torstai 22. joulukuuta 2011

Taas kaikki kauniit muistot....

... mun tulee mielehen.

Joulu on muistojen aikaa. Siksi haluan jakaa kanssanne joitakin vuosia sitten kirjoittamani, lapsuuteni joulua kuvaavan runon.

Samalla toivotan teille kaikille
Suloista, Rauhallista ja ennen kaikkea Lukuelämyksellistä Joulua!


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulun odotusta

En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa kirjapostauksia, ja monta kirjaa on arvioimatta. No, olkoon toistaiseksi. Eiköhän intoa taas löydy, kun päivät alkavat, huomisesta alkaen, hissun kissun muuttua pidemmiksi.

Joulu tulla jollottaa vauhdilla ja valmistelut ovat - kerrankin - hyvällä mallilla. Kaikki lahjat on ostettu ja melkein paketoitukin. Jouluruokia ollaan tehty ennakkoon pakastimeen. Meillä syödään oikein perinteisesti jouluna, koska perhe niin haluaa. Toki mullekin riisipuuro, laatikot, karjalanpiirakat ja rosolli ovat tärkeitä jouluruokia, kaikista kahvipöydän herkuista puhumattakaan.Sen sijaan kinkutta pärjäisin vallan mainiosti enkä sitä juurikaan syö. Täällä Pohjois-Karjalassa (ainakin meidän suvun ja perheen piirissä) joulupyötään pitää tehdä myös karjalanpaisti. Olen tuota tapaa ihmetellyt koko aikuisikäni ja joinakin vuosina jättänyt paistin tekemättä, mutta ainakin nuoriso sitä kaipaa.

Suurin osa siivoushommista jää nyt tyttären hartioille, koska olen seuraavat kolme päivää töissä (tosin teen perjantaina tavallista lyhyemmän päivän). Ehdin kuitenkin tehdä pieniä sipistelyjä iltaisin (kodin koristelemista yms.) ja nehän itse asiassa kaikkein mukavimpia askareita ovatkin. 

Palaan vielä joulutoivotusten merkeissä tuonnempana. Tässä ja nyt toivottelen kuitenkin hyvää jouluviikon jatkoa itse kullekin!


torstai 15. joulukuuta 2011

Haaste: Lukutoukan katsaus vuoteen 2011


Kuurankukkia viime talven pakkasilla.
     Susa laittoi taannoin liikkeelle tähän loppuvuoteen sopivan mainion haasteen Järjellä ja tunteella -blogissaan.  Haasteessa on tarkoitus vastata erilaisiin kysymyksiin yhdellä vuonna 2011 luetulla kirjalla. Kirjan valintaa ei tarvitse perustella, vaan riittää kun vastaaja miettii, mikä tänä vuonna luettu kirja vastaa parhaiten kulloisenkiin kysymykseen. Näin ollen sama kirja voi olla vastauksena useammassakin kohdassa.

     Tämä oli kyllä aika haasteellinen ja jopa vaikea haaste. Joissakin kohdissa olisi mieli tehnyt vastata useammallakin kirjalla (yhdessä kohdassa näin teinkin mainiten saman kirjailijan toisiaan täydentävät kirjat). Tässäpä vastaukseni:

      1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Itse asiassa toivosin löytäväni useammankin tänä vuonna lukemani kirjan pukinkontista (suurimman osan luetuista kirjoista olen lainannut kirjastosta). Muun muassa Pascal Mercierien upean kirjan Yöjuna Lissaboniin haluaisin itselleni.

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla.

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?
Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka.

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
Bo Carpelanin koskettava ja kaunis Lehtiä syksyn arkistosta.

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä.

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Muun muassa Roy Jacobsenin Ihmelapset.

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Valitettavasti se oli Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
Tämä on haasteen ehdottomasti vaikein kysymys enkä meinannut millään keksiä vastausta. Mutta kyllähän Kazuo Ishiguron kirjassa Pitkän päivän ilta on aineksia kirjaksi, jonka voisi lukea useampaankin kertaan, ja siitä löytyisi aina jotain uutta.

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Marilynne Robinsonin syvällinen, koskettava ja vahva kirja Kotiin.

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Sirpa Kähkösen upean 1930-luvun tapahtumia valottavan Mustat morsiamet sekä sen sisarteoksen Vihan ja rakkauden liekit.

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Daphne Kalotayn kirjasta  Bolšoin perhonen tulisi taatusti hieno elokuva.

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Joyce Carol Oates rankka, vahva ja vaikuttava Kosto: rakkaustarina.

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Colm Tóibínin Brooklyn.

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Amos Oz: Älä kysy yöltä.

