keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Runohaaste: Vanha vesirotta

Tämä valloittava runo sopii tämänhetkiseen olotilaani erittäin hyvin, sillä kärsin Jaakko Vaakon lailla aikamoisesta vesiköhästä ja aivastuksen vaivasta - mutten toivottavasti kuitenkaan ammattini vuoksi. Samalla vastaan pitkästä aikaa Jennin mainioon runohaasteeseen.

Vanha vesirotta


Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?


Mikä tuolla pilkistää?


Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.


Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä
ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa
ja sitä että täytyy esiin kaivaa
nenäliina
         niistääkseensä nenän pieltä.
Totisesti piina!)
Ja taasen - voi Vaivastus,
ja atsii atsii aivastus!


Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta -
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.
Ja nyt - katsos, nyt se juoksi
suoraan kaislavuoteeseen
ja makaa jalat luoteeseen
ja kuono kohti kaakkoa.


Se auttaa Jaakko Vaakkoa.


Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu 

Tove Janssonin luoma piisamirotan hahmo esiintyy mm. kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (http://fi.wikipedia.org/wiki/Piisamirotta)

8 kommenttia:

  1. Oi!, osaan tämän vieläkin ulkoa...Poikani nimi on Jaakko ja tätä on laulettu ja lausuttu.

    Tiitiäisen Satupuun ostin molemmille lapsilleni ja kuopusta odottaessani samana päivänä kun sain tietää, että: Sittenkin!

    VastaaPoista
  2. Minäkin muistan melkein ulkoa :) Suosikki on Tunteellinen siili, se on niin hellyyttävä, että melkein itkettää aina kun sen luen!

    VastaaPoista
  3. Kirsi Kunnas ja Tiitiäisen satupuu, ihania. Minäkin melkein osaan tämän ulkoa. Viime vuosien aikaan kun on tuota kertausta tullut ihan mukavasti!

    VastaaPoista
  4. Tämä on niin mainio! Meillä tuo Voi voi Vaivastus, on jokanuhaisessa käytössä.

    Piisamirotta sopii paremmin kuin hyvin nuhaisen syksyisiin tunnelmiin.

    Pikaisia paranemisia!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa nostalgiaa! Luimme vasta poikien kanssa Tiitiäisen satupuuta, mutta tämä jäi silloin lukematta. Herkullisin on varmaan Herra Pii Poo.

    Minullekin, kuten Helmi-Maarialle, tästä vesirotan tarinasta tulee mieleen Tunteellinen siili.

    VastaaPoista
  6. Pikaista paranemista!

    Jaakko Vaakko on aina yhtä ihana. Kävin keväällä 2009 Kansallisteatterissa katsomassa Tiitiäisen satupuun. Vanha vesirotta oli ainoa silloin 3,5-vuotiasta tytärtäni pelottanut esitys. Nyt runo on eräs tyttäreni suurimmista suosikeista, joskin Herra Pii Poo ja Tunteellinen siili taitavat mennä hivenen edelle. :)

    VastaaPoista
  7. Kirsi Kunnas on ihan omaa luokkaansa. Riimittelyjen kuningatar. Pidän Jaakko Vaakon lisäksi myös Herra Pii Poosta, Tunteellisesta siilistä, Jansmakko Erikoisesta ja sitten siitä runosta, jossa on se vettä juova eukko.

    VastaaPoista
  8. Tätä oli niin ihana lukea ääneen!

    "Jostain syystä" meillä luettiin aina vielä viimeiseksi se metsäläisen tuutulaulu, jossa "posket tehty puolukasta, tukka naavantuppurasta, silmät on siniset tähdet"

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!