Mielikirjojani, osa I

Jokaisella hyvällä lukijalla on lukijan historiansa. Se on kenties ainoa historia, josta on mielekästä puhua. (Jan Blomstedt)

Olen ehtinyt lukea noin neljänkymmenen vuoden aikana niin paljon kirjoja, että mielikirjojakin on kertynyt aika lailla. Haastan nyt itseni palauttamaan mieleen tärkeimmät lukukokemukset vuosien varrelta. Listaan kirjoja viiden kirjan kokonaisuuksissa siihen asti kun mieleenpainuneita kirjoja riittää. Tällä hetkellä en osaa sanoa, miten pitkäksi listani muodostuu.

En tietenkään muista läheskään kaikkia lapsuuden ja nuoruuden tai edes aikuisiän tärkeitä lukukokemuksia, joten lista tullee painottumaan viime vuosien aikoina lukemiini kirjoihin. Kuitenkin jotkin jo kauan aikaa sitten luetut kirjat ovat olleet niin merkittäviä, että ovat jättäneet pysyviä muistijälkiä.

Pyrin kirjoittamaan, jos vain suinkin muistan, milloin olen kirjan lukenut ja miksi se on minua aikoinaan puhutellut. Tässä tehtävässä minua auttaa jonkin verran kirjapäiväkirja, jota pidin vuosien 1999–2005 aikana.

Esitän listassa kirjat satunnaisessa järjestyksessä, sillä koen, että kirjoja on hyvin vaikea laittaa selkeään paremmuusjärjestykseen.

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran 1980-luvulla tehdessäni muumikirjoista kirjallisuuden opintoihin harjoitustyötä. Jo tuolloin pidin kirjasta, mutta erityisesti 1990-luvulla kirjasta tuli minulle tärkeä. Luen Muumilaakson marraskuun lähes vuosittain syyspimeiden ahdistaessa. Mielestäni se on hyvin lohduttava ja kaunis kirja syksystä sekä hiljentymisen ja rauhoittumisen tarpeellisuudesta. Toki pidän muistakin muumikirjoista, mutta tämä on ehdoton ykkönen.

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Anna-sarja on lapsuuteni/varhaisnuoruuteni tärkeimpiä lukukokemuksia Runotyttö-kirjojen ohella. Oikeastaan molemmat sarjat kuuluisivat listalleni kokonaisuudessaan, mutta nostan esille kuitenkin Anna-sarjan ensimmäisen kirjan, koska se aikoinaan sai minut lukemaan Montgomeryn kirjoja ja tutustutti minut Prinssi Edwardin saareen. Jostain syystä Annat olivat ja ovat minulle tärkeämpiä – ehkä siksi, että tutustuin aiemmin Vihervaaran Annaan kuin Uudenkuun Emiliaan. Luin Annan nuoruusvuodet ensimmäisen kerran äitini suosituksesta ala-asteikäisenä (itse puolestani suosittelin aikoinaan kirjaa omalle tyttärelleni). Luin Anna-kirjoja myös opiskeluaikaan, ja koko sarjan luin viimeksi läpi kolmisen vuotta sitten pitkällä sairauslomalla ollessani. Aikuisena kirjaa tietysti lukee eri näkökulmasta kuin lapsena, mutta jotain iätöntä ja koskettavaa Annan tarinassa on edelleen. 

Savolainen, Minna: Maailman ihanin tyttö

Sain kirjan lahjaksi hyvältä ystävältä reilu vuosi sitten. Ihastuin kirjaan heti. Se on mielestäni maailman kauneimpia ellei kaunein kirja. Itse asiassa mieluummin katselen kuin luen sitä, vaikka kirjan kasvutarina kymmenestä tytöstä ja valokuvan voimasta on sekin hyvin koskettava ja tärkeä. Kirja vetoaa esteetikkoon minussa ja siitä löytyy jokaisella katselukerralla uusia ja ihania yksityiskohtia. Kirjaa ei voi sanoin selittää. Se pitää nähdä itse.

Makine, Andreï: Ranskalainen testamentti

Luin kirjan joskus 1990-luvun loppupuolella (se ilmestyi 1996). Tämähän on ensimmäinen suomennettu Makinen kirja, ja se teki minusta heti vankkumattoman Makinen ihailijan. Hassua sinänsä, koska en ensimmäisellä yrittämällä päässyt alkua pidemmälle. Kun sitten lopulta keskityin kirjaan, se vei mukanaan. Pitäisi itse asiassa lukea kirja uudelleen, että muistaisin kunnolla, miksi tuolloin haltioiduin. Nyt nimittäin muistan vain sen, että lukukokemus oli järisyttävä ja Makinen kieli kaunista (kiitos myös suomentaja Annikki Sunille), mutta tarinaa en oikein enää muista.

Radge, Anne B.: Berliininpoppelit

Norjalaiskirjailijan teos päätyi minulle pokkaripainoksena pari vuotta sitten jostain ystävänpäivän tempauksesta (taisi liittyä jotenkin facebookiin). Suhtauduin siihen hiukan varauksellisesti, koska kirjan takakannessa sitä hehkutettiin mielestäni vähän liikaakin. (Olen sikäli outo ihminen, että jos koen, että jotain kirjaa tai elokuvaa  kehutaan ylettömästi, niin minussa nousee vastustus ja alan epäillä, voiko se kirja tai elokuva olla todellakin niin hyvä...) Onneksi lopulta tartuin kirjaan. Vai olisiko ollut niin, että joku arvostamani lukija oli sen lukenut ja kehunut. Mukanaanhan kirja vei, samoin kuin sen jatko-osatkin Erakkoravut ja Vihreälle niitylle.