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Aika montaakin, mutta ainakin Wilkie Collinsin kirjaa Valkopukuinen nainen.  On mielestäni klassikko, joka ainakin jokaisen salapoliisiromaaneja lukevan pitäisi tuntea.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Ihan tavallisena päivänä


Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä. Schildts. 2011. Englanninkielinen alkuteos Case Histories (2004). Suomentanut Kaisa Kattelus. 294 sivua.


Ihastuin kymmenisen vuotta sitten todella paljon englantilaisen Kate Atkinsonin kirjoihin Museon kulisseissa (1997) ja Ihmiskrokettia (1998). Olen harmitellut, kun tämän lahjakkaan kirjailijan teoksia ei ole aikoihin suomennettu. Niinpä ilahduinkin keväällä kuultuani, että Atkinsonilta on vihdoin ilmestymässä uusi suomennos.

Ihan tavallisena päivänä -teoksen julkaisseen Schildtsin kotisivuilla kerrotaan, että edellä mainittujen kirjojen ja muutaman muun kirjallisen työn jälkeen Kate Atkinson alkoi työstää kirjaa henkilöistä, joiden historiaan liittyi selvittämätön rikos, joka ei jätä näitä ihmisiä rauhaan. Kirjailija tajusi, että rikosten selvittämiseen tarvittiin henkilö ja näin hän tuli luoneeksi yksityisetsivä Jackson Brodien, joka  on entinen sotilas ja entinen poliisi. Atkinson on kertonut, ettei hän itse pidä kirjojaan dekkareina, eikä hänen aikomuksenaan todellakaan ollut kirjoittaa dekkarisarjaa.  

Ihan tavallisena päivänä  sijoittuu Cambridgeen, ja siinä Jackson Brodie selvittelee kolmea eri aikana tapahtunutta rikosta. Kirja aloittaa dekkarisarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt jo neljä osaa. Schildts tulee julkaisemaan kaikkien näiden teosten suomennokset. Sarjasta on muuten tehty Case Histories -niminen kuusiosainen TV-sarja, jonka ensi-ilta oli Isossa-Britanniassa aiemmin tänä vuonna.

Kaikille tämän kirjan rikoksille on yhteistä se, että ne ovat tapahtuneet ihan tavallisena päivänä.  Yksityisetsivä Brodien selvitettäväksi tulleet tapaukset sijoittuvat ajallisesti 1970-luvulta nykypäivään. Keski-ikäiset Amelia ja Julie haluavat isänsä kuoltua vihdoin saada selvää siitä, mitä tapahtui heidän siskolleen Olivialle, joka katosi jo kolmekymmentä vuotta sitten. Theo taas pyytää Brodieta tutkimaan rakkaan tyttärensä Lauran murhaa. Kirjan kolmas rikostapaus liittyy murhaan, jonka on tehnyt nuori perheenäiti Michelle. 

Vaikka teos täyttääkin dekkarikirjallisuuden tunnusmerkistön, niin se on paljon muutakin. Itse asiassa rikosten ratkeaminen ei ole teoksessa keskeisintä, vaan tärkeämmiksi nousevat kirjan henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet, heidän tekojensa syyt ja seuraukset samoin kuin perheenjäsenten suhteet ja niiden kuvaus. 

Mielestäni Atkinson on kirjoittanut eri aikoina tapahtuneet, ja ainakin kirjan alussa hyvinkin erillisiltä tuntuvat rikokset hyvin osaksi samaa tarinaa, olkoonkin ettei hän käsittele tapauksia ihan tasapuolisesti. Rikoksia kirjan nykyhetkessä sitoo tietenkin yhteen se, että Jackson Brodie työskentelee niiden parissa, mutta kirjan edetessä löytyy muitakin tapauksia yhdistäviä seikkoja.

Vaikka Ihan tavallisena päivänä on saanut kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin, on minun pakko myöntää, että olin hiukan pettynyt. Lähinnä minua häiritsivät jotkin kirjan ratkaisut, joiden merkitystä en oikein ymmärtänyt. Esimerkiksi Brodien henkeä uhkaavat tapahtumat tuntuivat jotenkin epäuskottavilta ja päälleliimatuilta.

Vaikka en tästä kirjasta haltioitunutkaan, niin toki Ihan tavallisena päivänä oli hyvä lukukokemus. Kirjan rakenne on onnistunut, Atkinson kirjoittaa edelleen erittäin hyvin ja juonen kehittely on pääsääntöisesti taitavaa. Luulen, että omat lievät pettymyksen tunteet johtuvat ennen kaikkea siitä, että odotukseni olivat ihan liian korkealla, olivathan Atkinsonin aiemmat teokset  aikoinaan hyvin vaikuttavia lukuelämyksiä. Osaan kuitenkin suhtautua seuraavaan Atkinsonin kirjaan eri tavalla ja jään kiinnostuneena odottamaan, millaisia rikoksia Jackson Brodie sarjan jatko-osissa selvittelee. 

Tähdet: ★ ★ ★ -

torstai 8. joulukuuta 2011

Copycat-kirjankansi

Amma julkisti noin viikko sitten aivan mahdottoman upean ja inspiroivan Copycat-kirjankansi -kilpailun. Innostuin heti ja pengoin niin kirjahyllyjä kuin muistini sopukoitakin löytääkseni kannen, josta voisin lähteä omaa copycat-kuvaani rakentelemaan.

Useampikin kirjankansi pyöri mielessä, mutta päädyin lopulta Elina Hirvosen kirjaan Että hän muistaisi saman. Kirja kun on mielestäni hieno sekä sisällöltään että ulkoasultaan.

Yksi ilta tässä meni ja kokeneemman kuvankäsittelijänkin apua kaivattiin (kiitos tyttärelle!) ennen kuin sain tuotokseni siihen kuntoon, että sen tohtii esitellä muillekin.


torstai 1. joulukuuta 2011

Marraskuun kuulumisia ja luettuja


Olen ollut marraskuussa todella saamaton bloggaaja ja jaksanut kirjoittaa vain muutaman postauksen. Olen ollut välillä todella väsynyt ja aloitekyvytön, mutta ainakin mieliala on nyt huomattavasti parempi kuin muutama viikko sitten. Olen niin iloinen, kun marraskuu vihdoin vaihtui joulukuuksi ja tätä pimenevää kestää enää muutaman viikon. Sitten mennäänkin taas vauhdilla kohti kevättä.

Täällä meillä on satanut jo lunta pariin otteeseen. Nyt lunta on maassa jonkin verran, mutta pahoin pelkään, että ne vielä sulavat pois. Välillä on tuntunut jo ihan jouluiselta, kiitos lumen ja ulos viritettyjen jouluvalojen.

Kaiken tämän kaamoksen keskellä olen saanut kuulla ilahduttavia uutisia. Yksi niistä koski työasioita. Sain nimittäin Olvi-säätiöltä apurahan itäsuomalaista lapsuutta käsittelevän tietokirjani kirjoittamiseen. Tuon rahan ansiosta kevään työkuviot ovat nyt selvät. Teen jatkossakin kirjastotöitä parina päivänä viikossa, mutta muina päivinä voin keskittyä aineistojen penkomiseen ja kirjoittamiseen. Tosin kirjasto- eli informaatiotutkimuksen opintojakin jatkan vielä, mutta eivätköhän ne etene entisellä painollaan.

Vaikka postaustahti oli tämän kuukauden aikana huono, olen kuitenkin lukenut suurin piirtein samaan tahtiin kuin muulloinkin. Kuten joskus aiemmin jo totesin, en aio lisätä postaamista lukemisen kustannuksella, koska lukeminen on kuitenkin tärkeintä. Toki mielelläni myös jaan kanssanne lukukokemuksiani, mutta aina vain ei ole riittävästi aikaa ja energiaa postausten kirjoittamiseen.

Mutta nyt niihin luettuihin kirjoihin. Luin marraskuussa nämä viisi kirjaa:

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä. Schildts. 2011. 
Michael Cunningham: Illan tullen. Gummerus. 2011.
De Timothée Fombelle: Tobi Lolness. Tammi. 2010.
Haruki Murakami: Sputnik – rakastettuni. 2003. Tammi.
Märta Tikkanen: Emma ja Uno. Rakkautta tottakai. Tammi. 2010.

Yksikään lukemistani kirjoista ei ollut huono, mutta Illan tullen oli ehdottomasti paras. Tosin en syttynyt sille ihan samalla tavalla kuin muutamat kanssabloggaajat.  Murakamia käsittelin jo eilen lyhyessä postauksessa. Myös Atkinsonin ja Cunninghamin kirjoihin sekä lasten fantasiakirjaan, Tobi Lolnessiin, palaan vielä.

Emma ja Uno. Rakkautta tottakai oli meillä marraskuu lukupiirikirjana. Kirja herätti aika lailla keskustelua. Etenkin Unoa ihmeteltiin, mutta samalla mietittiin sitä, antoiko kirjailija hänestä yksipuolisen kuvan. Kirjaa pidettiin erittäin mielenkiintoisena ajankuvana. Piirissä pohdittiin jonkin verran sitä, miksi kirjasta on tehty romaani, tai miksi se luokiteltu romaaniksi. Siinähän on sekä romaanimaisia että tietokirjamaisia elementtejä ja ainakin minua häiritsi se, ettei se selkeästi ollut oikein kumpaakaan. Mutta ihan hyvä lukukokemus kuitenkin.

Talvisia terveisiä teille kaikille Sarah Bareillesin ja Ingrid Michaelssonin ihanan Wintersongin myötä!