tiistai 28. tammikuuta 2014

Ulkoasun muutoksia

Kun tänään ei tuntunut olevan mitään erikoista tekemistä, niin innostuin muokkaamaan blogini ulkoasua. Luovuin lopultakin punaisesta ja siirryin oranssinruskeaan suuntaan.

Taustakuvan nappasin yhden tyttökirjan sisäkannesta, ja ryhdyin tekemään muutoksia taustakuvan ja banneriin laittamieni kuvien sävyjen mukaan. Tein muutokset käyttäen ilmaista pixlr-kuvankäsittelyohjelmaa. Nautin kuvien ja taustojen kanssa värkkäämisestä, vaikka onkin myönnettävä, että kun on edettävä bloggerin ehdoilla eikä käytössä ole mitään hienoa kuvankäsittelyohjelmaa, on askarointi välillä hankalaa. Mutta tekemällä onneksi oppii.

Mitäs pidätte muutoksista? Rehellisiä kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Blogistanian Finlandia 2013



On taas aika antaa äänet parhaille viime vuonna ilmestyneille kirjoille. Tällä kertaa kirjabloggaajien kirjaäänestyksessä on peräti neljä kategoriaa. Äänensä voi antaa kotimaisen ja käännöskirjallisuuden lisäksi myös parhaille viime vuonna ilmestyneille lasten ja nuorten kirjoille kuten myös parhaalle tietokirjallisuudelle. (Kilpailusta on kirjoitettu enemmän täällä.)

Osallistun itse ainoastaan yhteen kategoriaan eli äänestän Blogistanian Finlandia -kisassa. Syynä on yksinkertaisesti se, etten ole ehtinyt postaamaan juurikaan vuonna 2013 ilmestyneestä käännöskirjallisuudesta enkä ole lukenut uusia tieto- tai lasten ja nuorten kirjoja.

Vuonna 2013 ilmestyi paljon hyvää kotimaista kirjallisuutta. Luin toki muitakin hienoja kotimaisia kirjoja kuin nämä kaksi, joille ääneni annan. Koska en ole arvioinut kaikkia upeita uutuuksia, muodostui äänten antaminen tällä kertaa loppujen lopuksi aika helpoksi. Tiesin jo nimittäin siinä vaiheessa, kun kirjat luin, että nämä tulevat olemaan Blogistanian Finlandia -listallani.

Ääneni menevät seuraaville upeille kirjoille:

1. sija (3 pistettä):
Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

2. sija (2 pistettä):
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

Blogistanian Finlandia -kilpailun äänet julkaistaan Sallan lukupäiväkirjassa huomenna tiistaina 28.1. klo 10. Nyt sitten vain jännitetään, mikä kotimainen kirja voittaa tänä vuonna!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Rankka ja vaikuttava Dora, Dora

Heidi Köngäs: Dora, Dora. Otava. 2013 [2012]. 333 sivua.


Olen viime aikoina lukenut aika monta kirjaa, joissa kuvataan sota-aikaa ja sodan vaikutuksia. Ihan peräkkäin luettujen kirjojen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja Dora, Dora kohdalla tulin pohtineeksi, miten eri tavalla sota-aikaa voikin kuvata. Siinä missä Kanaalisaarille sijoittuva perunankuorikirja on toiveikas ja lämminhenkinen, on Dora, Dora vastaavasti rankka ja raadollinen kuvaus sodan kauhuista ja siitä kammottavasta ideologiasta, joka ohjasi Kolmannen valtakunnan sotaponnistuksia. Dora, Dora jäikin kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa ja kun vielä satuin aika pian sen jälkeen lukemaan Marsipaanisotilaan, piti minun jo välillä paeta sota-aihetta Alcottin tyttökirjojen turvalliseen maailmaan (niistä sitten myöhemmin toisessa postauksessa).

