keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kirjabloggaajien joulukalenterin 17. luukku

Tänään kirjabloggaajien yhteisessä joulukalenterissa sukelletaan Mustikkakummun emännän joulua enteileviin lapsuusmuistoihin.  Kirjoitin tämän kertomuksen 17.12.2002 isälleni, joka täytti tuolloin 70 vuotta. Kertomuksen kuvituksena on valokuvia lapsuusmaisemistani ja ote mummolle kirjoittamastani kirjeestä - oi, että noita kirjoitusvirheitä! ;-)


Iltapäivä joulukuussa. Pieni kertomus lapsuudesta


Lumi narskuu suksien alla. Hiihdän rauhallisesti isän tekemään latua pitkin. Suksisauvoista jää lumeen pyöreät jäljet. Leena hiihtää kovaa vauhtia, vaikka hänellä on eväspullatkin mukana. Sisko on jo puimaladon luona. Mutta hänellä onkin paremmat sukset. Minäkin haluaisin uudet sukset. Ehkä saan ne joulupukilta. Niillä voisin hiihtää kilpaa koulussa.

Nenän päätä kipristelee. Koivun oksat kimaltelevat auringon valossa. Aidanseipäät ovat aika vinossa. Piikkilankojen päällä on lunta. Leena menee jo metsään, mutta minä jään huilaamaan puimaladon nurkalle. Puimaladon sisällä tuoksuu heiniltä. Putosin viime kesänä puimaladossa heinäkasan päältä ja minulle tuli paha olo. Isän sisko Alli kantoi minut sisälle tupaan ja pyörryin tädin syliin.




Puimaladossa on puimakone. Jussi kehui eilen, että on käynyt puimakoneen sisällä. Ladossa on myös reki, jolla minäkin olen kerran mennyt joulukirkkoon. Tänä vuonna menemme kirkkoon isän autolla. Kesällä pojat sanoivat, että reessä on yllätys, mutta se olikin kimalaispesä. Äkäinen kimalainen pisti minua kämmeneen.

Ennen takalatoa pitää kääntyä metsään. Isä ja pojat ovat siellä savotassa. Metsässä tuoksuu pihkalta ja kaadetuilta puilta ja vähän bensalta. Leena istuukin jo nuotiolla lämmittelemässä ja isä keittää kahvia nokipannulla. Pekan naama on ihan punainen, mutta poskissa on valkeita jälkiä. Minullakin on varpaat ihan jäässä, mutta nuotio lämmittää mukavasti.

Isä kaataa kahvia mukiin ja laitan sekaan pari sokeripalaa ja maitoa. Kahvi maistuu hyvältä pullan kanssa. Äiti paistoi pullaa aamulla ja me vahdittiin Anttia, joka oli taas villillä päällä. Äiti lupasi, että kunhan ensin viemme kahvit savottamiehille, teemme piparkakkuja. Äiti jäi nukuttamaan Anttia, kun me lähdettiin. Toivottavasti pikkuveli nukkuu pitkään, niin saamme leipoa rauhassa. Minä haluan tehdä kukanmuotoisia piparkakkuja.

Kun kahvit on juotu, lähden Leenan kanssa hiihtämään kotiin. Isä ja pojat jäävät vielä töihin. Sanon Leenalle, että odottaa minua. Ihme kyllä, Leena uskoo, eikä halua enää esitää kilpahiihtäjää. Leena kertoo, että jännittää joulujuhlaa, kun hänen pitää esittää Tiernapojissa Murjaanien kuningasta. Meidän luokka esittää näytelmän Jeesus-lapsen kynttilä, mutta minua ei jännitä yhtään.


Varpaita ja poskia paleltaa. Onneksi me ollaan kohta perillä. Tatu-koira tulee ylisiltä nukkumasta. Se heiluttaa häntäänsä iloisena. Otan sukset pois jalasta ja laitan ne pystyyn aitan seinää vasten. Ne ovat paljon lyhyemmät kuin Leenan sukset.

