkaisu on toimiva ja vahvisti kirjan keskeisiä teemoja.

Maihinnousu imaisi minut heti alusta asti mukaansa ja piti otteessaan viimeisille sivuille asti. Kirjan jälkimakukin on ollut vahva. Erinomainen, ilmaisultaan tiivis ja uskottava kirja, joka toimi myös hyvin lukujumini avaajana lokakuun alkupuolella.

PS. Osallistun tällä kirjalla Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteeseen.