torstai 28. marraskuuta 2013

Yksi loppuunsaatettu, yksi keskeneräinen ja yksi uusi haaste

Kirjablogeissa pyörii monenlaisia haasteita, joihin osallistun nykyisin aika maltillisesti. Olen nimittäin huomannut, että olen aika saamaton haasteilija, ja vaikka monet haasteet ovat kiinnostavia, niin en lähde niihin kovin usein mukaan. Mutta paria haastetta olen tänäkin vuonna edistänyt, ja lisäksi olen päättänyt lähteä mukaan ihan uuteen haasteeseen, josta kerron lisää alempana.

13 kotimaista kirjailijaa

Sain juuri päätökseen Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteen, jonka puitteissa tutustuin kolmeentoista itselleni uuteen kotimaiseen kirjailijaan.

Suurin osa uusista kirjailijatuttavuuksista on naisia, sillä joukossa on ainoastaan kaksi mieskirjailijaa. En ole tietoisesti tähän pyrkinyt, mutta ehkä tämä kuitenkin kertoo jotain siitä, millaiseen kotimaiseen proosaan haluan tutustua ja minkä tyyppisestä kirjallisuudesta pidän. Lukemani kirjat ovat suhteellisen uusia, sillä vanhin kirjoista on julkaistu vuonna 2000, ja tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja listallani on neljä.

Vaikka haasteella onkin oma sivunsa (ks. täällä), niin listaan vielä tähänkin, mitkä kirjat luin (lihavoiduista kirjoista olen kirjoittanut blogissa):

1. Seija Vilén: Mangopuun alla. Avain. 2010.
2. Saara Henriksson: Linnunpaino. Into. 2012.
3. Timo Sandberg: Mustamäki. Karisto. 2013.
4Paula Havaste: Kaksi rakkautta. Gummerus.  2010.
5. Saija Nissinen: Sitomisen taito. Atena. 2012.
6. Taina Latvala: Välimatka. WSOY. 2012.
7. Kati Hiekkapelto: Kolibri. Otava. 2013. 
8. Esko-Pekka Tiitinen: Anjan lähes erinomainen elämä. Tammi. 2011.
9. Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. Teos 2013.
10. Heidi Köngäs; Jokin sinusta. Otava. 2009 [2008].
11. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi. Tammi. 2000.
12.Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like. 2012.
13. Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta. Siltala. 2013.

Positiivisimmat uudet kirjailijatuttavuudet olivat ehdottomasti Riikka Pelo ja Inka Nousiainen. Sen sijaan Seija Vilénin kirja oli minulle pienoinen pettymys enkä toiveistani huolimatta syttynyt Johanna Sinisalon kirjalle, mutta toki kirjan ansiot tunnistin. 

Jokainen uusi tuttavuus oli omalla tavallaan kiinnostava ja joukossa on monta ansiokasta kirjaa. Voisin ihan hyvin lukea kaikilta näiltä kirjailijoilta muitakin teoksia. Haaste täytti tehtävänsä, tutustuin itselleni uusiin kirjailijoihin ja heidän tuotantoonsa, ja samalla toivon mukaan kirjallinen mukavuusalueeni hiukan laajeni.

TBR100-listan tilanne

Innostuin kevättalvella 2012 muutaman blogikollegan vanavedessä laatimaan itselleni TBR100-listan, elikkä listan sadasta kirjasta, jotka aion lukea tietyn ajan kuluessa. (Postaus aiheesta löytyy täältä, ja haasteen etenemistä taas voi seurata täällä.)

Annoin itselleni lukuaikaa hiukan alle neljä vuotta, vuoden 2015 loppuun asti, joten nyt tuosta ajasta on jäljellä vielä pari vuotta. Haaste ei kuitenkaan ole edennyt suunnitelmien mukaan, sillä olen lukenut kirjoista vasta 26 ja postauksia olen saanut aikaan vain 13.

