keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Norma koukutti, muttei kolahtanut


Sofi Oksanen: Norma. Like. 2015. 304 sivua. Kansi: Anne Kursu ja Toni Härkönen.

Sofi Oksasen uutuusromaani Norma kertoo Normasta, jonka hiukset kasvavat vauhdilla ja jolla on muitakin erityisominaisuuksia, jotka tekevät hänestä kummajaisen. Kirjan alussa Norman äiti jää metron alle ja Norma lähtee selvittämään, tapettiinko hänet vai tekikö hän itsemurhan, ja jos teki, niin mistä syystä hän tuohon ratkaisuun päätyi. Samalla Norma joutuu mukaan vaaralliseen kuvioon, johon liittyy muun muassa hiusbisnestä ja kohdunvuokrausta. Itse asiassa Norma on tietämättään ollut jo pidempään mukana tuossa kuviossa, johon kytkeytyy ihmisiä äidin ystäväpiiristä ja suvun menneisyydestä.

Normaa voi lukea jännärinä, mutta siinä on mukana myös sadunomaisia ja yliluonnollisia elementtejä. Kirjassa vuorottelevat Normaa käsittelevä kerronta ja äidin äänellä kerrotut päiväkirjamaiset osiot, jotka  äiti on videokuvannut Normaa varten (nämä äidin kuvaamat osiot osoittautuvat lopulta ratkaiseviksi todisteiksi Normalle hänen selvittäessään äitinsä kohtaloa).

Ihan alussa Norman lukeminen tökki, muttei kuitenkaan  niin pahasti, että olisin jättänyt kirjan kesken. Romaani selkeästi parani loppua kohden, ja kun henkilöhahmot ja heidän asemansa tarinassa selvisivät minulle, eteni kirja ihan mukavasti, Lopulta alussa sekaannusta aiheuttaneet kirjan eri elementit ja irrallisilta tuntuneet langanpäät solmittiin ihan nätisti yhteen.

Olin ennen lukemista ihan tietoisesti välttänyt Normaa käsittelevien arvioiden ja postausten lukemista enkä näin ollenoikein tiennyt, mitä kirja käsittelee. Olin kuitenkin lukemaan ryhtyessäni virittäynyt tietylle Oksas-taajuudelle ja kun kirja ei ollutkaan yhtään samanlainen kuin Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat, niin pettymyshän siitä seurasi. Toki, kun kirjan aihepiiriä ajattelee vähänkin tarkemmin, niin kyllähän niitä yhtäläisyyksiäkin löytyy (esim. se, miten miehet käyttävät naisia ja heidän ominaisuuksiaan monin eri tavoin hyväkseen sekä se, miksi naiset suostuvat heitä hyväksikäyttävän koneiston osaksi).

Norma on kieltämättä hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu, mutta valitettavasti se ei nyt ihan riittänyt. Normasta nimittäin puuttuu se voima ja väkevyys, joihin olin ihastunut Viron historiaan liittyvissä Oksasen kirjoissa Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat. Tosin on heti perään sanottava, ettei Oksanen tietenkään voi loputtomiin pyörittää teoksissaan samoja aihepiirejä, vaan aivan uusi aihe ja erilainen käsittelytapa osoittaa hänen muuntautumiskykynsä. Ja se jos mikä kertoo kirjailijan lahjakkuudesta ja rohkeudesta. Vaikka Norma ei minulle ollutkaan täysosuma, vaan jopa hiukan hämmentäväkin lukukokemus, niin varmasti tällekin kirjalle löytyy ihailijansa.

Erityiskiitokset kannen suunnittelijoille Anne Kursulle ja Toni Härköselle. Kansi on tyylikäs ja se vihjaa sopivan hienovaraisesti kirjan teemasta.

Muita ja muunlaisia mielipiteitä kirjasta: esim. Mari A, Tuijata, MarikaOksa, Kirjakaapin kummitus, Kirjapolkuni, Kannesta kanteen, Nenä kirjassa, Savannilla.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Lyhyitä: Shields & Howard, Waters ja Ahava


Carol Shields & Blanche Howard: Kuiva kausi. Otava. 2015. Englanninkielinen alkuteos A Celibate Season (1991). Suomentanut Hanna Tarkka. 260 sivua.

Carol Shields on yksi suosikkikirjailijoistani, kuten on tullut moneen otteeseen todettua, ja aina kun hänen tuotantoaan suomennetaan, hihkun ilosta - jopa silloinkin, kun kyseessä on kirja, jonka Shields on kirjoittanut vain osittain. Tämän nyt käsillä olleen teoksenhan Shields kirjoitti yhdessä Blanche Howardin kanssa.

Kuivassa kaudessa niin sanotut perinteiset parisuhteen roolit kääntyvät päälaelleen, kun äiti ja vaimo Jock lähtee työn perässä toiseen kaupunkiin, kun taas isä ja aviomies Chas jää kotiin pitämään huolta pariskunnan kahdesta lapsesta ja kodista. Jock kirjoittaa kirjeissään paljon työstään ja urastaan, Chas vastaavasti tunteistaan ja siitä, miten kokee jäävänsä vaille huomiota.