Dora, Dora kuvaa Hitlerin lähipiiriin kuuluneen varusteluministeri Albert Speerin matkaa Jäämeren rannalle joulun 1943 aikaan. Kirjassa valotetaan matkan tapahtumia keskeishenkilö Speerin lisäksi tämä sihteerin Annemarien sekä varusteluministerin seurueeseen kuuluneen taikurin ja suomalaisten tulkin näkökulmista. Kirjassa kuvataan näiden kaikkien henkilöhahmojen elämää sota-aikana ja sitä, mitkä tapahtumat ovat johtaneet siihen, että he ovat mukana matkalla.

Matkan aikana Speer muistelee tutustumistaan Hitleriin ja niitä vaiheita, joiden myötä hänestä tuli tämän luottohenkilö. Speer pohdiskelee sodan etenemistä ja näkee jo, toisin kuin Hilter, mikä tulee olemaan sodan lopputulos.

Lapin matkan taustalla onkin Speerin ja Hitlerin välirikko. Speer on arvostellut Hitlerin tapaa johtaa sotaa, mistä tämä ei tietenkään ole pitänyt. Paetakseen tätä tilannetta ja perhejoulua Speer päättää pikaisesti matkustaa Jäämeren rannalle. Matkan aikana Speer pohtii väliin jopa pakkomielteisesti suhdettaan Führeriin, jolle hän on antanut kaikkensa. Speer on kuin hyväksyntää ja huomiota kerjäävä pikkulapsi.
Olen antanut velvollisuudelle kaikkeni, olen antanut Johtajalle kaikkeni. Vuodesta 1932 olen tehnyt kaiken vain hänelle, ensin arkkitehtina ja nyt varusteluministerinä. Turha sitä on kieltää, vaikka nyt tuntuu, ettei hän enää tarvitse minua. Hän kysyy varusteluraportitkin Fritz Sauckelilta eikä minulta.
Onko hän unohtanut, että minä olen sentään kääntänyt asetuotantomme uuteen nousuun?

Speer on lojaali Hitlerille, ja vastaavasti Annemarie pyrkii olemaan lojaali omalle pomolleen Speerille.
Ei häntä pelkkä kunnianhimo riivannut. Luulen, että riivaaja oli jokin muu, ja se muu liittyi Hitleriin. Heidän väleissään on jotain selittämätöntä. Minun päässäni on paljon ajatuksia, joita en voi koskaan jakaa kenenkään kanssa. En edes mieheni. Olen ehdottoman lojaali Speerille.
Sihteerin ja suomalaistulkin suhteen kammottavat seuraukset osoittavat, miten pitkälle lojaaliuudessa pitäisi mennä ja toisaalta sen, kuinka omistamisenhaluinen Speer todellisuudessa on.

Kirjan alkuvaiheessa Speer vaikutti hiukan säälittävältä ja väärinymmärretyltä hahmolta, joka kaipaa johtajansa hyväksyntää. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä selvemmin paljastuivat Speerin kovuus, laskelmointi, julmuus ja silkka pahuus. Siinä vaiheessa, kun Speer sairastui, ainakin minä lukijana ounastelin pahan saavan palkkansa ja toivoin kirjan päähenkilön kuolevan mahdollisimman tuskallisesti keskellä arktista talvea.

Dora, Dora on eittämättä hyvin rankka kirja, mutta pidin toki siitä. Köngäs on rakentanut taidokkaan kokonaisuuden, jossa jännite kasvaa sopivasti ja koukuttavasti loppua kohden. Kirjassa on niin paljon kiinnostavia yksityiskohtia ja aiheita, että kirjasta voisi kirjoittaa paljon pidemmänkin arvion ja analyysin. Itselleni oli esimerkiksi ihan uutta se, mikä merkitys Petsamon nikkelikaivoksella oli Saksalle. Myös vankileirien todellisuus, jota käsitellään myös Katja Ketun Kätilössä tai se, miten juutalaistyttöjä käytettiin hyväksi, avasi kaikessa rumuudessaan silmiäni. Dora, Doran ansioihin, hyvän kerronnan ja kiinnostavan juonenkehittelyn ohella, kuuluvatkin raikkaat sota-aikaan liittyvät tulkinnat.