Ihmettelen, jos saan luettua kaikki sata kirjaa itselleni laaditun aikataulun puitteissa. Koko ajan nimittäin ilmestyy yhä uusia ja uusia kiinnostavia kirjoja, ja välillä menee pitkiä aikoja, etten muista ollenkaan listaani. Sitä paitsi jo nyt tuntuu, että TBR100-listani vaatisi päivitystä. En kuitenkaan ryhdy listaa päivittämään, vaan palaan tuohon listaan silloin, kun siltä tuntuu. Jos en pääse tavoitteeseen, niin sitten en pääse. Ei tämä onneksi niin vakavaa ole!

Ihminen sodassa -lukuhaaste

Suketus Eniten minua kiinnostaa tie -blogista on ideoinut niin mainion haasteen, että tällainen laiskempikin haasteilija innostui. Kyseessä on Ihminen sodassa -lukuhaaste, joka starttasi muutama päivä sitten ja jatkuu vuoden 2014 marraskuun loppuun saakka.

Suketus on laatinut haasteeseen osallistuville ohjeellisen ja monipuolisen listan sotaan liittyvistä tietokirjoista ja kaunokirjallisuudesta, ja ainakin itse aion hyödyntää tuota valmista listaa. Kirjoja voi valita liittyen vaikkapa kaukaisiin sotiin tai sisällissotiin, kapinoihin ja vallankaappauksiin. Myös ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan sekä uudempiin ja kuvitteellisiin sotiin liittyviä kirjoja löytyy listalta.

Itseäni kiinnostaa eniten kategoria, jossa liikutaan sodan liepeillä eli käsitellään sotakokemuksia kotirintamalla ja taistelujen ulkopuolella sekä kuvataan aikaa ennen ja jälkeen sodan. Luultavasti luen kirjoja juuri tästä kategoriasta, mutta aion perehtyä myös maailmansotiin liittyvään kirjallisuuteen. En kylläkään aio hypätä ihan tuntemattomaan eli lukea sellaisia kirjoja, joissa kuvataan sotatapahtumia, vaan olen kiinnostunut siitä, miten sota on heijastunut esimerkiksi naisten ja lasten elämään, millaisia vaikutuksia sodalla on ylipäätään ihmisten elämään sekä miten sotaa muistetaan ja miten siitä kerrotaan (muistitietotutkija minussa taas nostaa päätään).

Haasteeseen osallistuvat hankkivat haasteen aikana sotilasarvoja, jotka annetaan luettujen kirjojen mukaan. Eli mitä enemmän lukee, sitä korkeamman sotilasarvon saa. Esimerkiksi kaksi kirjaa lukeva ja bloggaava saa sotamiehen arvon, kun taas yli 14 luetulla kirjalla päätyy kenraaliksi. Jokaisesta sotilasarvosta saa yhden arvan haasteen loputtua suoritettavaan palkintoarvontaan. Ja jotta lukijat päätyisivät lukemaan sellaisiakin kirjoja, joita kohtaan heillä on ennakkoluuloja, on yhtenä palkkiona kuntoisuusloma, mikä tarkoittaa yhtä lisäarpaa. Itse tähtään vähintään kensantin arvoon, ja pyrin lukemaan kuusi aiheeseen liittyvää kirjaa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kaunis Kirkkaat päivä ja ilta

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta. Siltala. 2013. 125 sivua.

Ehkä kaikki oli ollut ohi jo paljon aiemmin. Sinä hautovankuumana päivänä kun Iida oli astunut käärmeen päälle ja hetkeä myöhemmin pysähtynyt sillalla Eliaksen eteen. Ehkä tämäkin hetki oli ollut olemassa jo silloin, piilossa pitkässä heinikossa, hedelmäpuiden koloissa.

Adjektiivit kaunis, kirkas ja seesteinen tulevat minulle ihan ensimmäiseksi mieleen, kun muistelen pari viikkoa lukemisen jälkeen Inka Nousiaisen kirjaa Kirkkaat päivä ja ilta. Nousiainen on minulle uusi kirjailijatuttavuus (kummallista kyllä, sillä onhan häneltä ilmestynyt aiemmin jo seitsemän teosta), ja hänen kirjansa ehti maata tovin lainattujen kirjojen pinossa, ennen kuin ryhdyin kirjaa lukemaan. Olin kyllä kuullut ja lukenut kovasti kehuja kirjasta, mutta en ollut niin vakuuttunut, että olisin heti lainaamisen jälkeen kiirehtinyt kirjaa lukemaan. Mutta kun lopulta lukemisen aloitin, Kirkkaat päivä ja ilta vei mukanaan, vakuutti ja vaikutti.

