Lapsuuden maa
Ja se metsä oli maailman sinisin
ja vehrein se nurmikkorinne.
Ja usein vielä unissani vaellan
ma kauas, kauas sinne.
Ja siellä oli maailman kauneimmat
ne sinipunakukkaiset pellot.
Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot
kuin siellä ne sinikellot.
Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa.
Ja koivujen läpi ei milloinkaan
niin taivas loistele seessä.
Sen alla yhä unissani vaellan
ja mulla on silmät veessä.
- Lauri Pohjanpää -
Toivotan tämän runon ja runoon sopivan (vaikkei olekaan Suomesta) kuvan välityksellä sekä rekisteröityneille (teitä on jo 40!) ja muuten blogiani seuraaville lukijoille
Ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!