Osallistun Dora, Doralla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vastauksia ynnä kysymyksiä

Ihana Leena Lumi muisti minua viikko sitten tunnustuksella ja haasteella. Leena teki niin kinkkiset kysymykset, että niitä piti miettiä vähän pidempään, mutta tässäpä lopultakin vastaukseni:

1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause?
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

2. Kuka on kirjallinen alter egosi?
Vihervaaran Anna ja Uudenkuun Emilia

3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
Tavallisia ihmeitä.

4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?
Katja Ketun Kätilö. Hyvin raadollinen, aistivoimainen, paikoin ruma, mutta kuitenkin todella vaikuttava ja pitkäksi aikaa mieleen jäänyt kirja. Sodan julmuuden ja rumuuden kuvaus toimi tässä kirjassa myös ja etenkin kielellisellä tasolla.

5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?
Daphne Kalotayn Bolsoin perhosen.

6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä?
Jään ja tulen kevät.

7. Kuka on sinusta paras suomalainen kirjailija ikinä?
Tove Jansson.

8. Minkä kirjan haluaisit minun lukevan? Ja miksi?
Tove Janssonin Kunniallisen petkuttajan. Koska 1) on Tove Janssonin juhlavuosi ja 2) kyseessä on todella hieno kirja (joka minun itsenikin pitäisi taas lukea).

9. Kuka kirjailija voisi olla alter egosi?
Carol Shields.

10. Minkä kirjan nimi kuvaa juuri sinua parhaiten?
Lukija.





Haasteen hengen mukaisesti heitän haasteen eteenpäin. Täten haastan Jaanan, Susan, Helenan, Elinan ja Amman vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Missä ja mihin aikaan vuorokaudesta yleensä luet?

2. Kerro jokin lapsuuden lukumuistosi.

3. Luetko runoja, ja jos luet, niin kuka on suosikkirunoilijasi?

4. Perinteinen kirja, äänikirja vai e-kirja? Miksi?

5. Mikä kirja on vaikuttanut sinuun eniten? Miksi?

6. Missä kirjallisessa matkakohteessa haluaisit käydä?

7. Minkä lajityypin kirjoja et missään nimessä lue?

8. Vaikuttaako kirjan ulkoasu osto- tai lainauspäätökseesi?

9. Mikä on mielestäsi kaunein tai vaikuttavin kirjan nimi?

10. Mitä kirjaa suosittelet minulle?



sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Viehättävä kirjeromaani


Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Otava. 2011 [2010]. Englanninkielinen alkuteos The Guernsey Literary and Potato Peel Pien Society. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. 303 sivua.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on juuri niin viehättävä ja ihastuttava kirja kuin sen odotinkin olevan. Kyseessä on kirjeromaani, jonka tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1946 sekä toisen maailmansodan aikaan. Lontoossa asuva, kirjailijuutensa kanssa kipuileva Juliet Ashton käy kirjassa kirjeenvaihtoa kustantajansa ja ystävänsä Sidneyn ja tämän sisaren Sophien sekä Guernseyn Kanaalisaaren omaperäisten asukkaiden kanssa.

Kirjeenvaihto saarelaisten kanssa saa alkunsa, kun saarella asuva maanviljelijä Dawsey Adams kirjoittaa Julietille kirjeen, jossa muun muassa kertoo saarelaisten kirjallisesta piiristä. Tämä kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville perustettiin saksalaismiehityksen aikaan. Piirin erikoinen nimi kiehtoo kirjailijan mielikuvitusta:

Jos teillä on aikaa kirjeenvaihtoon kanssani, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Kolmeen itse asiassa. Miksi porsaspaistipäivällinen piti salata? Millä tavalla porsas oli syy perustaa kirjallinen piiri? Ja vielä tärkein: Mikä on perunankuoripaistos ja miksi se sisältyy piirinne nimeen?

Juliet päättää kirjoittaa kirjallisesta piiristä lehtiartikkelin Timesiin ja pyytää saarelaisilta selontekoja piirin toiminnasta. Tästä alkaa kirjeenvaihto, jonka päätteeksi Juliet poikaystävänsä vastustuksesta huolimatta matkustaa saarelle ja ihastuu Guernseyn saareen sekä sen asukkaisiin ja heidän elämäntapaansa.