Nousiainen on saanut mahdutettua 125-sivuun vahvan, kahteen eri aikatasoon sijoittuvan kertomuksen. Yhtäällä on nuori Iida, joka kesällä 1938 muuttaa pois isänsä ja siskojensa luona ja aloittaa itsenäisen elämänsä opettajattarena. Yhtenä hautovankuumana heinäkuisena päivänä Iidaa puree kyy ja hakiessaan lääkettä, hän kohtaa pitkänhuiskean vaalean olennon, miehen, joka muuttaa hänen elämänsä. Toisaalla taas on nykyhetki, jossa kuolemaa kaipaava Iidan sisko Edla tapaa Viljami-nimisen nuoren miehen, joka on oman elämänsä käännekohdasssa.

Inka Nousiainen kirjoittaa kauniisti ja paikoin hyvinkin lyyrisesti rakkaudesta, intohimosta, toivosta, kaipuusta, surusta ja muistoista. Kirkkaat päivä ja ilta kuvaa, mikä merkitys tietyillä yksilöllisillä ratkaisuilla on ja millaisia salaisuuksia ihmiset voivat kantaa mukanaan koko elämänsä.

Pidin erityisen paljon siitä tavasta, jolla kirjan kertoja puhuttelee lukijaa ja miten korjailee aiemmin kerrottua. Nousiaisen kerronnassa mennyt ja nykyinen kytkeytyvät hienosti toisiinsa, eri aikatasot ovat läsnä ja ikään kuin virtaavat toistensa läpi. Sanat soljuvat pakottoman tuntuisesti eikä kaikkea selitetä, vaan jätetään tilaa lukijan oivalluksille. Jos kirjoittaisin kaunokirjallisuutta, toivoisin voivani kirjoittaa edes hiukan samaan tapaan kuin Nousiainen - paitsi kauniisti, niin myös koskettavasti ja mieleenpainuvasti.

PS. Osallistun tällä kirjalla Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteeseen.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Upeaa Shieldsiä: Sattumankauppaa

Carol Shields: Sattumankauppaa. Otava. 2012 [2006]. Englanninkielinen alkuteos Happenstance. Suomentanut Hanna Tarkka. 576 sivua.

Ajatus lipuista pyyhkäisee häntä kuin onnen siivenisku, mikä on sekä järjetöntä että lapsellista, ja hetken hän melkein säälii itseään. Naurettavaa. Ikään kuin hänen elämänsä neljäkymmenvuotiaana olisi niin surkeaa, että pelkkä ajatus viidestä päivästä Philadelphiassa saa hänet haltioitumaan. Säälittävää!

Carol Shields on ollut jo vuosikausia yksi lempikirjailijoistani. Olen lukenut läpi Shieldsin suomennetun kaunokirjallisen tuotannon (tosin uusinta suomennosta Ruohonvihreää en ole lukenut suomeksi vaan englanniksi), ja joitakin kirjoja olen lukenut useammankin kerran. Pidin Sattumankaupasta jo ensimmäisellä lukukerralla vajaat kymmenen vuotta sitten, ja pidin siitä vielä enemmän tällä toisella lukukerralla.

Sattumankauppaa on taidokkaasti rakennettu kokonaisuus, jossa tarkastellaan ensin Brendan ja sitten hänen miehensä Jackin näkökulmasta viiden päivän ajanjaksoa. Tilkkupeittoja ammatikseen tekevä Brenda matkustaa Philadelphiaan Kansalliseen käsityönäyttelyyn, kun taas Jack jää kotiin Chicagoon töihin sekä huolehtimaan kodista ja perheen lapsista Robista ja Lauriesta.

