Tässä oma hengentuotteeni, josta kehkeytyi 3-säkeistöinen. Ihan kaikkia limerikki-sääntöjä en noudattanut, mutta antakaa anteeksi, sillä tämä on ensimmäinen limerikkini.
Tiedätkös, että Joensuussa
orava keikaroi sikari suussa?
Se päivisin joella seilasi,
kuvajaistaan vedessä peilasi,
ja maljoja kohotti kuusipuussa.
Kohtalokseen koitui Pielisjoki,
ikävän lopun kurre koki.
ikävän lopun kurre koki.
Juhlija väsyneenä veneessä nukkui,
alus keikahti, pörröhäntä hukkui.
Jäljelle jäi vain sikarin noki.
Oravista täyttyi Itäsilta,
kun hämärtyi sumuinen ilta.
kun hämärtyi sumuinen ilta.
Tulivat hautajaisiin keikarikurren.
neidot kaipasivat nyyhkien, surren:
Haasteen säännöt ovat tällaiset:
1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA (Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdiltä)
2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.
3, Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä.)
4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.
5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi.
Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!
Limerikkejä rustailemaan haastan Paulan, Amman ja Marilen.
Oi, niin ihana limerikki. Ja niin surullinen. Kevyet mullat keikarikurrelle.
VastaaPoistaLimerikki halusi muotoutua tuollaiseen surulliseen suuntaan. Minkäs runon toiveille voi.
PoistaHyvin kulkee runojalka. Hienoa, että nappasit haasteen mukaan.
VastaaPoistaKiitos Aino! Välillä runojalka kulkee, välillä ontuu.
PoistaVoi poloista kurreparkaa! Hyvä, että tartuit haasteeseen - ja riemukasta, että tämä Valkoisen Kirahvin herättelemä runosuoni näin vuolaana virtaa :)
VastaaPoistaOravien elämä voi olla aika rankkaa. Minustakin on niin mukavaa lukea näitä blogistien kirjoittamia limerikkejä.
PoistaMihin lie pärähtänyt kommenttini, kopaisenpas uudemman kerran...
VastaaPoistaMinulle tämä runo loihti mieleen Aleksis Kiven runon oravasta. Aivan ilahduttavaa, että nappasit tämän - olet kyllä aika haka runolle ryhtymisessä!
Kommentit häviää nykyisin ihan kummallisesti. Kiitos kehuista! :-)
PoistaMainio!
VastaaPoistaKiitos kaunis!
PoistaOi, oi, oi, miten hieno limerikki!!!
VastaaPoistaKiitos Omppu!
PoistaOlet taitava!
VastaaPoistaKiitän ja kumarran!
PoistaVoi kurren kovaa kohtaloa, mutta aivan loistava on tuo runosi!!! <3
VastaaPoistaKiitos Jane! Kurrelle tosiaan kävi vähän huonosti....
PoistaKiitos Limerikistä Anna, olipa ihana, mutta surullinen tapaus! ♥
VastaaPoistaKiitos Aili-mummo! Terveisiä täältä "pohjoisen" talvesta!
PoistaOn kyllä ihan mahtava limerikki, hienoa! Ja kiitos haasteesta, omat aivoni surraavat tällä hetkellä ihan tyhjää, mutta jospa niissä jotain tähän kehkeytyisi :)
VastaaPoistaKiitos Amma! Kyllä sun aivot vielä runon kehkeyttävät jossain vaiheessa.
PoistaMahtava limerikki... Surkean kohtalon koki kurre, mutta varmaan häntä jää moni neito muistamaan!
VastaaPoistaKiitoksia Kaisa Reetta! Kurrelle kyllä kävi huonosti, mutta eihän runoudessakaan voi välttää surullisia aiheita.
Poista