Kopistelemme sisään ja menen heti meidän uuteen vessaan. Isä rakensi sen ihan itse. Aiemmin piti käydä huussissa. Varsinkin pimeällä minua pelotti mennä sinne yksin. Eteisessä on kylmää, mutta tuvassa on lämmintä. Siellä tuoksuu pullalta ja perunalaatikolta. En tykkää perunalaatikosta, mutta onneksi äiti on keittänyt marjapuuroa. Se on hyvää maidon ja sokerin kanssa.

Istun halkolaatikon päälle lämmittelemään. Harmi-kissa kiipeää syliini. Se kehrää kovalla äänellä, kun silitän sitä. Harmi on minun kissa. 

Äiti repii rullasta puhtaat leivinpaperit peltien päälle ja ottaa piparkakkutaikinan komerosta. Minä saan ottaa piparimuotit kaapista. Äiti kertoo, että ensi viikolla on isän syntymäpäivät. Taidan kirjoittaa illalla isälle runon ja piirtää samalle paperille enkelin kuvan uusilla tusseillani.



                                                      **********************

Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin luukun avasi Kirjakaapin kummitus ja huomenna on vastaavasti vuorossa Ullan luetut kirjatKaikkien joulukalenteriin osallistuvien blogien lista löytyy Amman lukuhetkestä.

26 kommenttia:

  1. Ihana joulukalenteriluukku, kiitos! Tunnelmallista joulunaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Oikein suloista joulua sinullekin!

      Poista
  2. Voi kuinka kaunis ja suloinen luukku! Ihanaa joulun aikaa!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellen, kiitos! Oikein hyvää ja ihanaa joulua!

      Poista
  3. Tunnelmallinen luukku! Vie omatkin ajatukset lapsuuden jouluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Jouluna, jos milloin, sitä helposti palaa lapsuusmuistoihin.

      Poista
  4. Ihana kertomus muistoja täynnä.

    VastaaPoista
  5. Viehättävä tarina ja ihana, kauniisti kuvitettu pala kirjettä!
    Tulin ajatelleeksi, miten paljon pienempiä lahjat olivat ennen. Iloittiin vesiväreistä ja kynänterottimesta. Nyt on katalogeissa ihan mahdottomia, kalliita linnoja ja kauko-ohjattavia menopelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos kaunis! Ainakin meidän kotona joululahjat olivat vielä aika vaatimattomia nykyajan mittapuun mukaan. Isoimmaksi lahjaksi riitti nalle, nukke tai nukensänky - ei tarvinnut olla mitään sen ihmeellisempää.

      Poista
  6. Kaunis tunnelmapala menneiltä vuosilta ja niin liikkis kirje <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Mulla on tallessa muutama kirje mummolleni. Niitä on aina ihana lueskella ja tutustua lapsiminäänsä.

      Poista
  7. Ihana tunnelmatarina ja niin kauniit maisemakuvat! Ja tuo kirje mummolle... oi rakkaita muistoja <3 Lempeää ja tunnelmallista joulunaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos! Nuo kuvat on otettu joskus 80-luvulla, muistaakseni ihan pienellä pokkarikameralla. Hyvää joulunaikaa myös sinulle!

      Poista
  8. Kaunis luukku. Tunnelmallista joulua! :)

    VastaaPoista
  9. Voi miten tunnelmallinen ja ihana luukku! Nuo lapsuuden kirjeet ovat hauskoja, kummitätini on säilönyt vanhoja kirjeitäni ja piirrustuksiani ja antaa niitä minulle usein muistoina takaisin :) Oikein ihanaa ja rauhallista joulua sinulle ja perheellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, kiitos kaunis! Lapsuuden kirjeet ovat oikeita aarteita. Serkkuni luetti mulla kesällä kirjeitä, joita olin kirjoittanut noin 10-vuotiaana hänelle. Ne olivat hassuja. Oikein hyvää joulua!

      Poista
  10. Kaunis tarina, jossa tuttuja tyyppejä. Kummallinen tuo Leena, joka halusi ilmeisesti aina kilpailla.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmostahan se on välillä siskojen kesken.... ;-)

      Poista
  11. Oih... niin sydäntä lämmittävän ihana! Kiitos, tulipas tästä hyvä mieli...<3

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!