Brendan matka ei etene ihan suunnitelmien mukaisesti. Hän tutustuu matkalla Barryyn, ja tämä tuttavuus laittaa hänet miettimään omaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Brendan ollessa matkallaan hänen miehensä, historiantutkija Jack vastaavasti yrittää viimeistellä keskeneräistä kirjaansa, mutta muutamat yllättävät asiat ja tapahtumat sotkevat hänen työrytminsä ja saavat kyseenalaistamaan koko kirjahankkeen.

Viiden päivän tapahtumien lisäksi Shields kuvaa laajemmin Brendan ja Jackin yhteistä historiaa, mutta myös heidän elämäänsä ennen tutustumista ja perheen perustamista. Kirjassa käsitellään tarkkanäköisesti ja oivaltavasti perhe-elämää ja aviopuolisoiden välistä suhdetta, rakkautta ja läheisyyttä, mutta myös vieraudentunteita ja uskottomuuden rajoja. Perhe-elämän ja ihmissuhteiden kuvaaminen lisäksi Shields tarkastelee myös Brendan ja Jackin töihin liittyviä asioita (pidin erityisesti Jackin työhön sekä historian olemukseen ja historiantutkimukseen liittyvistä pohdinnoista).

Minulle tulee usein Shieldsin kirjojen äärellä tunne kotiinpaluusta. En osaa oikein edes selittää, mistä tuo tunne tulee tai mitä se on, mutta solahdan Shieldsin kirjojen maailmaan sujuvasti heti hänen kirjojensa alkulehdillä. Shieldsin tarinoissa vain on jotain turvallista ja tuttua. Enkä nyt tarkoita sitä, että kirjat olisivat kaavamaisia tai niiden tarinat kuluneita tai käytettyjä, vaan tarkoitan kirjailijan tyyliä, jossa kuvataan henkilöhahmojen arkisia toimia jotenkin konstailemattomasti, kotoisasti ja jopa hellästi, muttei kuitenkaan keyvesti tai pintapuolisesti.

Onneksi minulla on vielä monta Shieldsiä odottamassa toista lukukierrosta!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vakuuttavaa Varista: Että tuntisin eläväni

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. WSOY. 2013. 180 sivua.

Aloitin Tuula-Liina Variksen tuotantoon tutustumisen viitisentoista vuotta sitten. Kilpikonna ja ovimarsalkka (1994) on ehdottomasti hieno kuvaus Tuula-Liina Variksen ja Pentti Saarikosken avioliitosta, mutta vasta Variksen esikoisromaani Maan päällä paikka yksi on (1999teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja olenkin sen jälkeen aina innolla odottanut Variksen kirjojen ilmestymistä. Erityisesti olen pitänyt Tuula-Liina Variksen novelleista ja kolumneista, ja luulen, että osittain juuri Variksen novellien ansiosta olen ryhtynyt arvostamaan ja lukemaan aiempaa enemmän novelleja.

Ne pari blogiarviota, jotka olin lukenut uudesta novellikokoelmasta ennen siihen tarttumista, samoin kuin Variksen aiemmat, mainioiksi osoittautuneet novellikokoelmat olivat nostaneet odotukseni hyvin korkealle. Ja kyllähän Että tuntisin eläväni täytti odotukseni. Itse asiassa se on niin hieno kokoelma, että siitä on lähes mahdoton kirjoittaa niin, että tekisi oikeutta kirjalle ja sen upeudelle.

Että tuntisin eläväni on kahdeksasta novellista koostuva kokoelma. Kirjailija nivoo novellit yhteen kirjoittamalla osittain samoista henkilöistä, joskin eri näkökulmista ja eri aikoina. Näin yksittäisistä novelleista ja henkilöhahmojen kohtaloista rakentuu laajempi kokonaisuus suomalaisten elämästä aina 1920-luvulta 2000-luvun alkupuolelle asti.

Pidän siitä, miten Tuula-Liina Varis kuvaa naisten elämää, tunteita ja ratkaisuja eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Henkilöhahmot ovat todentuntuisia, heidän elämänsä ja toimintansa uskottavia. Novellit ankkuroituvat vankasti arkeen ja niissä käsitellään hienosti ja herkkävireisesti, mutta samalla maanläheisesti rakkautta, kaipuuta ja pettymyksiä sekä ilon ja surun hetkiä.

