tiistai 10. toukokuuta 2016

Vähän kuulumisia ja luettuja kirjoja

Aika rientää ja kevät etenee. Tai oikeastaan nyt voisi jo puhua kesästä, niin lämpimiä ja kesäisiä ovat viime päivät olleet. Nauttisin täysillä valosta ja lämmöstä, elleivät koivujen siitepölyt vaivaisi nuhanenääni. Mutta se on kuitenkin aika pieni hinta tästä kaikesta vihreydestä, vehreydestä ja muusta heräävän kesän ihanuudesta, jota jaksan vuodesta toiseen ihmetellä.

Viime aikoina olen yrittänyt olla ahkera tietokirjailija. Olen kirjoittanut sitä jo pari vuotta tekeillä ollutta kyläkirjaa. Rahoitusta on tullut pätkittäin, ja pätkittäin se kirjakin valmistuu, mutta ihan hyvin olen edennyt. Tekstiä on kertynyt reilusti yli sata sivua, kun kirjassa kokonaisuudessaan tullee olemaan nelisensataa sivua. Etenkin kouluun liittyvien aineistojen penkominen on ollut aikaavievää, vaikka hyvin antoisaa onkin, mutta jotenkin tuntuu, etten malta olla tutkimatta asioita perusteellisesti. Ehkä kyläkirjan kohdalla riittäisi vähempikin penkominen, mutta minkäs sitä itselleen ja tietynlaiselle perusteellisuudelleen voi. Kun kerran jotain ryhdytään tekemään, niin tehdään sitten kunnolla!

Kuvakollaasiharjoittelua eiliseltä illalta. 
Kirjoittamisen lisäksi olen viime aikoina harjoitellut jonkin verran maalaamista. Minähän aloitin viime syksynä "opiskelun" kansalaisopiston maalauskurssilla vuosikausien pähkäilyn ja vatuloinnin jälkeen. Yläaste- ja lukioikäisenä piirtelin ja maalailin vesiväreillä aika paljonkin, mutta aikuisikään ehdittyäni harrastus jäi unholaan. Nyt sitten olen ollutkin tosi innoissani jo pelkästä värien sekoittelusta ja joitakin maalauksia on syntynyt. Kyllähän se on yrittämistä ja erehtymistä, mutta kuitenkin niin erilaista kuin kirjoittaminen, jossa kuitenkin on aina ainakin jossakin määrin mukana kontrolli ja tietyt tavoitteet. Maalaamisessa tavoitteena on ainakin tähän asti ollut lähinnä nauttiminen. Toki tuossakin varmasti nälkä kasvaa syödessä ja itsekritiikki nostaa päätään (on sitä jo tehnytkin), mutta toivottavasti saisin säilytettyä innon ja edes jossain määrin sen tunteen, että tekeminen on hauskaa eikä lopputuloksella ole niin suurta merkitystä.

                                                         ****************

Lukemiseenkin on onneksi aikaa riittänyt, mutta sen verran muu kirjoittaminen on vienyt intoa ja voimia, etten saa aikaan kirja-arvioita. Mutta kirjoitanpa nyt edes muutaman sanasen huhti- ja toukokuun aikana lukemistani kirjoista.

Viime viikkojen aikana luetuista kirjoista vahvimman vaikutuksen on tehnyt Sadie Jonesin Kotiinpaluu. Välittömästi kirjan lukemisen jälkeen summasin ajatuksiani Goodreadsissa näin: "Vaikuttava ja riipaiseva romaani perheistä, joissa ei haluta puhua vaikeista asioista eikä näytetä tunteita sekä siitä, miten yhteisö sulkee silmänsä, eristää ja on epäluulojensa vanki. Ahdistuin ja kärsin päähenkilö Lewisin ja tämän naapurin Kitin rinnalla - ja itkinkin, mitä ei kovin usein lukiessa tapahdu. Hyvin vahva ja koskettava teos." 