Dawsey Adamsin ja muiden saarelaisten kirjeet avaavat kiinnostavan kuvan yhteisöstä, jonka asukkaat selvisivät sisukkuutensa ja periksiantamattomuutensa ansiosta kaikkiaan viisi vuotta kestäneestä saksalaismiehityksestä. Tosin periksiantamattomuudella oli seurauksensa, kuten kirjan keskeiseksi nousevan henkilön Elizabethin kohtalo osoittaa.

Kirjan kieli on lennokasta, mukaansa kutsuvaa ja paikoin humoristista, jopa ilkikurista. Mary Ann Shafferin kirjoittama ja Annie Barrowsin viimeistelemä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on kokonaisuutena lämminhenkinen, vaikka se kuvaakin sodan julmaa todellisuutta, kuten Lontoon pommituksia ja saksalaismiehityksen aikaisia vaikeuksia Kanaalisaarilla. Silti kirja on hyväntuulinen ja toiveikas, ja siinä korostuu ystävyys ja saarelaisten yhteishenki.

Kirja on myös ylistyslaulu kirjoille ja lukemiselle, mikä tietenkin kiehtoo kirjallisuuden harrastajaa. Kirjan kiitoksissa Mary Anne Shaffer toteaakin, että hän halusi kirjallaan välittää näkemyksensä siitä, miten taide, tässä tapauksessa kirjallisuus, "auttaa nousemaan minkä tahansa ihmisen kehittämän esteen ylitse".

Kirja oli muutama vuosi sitten paljon esillä blogistaniassa, ja Amma on blogissaan laatinut linkkilistan yli kymmeneen tekstiin. Kannattaakin käydä kurkkaamassa, mitä muut ovat tästä minut hurmanneesta kirjasta kirjoittaneet.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjalla osallistun Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kirjavuosi 2013


Vuosi on vaihtunut ja on aika tehdä tilinpäätöstä menneestä kirjavuodesta. Lukijana olin vuonna 2013 suhteellisen aktiivinen, mutta postaajana hävettävän saamaton. Luin nimittäin vuoden 2013 aikana yhteensä 68 kirjaa, mutta tähän mennessä olen ehtinyt postata ainoastaan 21 kirjasta. Alkuvuodesta aion kuitenkin vielä palata joulukuun aikana lukemiini kirjoihin ja niin ollen tilastot hiukan kohenevat.

Kuten aiempinakin vuosina, luin nytkin enimmäkseen suhteellisen uutta kaunokirjallisuutta, sillä yli puolet lukemistani kirjoista ovat ilmestyneet kahden viimeisen vuoden aikana. Viime vuoden uutuuksia ehdin lukea 17, mutta vielä enemmän luettavakseni valikoitui vuoden 2012 kirjoja - nimittäin yli 20 niteen verran. Muita 2000-luvulla ilmestyneitä kirjoja luin noin 20, kun taas 1990-luvulla ja sitä aiemmin ilmestyneitä kirjoja luin alle kymmenen niteen verran.

Viime vuonna keskityin tiedostamattani enemmän nais- kuin mieskirjailijoihin. Luin nimittäin 47 naisten ja 21 miesten kirjoittamaa kirjaa. Painotus ei ole tarkoituksellinen, mutta kaipa se kertoo siitä, että naiskirjailijoiden teokset ovat naisihmiselle yleisesti ottaen läheisempiä ja kiinnostavampia kuin mieskirjailijoiden kirjoittamat teokset.


Luin viime vuonna hiukan enemmän käännös- kuin kotimaista kirjallisuutta (39 käännöskirjaa ja 29 kotimaista kirjaa). Edellisen vuoden tilastoissa tilanne oli paljon selvemmin painottunut käännöskirjallisuuteen, joten vuoden 2013 aikana lukutottumuksissani tapahtui ainakin pienoinen muutos kotimaisen proosan suuntaan.