Kuiva kausi tarkastelee kiinnostavasti sitä, mitä tapahtuu, kun suhteellisen hyvässä parisuhteessa elävä pariskunta on kuukausia erillään. Teoksessa tuodaan näkyväksi, mitä vaikeuksia ja riskejä eroon sisältyy (etääntyminen, hellyyden ja seksin kaipuu ja tarve, uusien ihmissuhteiden houkutus) ja toisaalta, mitä mahdollisuuksia itsenäistymiseen, kasvuun ja oman uran luomiseen kuiva kausi tuo.

Mielestäni kirjailijakaksikko on onnistunut kirjeromaanissaan ainakin siinä mielessä. että heidän tyylinsä ja kielensä osuu niin saumattomasti yhteen, ettei tunnu siltä kuin lukisi kahden kirjailijan kirjoittamaa teosta. Jockin ja Chasin toisilleen kirjoittamat kirjeet välittävät heidän mielenliikkeitään, ajatuksiaan ja tunteitaan jotenkin aidonoloisesti ja elämänmakuisesti. Kokonaisuutena Kuiva kausi onkin hyvin rakennettu teos, ja jännite säilyy hyvin kirjan loppuun asti. Vaikka Kuiva kausi ei ylläkään samaan kuin Shieldsin parhaat teokset, niin toki pidin tästäkin kirjasta ja nautin sen lukemisesta.


Sarah Waters: Parempaa väkeä. Tammi. 2015. Englanninkielinen alkuteos The Paying Guests (2014). Suomentanut Helene Bützow. 598 sivua.

Minulta olisi jäänyt varmaan ihan huomaamatta tämä Sarah Watersin uusin romaani, ellei kirjablogeja olisi. Kiitos siis jälleen kerran kirjablogiyhteisölle hyvästä kirjavinkistä (en enää edes muista, kenen blogista teoksen tietooni sain ja siksi kiittelen kollektiivisesti)! Kirjailijana Sarah Waters toki on minulle jo ennestään tuttu, ja olen lukenut kaikki hänen aiemmin suomennetut teoksensa (postaukseni teoksesta Vieras kartanossa täällä).

Parempaa väkeä sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Lontooseen, tarkemmin vuoteen 1922. Kirjan päähenkilö Frances Wray asuu äitinsä kanssa Champion Hillin hienostoalueella, mutta joutuu edesmenneen isänsä aiheuttaman taloudellisen ahdingon vuoksi ottamaan vuokralaisia kotiinsa. Barberin pariskunnan muutto taloon on aluksi aikamoinen shokki ja vaatii sopeutumista, mutta vähitellen rouva Barber ja Frances ystävystyvät. Mitä tästä kaikesta seuraa, en voi kertoa, etten tulisi paljastaneeksi liikaa kirjan juonesta.

Alussa kirjan lukeminen oli vähän takkuilevaa, mutta kun pääsin tarinan imuun, niin nautin paljon Watersin kirjoittamasta tiiliskivestä. Parempaa väkeä on paitsi romaani rakkaudesta ja rikoksesta, niin myös mukaansatempaavasti kirjoitettu kuvaus 1920-luvusta. Romaanissa tarkastellaan sääty-yhteiskunnan murrosta ja kuvataan Francesin kautta taitavasti säätynsä asettamien velvotteiden sekä omien intohimojensa, pelkojensa ja toiveidensa ristipaineessa elävää ihmistä.


Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat. Gummerus. 2015. 222 sivua.

Toisin kuin Shields ja Waters, on Selja Ahava minulle uusi kirjailijatuttavuus. Ja kiinnostava tuttavuus onkin. Pidin nimittäin todella paljon Ahavan teoskesta Taivaalta tippuvat asiat, jossa neljästä toisiinsa liittyvästä kertomuksesta muodostuva kokonaisuus kuvaa mielenkiintoisesti ihmisten käsittämätöntä epäonnea tai onnea.

Kokonaisuus lienee romaani, vaikka meidän kirjastossa tämä teos onkin luokiteltu novellikokoelmaksi. Itse asiassa ryhdyin lukemaan teosta novellikokoelmana ja olin positiivisesti yllättynyt, kun huomasin, että kirjan ensimmäisen ja pisimmän osion "Seinään haudattu tyttö" henkilöt olivat mukana myöhemminkin kirjassa.

Taivaalta tippuvat asiat keskittyy yhtä lukua (vaiko osiota) lukuun ottamatta Saaraan ja hänen perheeseenä: äitiin ja tämän kummalliseen kuolemaan, Pekka-isään ja lottovoittoja saavaan Annu-tätiin, mutta myös perheen elämään rankan suruajan jälkeen. Kirjan toinen luku, jota voi pitää vähän irrallisenakin kirjan juonen, muttei suinkaan tematiikan kannalta, vastaavasti kertoo useita salamaniskuja saavan irlantilaismiehen Hamish MacKayn elämästä.

Pidin todella paljon kirjan lapsinäkökulmasta ja lapsikertoja Saaran kielestä. Saaran pohdinnat, tarinat ja sadut, samoin kuin hänen Hercule Poirot -leikkinsä kuvaavat riemastuttavasti ja ymmärtäen lapsen maailmaa. Yleensäkin ottaen kirjan kieli on notkeaa, oivaltavaa ja paikoin hauskaakin (esim. talojen nimet Sahanpurutalo ja Förstorgård). Ihan varmasti tulen jatkossakin lukemaan Selja Ahavaa, niin hieno lukuelämys Taivaalta tippuvat asiat minulle oli.