Stonerillaan
 ihastuttaneen John Williamsin Butcher's Crossing sen sijaan, ja valitettavasti, oli hienoinen pettymys. Goodreadsiin kirjoitin: "Odotukset olivat korkealla upean Stonerin jälkeen. Ja onhan Butcher's Crossing hyvä, muttei samalla lailla vavisuttava kuin Stoner. Enkä mahtanut mitään sille, että kuvaukset puhveleiden teurastuksesta ja vuotien käsittelystä olivat mulle hankalia kohtia. Mutta sitten toisaalta tuli jotenkin nostalginen fiilis ja mieleen tulivat vanhat lännenelokuvat ja Pieni talo preerialla -sarja, joita lapsena katselin. Paljon kirja laittoi kyllä pohtimaan, mm. asetelmaa, jossa ihminen taistelee kesytöntä luontoa vastaan ja toisaalta ihmisen touhujen älyttömyys ja miten me olemme käyttäneet ja käytämne luontoa kyseenalaistamatta hyväksi, miten ahneus ajanut/ajaa tekemään tiettyjä asioita tai miten turhia monet ihmisten ponnistelut ja tekemiset lopulta ovat. Elämän peruskysymysten äärellä tässäkin liikutaan, kuten Stonerissakin."


Vahvoja ja mieleenjääneitä kevään aikana luettuja kirjoja ovat myös Laura Lindstedtin taidokas Oneiron, joka ei ollutkaan niin ahdistava kuin ajattelin sen olevan sekä Stefan Mosterin Suurlähettilään vaimo. Myös Terhi Rannelan Frausta pidin kovasti ja kirja on pysynyt pitkään mielessäni, samoin kuin tuo edellä mainittu Kotiinpaluukin. Sen sijaan kiinnostava ja aiheeltaan tärkeä Martti Backmanin Harriet ja Olof: rakkaus ja kuolema Viipurissa jäi kaunokirjallisena teoksena puolitiehen ja mielestäni kirjailija olisi voinut rohkeammin hyödyntää fiktiota ja kaunokirjallisia keinoja tässä faktioksi luokittelemassaan teoksessa.








6 kommenttia:

  1. Ihana, että kerroit kuulumisia. Kirjoittaminen on kyllä niin sinua - ja tutkiminen, totta kai. ;) Myös taiteellisuutta sinussa on ollut aina (muistelen yhtä runohattua!), joten maalauskurssi varmasti antaa paljon.

    Noista lukemistasi Kotiinpaluu ja Frau jäävät kyllä mieleen. Butcher's Crossing oli mielestäni ihan hyvä, muttei lähelläkään Stoneria. Kiva, että pidit Oneironista. Se ei ollut minunkaan mielestäni ahdistava.

    Aurinkoa, ystäväni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista! Mietin pitkään, mitä runohattua tarkoitat, mut sit hoksasin. :) Maalaaminen on kyllä mukavaa, virkistävää ja rentouttavaa. Oon niin tyytyväinen, että aloitin tuon harrastuksen.

      Oneironia lukiessa muuten tuli kans mieleen yksi maalausaihe, mut saa nähdä toteutanko sitä koskaan. Näin nämä harrastukset kulkee käsi kädessä.

      Ihanaa ja kesäistä viikkoa!

      Poista
  2. Voi miten kaunis tuo kollaasisi on... Ja kuinka hyviä kirjoja olet lueskellut. Kotiinpaluu ja Frau tulevat varmasti vielä jonakin hetkenä minullekin lukuun.

    Iloa ja intoa tietokirjoittamiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta toivotuksista ja kollaasi-kehuista! Minustakin tuo kollaasi onnistui.

      Ihanaa ja aurinkoista alkukesää!

      Poista
  3. Jouduin aikanaan itse valitsemaan, että kirjoittaminen vai kuvataide. Jätin maalaamisen, mutta nyt, paljon myöhemmin, tai jo muutama vuosi sitten, ihan itse rakkaus kuvataiteisiin on kasvanut äärettömyyksiin. Hienoa, että olet jatkanut intohimoasi. Elämä on sitä varten, että tehdään uelmista totta.

    Kaikkien kolmen kuvaamasi kirjan kannet, osuvat minua syvälle. Riipasevat tunteet, suuri rakkauteni historiaan ja sitten tietysti vielä äitini likeisimmän kaupungin, aikanaan, Viipurin salattu historia. Fraussa oli jotain, joka ei jätä rauhnaan...

    Intoa sekä tietokirjailuun että maalaamiseen<3

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!