
Tartuin Marianne Cedervallin esikoiskirjaan muutamien lukemieni postausten perusteella (Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka, Katja/Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Luettua, Amma).
Kirjan päähenkilöt, ystävykset Mirjam ja Hervor ovat hyvin erilaisia. Mirjam on lääkäri ja Hervor jonkinlainen noitatohtori. Mirjam on hillitty ja huoliteltu punatukkainen kaunotar, kun taas Hervor pulska, harmaaseen kaapuun pukeutuva homssutukka.
Ystävykset ovat ostaneet vanhan kappelin pienestä gotlantilaisesta kylästä. He muuttavat kappeliin ja alkavat kunnostaa sitä asunnokseen. Varsinainen syy muuttoon on kuitenkin kosto.
Koston kohteena ovat ne kolme mieshenkilöä, jotka ovat huijanneet Mirjamin mukaan omaan yritykseensä. Mirjam on huijauksen seurauksena menettänyt rahansa ja itsekunnioituksensa, mutta myös tyttärensä luottamuksen. Ajatuksen voimaan ja voimalauseiden tehoon uskova Hervor saa houkuteltua Mirjamin mukaan kokeiluun, jonka seuraukset ovat kolmelle miehelle hyvin tuhoisat.
Kirjassa on myös jonkin verran rakkautta ja romantiikkaa, muttei se kuitenkaan saanut minua missään vaiheessa nauramaan, vaikka takakannessa todetaankin: ”Tällä kostoretkellä naurua riittää eikä rakkaudelta voi välttyä”. Toki kirjassa on mustaa huumoria.
Kirja idea on periaatteessa ihan hyvä, mutten kuitenkaan lämmennyt. Teksti on hiukan viimeistelemätöntä, mikä näkyy esimerkiksi lukemista haittaavana toistona. Luulen, että tämä kirja on myös liian viihteellinen tai kevyt minun makuuni, vaikkei kirjojen todellakaan tarvitse mielestäni aina olla vakavamielisiä ja syvällisiä! Muutaman muun bloggaajan tavoin ihmettelen kovasti loppuratkaisua ja murteen käyttöä.
Positiivista sen sijaan on gotlantilaisen kesän, maiseman ja luonnon kuvaus, samoin kuin kirjan rakenne ja tarinan eteneminen. Lisäksi Nina Leinon suunnittelema kansi on hyvin kaunis.
Tähdet: ★ ★ ★ -