Mikä sitten oli vuoden 2013 vaikuttavin kirja tai mitkä olivat vuoden parhaita lukukokemuksia? Itse asiassa en osaa valita yhtä kirjavuoden helmeä, sillä vastaani ei tänä vuonna tullut yhtään sellaista kirjaa, joka olisi noussut selvästi ylitse muiden. Mutta toki luin monta erittäin upeaa ja vaikuttavaa kirjaa, mutta myös sellaisia kirjoja, joita voisi luonnehtia mielikuvituksettomasti "ihan hyviksi". Ja ainahan joukkoon eksyy sellaisiakin kirjoja, joihin pettyy, mutta aika usein jätän nykyisin kesken ne kirjat, joista en innostu.




Laadin viime vuonna lukemistani kirjoista kymmenen parhaan kirjan listat sekä kotimaisen kirjallisuuden että käännöskirjallisuuden osalta. Eli tässä kaikkein mieleenpainuvimmat ja parhaat kirjat juuri päättyneen vuoden ajalta (lihavoinnilla merkityistä kirjoista olen kirjoitettanut arviot):

Parhaat kotimaiset

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Vahva, uskottava ja ilmaisultaan tiivis.

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin
Alkuun sekava ja vaikea, mutta lopulta hyvä ja vaikuttava. Hieno tarina, upeaa kerrontaa.

Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Mikrohistoriallisesti vakuuttava ja erittäin hyvin kirjoitettu. Kähkösen parhaimmistoa.

Heidi Köngäs: Dora Dora
Vaikuttava ja ajatteluttava kirja sodan julmuudesta ja epäinhimillisyydestä.

Taina Latvala: Välimatka
Kieleltään oivaltava ja notkea sekä kaikin puolin kiinnostava.

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Taitava ja upea kuvaus ihmisistä sodan keskellä.

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta
Kaunis, kuulas ja seesteinen. Ulkoisesti pieni, mutta sisällöltään ja teemoiltaan suuri.

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Todella vaikuttava, viisas ja runollinen teos ihmisistä historian myllerryksissä.

Esko-Pekka Tiitinen: Anjan lähes erinomainen elämä
Pohjoiskarjalaisuutta, muistoja ja vanhan naisen elämää riemastuttavasti kuvattuna.

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni 
Vahvasti arkeen ankkuroituva novellikokoelma. Ehdottomasti vuonna 2013 ilmestyneiden kotimaisten kirjojen parhaimmistoa.


Käännöskirjallisuuden parhaat

Kerstin Ekman: Raaputusarvat
Sudentalja-trilogian päätösosa. Trilogia kokonaisuudessaan on vahva ja vaikuttava ja sai minut kiinnostumaan Ekmanin tuotannosta.

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Vielä toisellakin lukukerralla säväytti. Kaunista ja viisasta tekstiä.

Alice Munro: Julkisia salaisuuksia
Paras tähän mennessä lukemistani Munron kirjoista. Hieno novellikokoelma.

Mikael Niemi: Veden viemää
Vahva, vaikuttava ja vetävästi kerrottu tarina jokitsunamista.

Per Petterson: Hevosvarkaat
Ihastuttava, viisas, pysäyttävä.

Annie Proulx: Maan tomua
Väkevä, vahva ja maanläheinen. Proulxin tuotantoon tutustuminen jatkuu.

Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi
Syksyn iloinen yllättäjä. Näennäisesti kevyt, mutta todellisuudessa viisas ja oivaltava.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Juuri niin ihastuttava ja hieno kirja kuin odotinkin. Parasta mahdollista lomalukemista.

Carol Shields: Sattumankauppaa
Taidokas, elämänmakuinen, syvällinen ja ihana.

Amor Towles: Seuraelämän säännöt
Kevään positiivinen yllättäjä. Viehättävä, kevyehkö, mutta silti riittävän syvällinen minun makuuni.



Oikein hyvää ja toivottavasti mahdollisimman kirjarikasta vuotta kaikille blogini lukijoille!