Variksen novellikokoelmasta ovat laillani pitäneet ainakin Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Ilselän Minna. Minna kiteyttää novellikokoelman olevan "suomalaisten ihmissuhteiden historiikki, jonka syvänvärisellä pinnalla ei ole hitustakaan katupölyä ja jossa asioita ei kaunistella, vaikka rakkaudesta puhutaankin". Todella hyvin sanottu upeasta ja todella hyvästä kirjasta!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Blogistanian kirjaäänestykset starttaavat

Kirjabloggaajilla on tänäkin vuonna mahdollisuus äänestää vuoden parhaista kirjoista. Kategorioita on tällä kertaa neljä: Blogistanian Finlandia, Blogistanian Globalia, Blogistanian Kuopus ja Blogistanian Tieto.

Parhaasta kotimaisesta kirjasta ja käännöskirjasta bloggaajat äänestävät nyt jo kolmatta kertaa, kun taas lasten- ja nuortenkirjallisuudesta on äänestetty kerran. Tietokirjojen osalta tämä on ensimmäinen äänestys.

Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet omassa blogissaan maanantaina 27.1.2014 klo 10. Tulokset julkaistaan kilpailun emäntäblogeissa tiistaina 28.1.2014 klo 10.

Jokaisella kategorialla on siis oma emäntäblogi (tiedot alla). Emäntäblogeista löytyvät virallinen palkintojulistus, säännöt ja osallistumisohjeet sekä muutakin tietoa äänestyksestä.

Blogistanian Finlandia 2013:
Sallan lukupäiväkirja
Blogistanian Globalia 2013:
Kirjasfääri
Blogistanian Kuopus 2013: 
Les! Lue!
Blogistanian Tieto 2013:
Luetut, lukemattomat


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Maihinnousun maisemissa

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu. Like. 2013 [2012]. 220 sivua.


Aika kulkee hitaasti. Takana on yksi hyvä päivä ja yö enemmän.
Alice sanoo, että joskus kaikki lakkaa, kaikki muuttuu ja taittuu pois.

Riikka Alaharjan Maihinnousu on vahva teos keski-ikäisen ransalaisnaisen, Julien rankasta elämänvaiheesta. Julie ja tämän mies Henri ovat eroamassa, ja samaan aikaa heidän tyttärensä Emma sairastuu leukemiaan. Näistä aineksista olisi voinut syntyä melodramaattinen ja ylitunteellinen tarina, mutta onneksi näin ei ole käynyt. Sen sijaan teos kasvaa Ala-Harjan käsissä koskettavaksi kuvaukseksi elämän yllätyksellisyydestä ja rankkuudesta, mutta myös selviytymisestä.

Kirjailija kuljettaa syöpä- ja avioerotarinoiden rinnalla taidokkaasti myös tarinaa Normandian maihinnoususta (Julie on Normandian maihinnousua tutkinut historioitsija, joka vetää maihinnousu-rannalla opastettuja kierroksia). Jenni toteaa oivaltavasti omassa postauksessaan Maihinnousun olevan kirja sodasta. Aviopuolisoiden välisen sekä lapsen ja leukemian välisen sodan lisäksi teoksessa on läsnä sota Normandiaan ja maihinnousuun liitettynä, muistettuna ja kerrottuna. Kirjaa aloittaessani mietin, miksi maihinnousu on niin vahvasti mukana, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sen vakuuttuneempi olin siitä, että ratkaisu on toimiva ja vahvisti kirjan keskeisiä teemoja.

Maihinnousu imaisi minut heti alusta asti mukaansa ja piti otteessaan viimeisille sivuille asti. Kirjan jälkimakukin on ollut vahva. Erinomainen, ilmaisultaan tiivis ja uskottava kirja, joka toimi myös hyvin lukujumini avaajana lokakuun alkupuolella.

PS. Osallistun tällä kirjalla Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteeseen.