Paul Auster: Sunset Park. Tammi. 2011. Samanniminen alkuteos ilmestyi Yhdysvalloissa 2010. Suomentanut Erkki Jukarainen. 353 sivua. Kansi: Timo Mänttäri.
Paul Auster, jota on tituleerattu yhdeksi Yhdysvaltain suosituimmista nykykirjailijoista, käsittelee uusimmassa romaanissaan lamavuotta 2008. Tarinan keskiössä on Brooklynissa sijaitseva Sunset Park. Tarina alkaa kuitenkin Floridasta, missä kirjan päähenkilö, kolmekymppinen Miles Heller, elää siivoten työkseen ulosmitattuja taloja ja kuvaten taloihin jätettyjä esineitä.
Miles on katkaissut välinsä vanhempiinsa ja näiden nykyisiin puolisoihin. Hän kokee vahvaa syyllisyyttä kaksitoista vuotta aiemmin tapahtuneesta velipuolensa Bobbyn kuolemasta. Vuosikausia kiertävää elämää vietettyään Miles on asettunut Floridaan, jonne häntä sitoo rakkaus 17-vuotiaseen Pilar Sancheziin. Miles ja Pilar ovat tavanneet puistossa ja sattuneet tuolloin lukemaan samaa kirjaa, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattua. (Tuntematta kyseistä kirjaa en osaa sanoa, onko tällä intertekstuaalisella viittauksella jokin merkitys, mutta voisin kuvitella, että on.)
Koska Miles pelkää kielletyn suhteen paljastumista, hän päättää muuttaa pois ja palata vasta, kun hänen rakkaansa tulee täysi-ikäiseksi. Miles muuttaakin ystävänsä Bing Nathanin kutsumana Sunset Parkiin Brooklyniin ja siellä olevaan vallattuun taloon.
Talo ei muistuta mitään hänen aiemmin New Yorkissa näkemäänsä. Hän tietää kyllä, että New York on täynnä omalaatuisia rakennuksia, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä urbaaniin elämään – esimerkkeinä muun muassa joissakin Queensin osissa sijaitsevat tiilitalot ja puutarhojen ympäröimien omakotitalojen esikaupunkilaisvivahteet ja muutamat yhä säilyneet puutalot Brooklyn Heightsin pohjoisimmissa osissa, historialliset jäänteet 1840-luvulta – mutta tämä Sunset Parkin talo ei ole esikaupunkilaistyylinen eikä historiallinen vaan pelkkä röttelö, toivoton esimerkki arkkitehtonisesta tökeryydestä, joka ei sopisi yhtään mihinkään, ei New Yorkissa eikä se ulkopuolella.
Sunset Parkin talossa asuu aika sekalainen seurakunta. Milesin ystävä Bing isännöi Särkyneiden esineiden sairaala -nimistä pientä putiikkia ja soittaa bändissä. Alice Bergstöm valmistelee kirjallisuuden väitöskirjaa ja seurustelee kirjailijan kanssaa, kun taas taiteilija Ellen Brice hankkii elantonsa esittelemällä vuokra-asuntoja. Vaikka kirjan keskiössä on Miles ja hänen tarinansa, on Auster rakenut myös näistä kirjan sivuhenkilöistä moniulotteiset hahmot.
Milesin ja muiden Sunset Parkin asukkaiden lisäksi Sunset Parkissa kuvataan Milesin vanhempien elämää. Milesin katoaminen on edelleen kipeä asia tämän isälle, kustantamon omistaja Morris Hellerille ja hänen vaimolleen Willalle samoin kuin Milesin äidille, näyttelijä Mary-Leelle. Pidin siitä, että kirjassa kuvataan Milesin ja kirjan muiden henkilöiden kautta ihmisten yhteyttä toisiinsa. Kukaan ei ole saari, vaan yksittäisen ihmisen teot ja ratkaisut vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen ja näiden elämään.
Austerin uusin on, kuten hänen aiemmatkin kirjansa, älykäs ja täynnä intertekstuaalisia viittauksia. Kirja etenee hyvin ja on kaiken kaikkiaan nautittavaa luettavaa. On kyllä myönnettävä, etten ymmärtänyt, mikä merkitys tarinan kannalta on runsailla viittauksilla baseballiin, kun taas uumoilen, että Alicen tutkiman elokuvan Parhaat vuotemme käsittelemisellä on merkitystä. Se, kuten monet muutkaan kirjan hienoudet eivät kuitenkaan yhdella lukukerralla oikein avautuneet.
Paul Auster yksi suosikkikirjailijoistani ja odotin kovasti tämän kirjan lukemista. Vaikkei Sunset Park olekaan parasta Austeria, niin kirja on onnistunut. Siitä ei kuitenkaan jäänyt niin vahvaa jälkimakua kuin suosikki-Austeristani Sattumuksia Brooklynissa. Leena Lumi kuvaa oivaltavasti Sunset Parkia todetessaan, että kirja on ”kuin nuori sesonkiviini, se nuori ja uusi, joka pitää nauttia nyt heti tai se jää lasiin väljähtymään ja kohta et sitä enää edes muista olet sen nauttinut tai et.”
Leenan lisäksi Sunset Parkista ovat kirjoittaneet myös Valkoinen kirahvi ja Sanna.
Tähdet: ★ ★ ★ ★
