Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka. Atena. 2011. Ruotsinkielinen alkuteos Svinhugg. Suomentanut Ulla Lempinen. 340 s. Kansi: Nina Leino.Tartuin Marianne Cedervallin esikoiskirjaan muutamien lukemieni postausten perusteella (Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka, Katja/Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Luettua, Amma).
Kirjan päähenkilöt, ystävykset Mirjam ja Hervor ovat hyvin erilaisia. Mirjam on lääkäri ja Hervor jonkinlainen noitatohtori. Mirjam on hillitty ja huoliteltu punatukkainen kaunotar, kun taas Hervor pulska, harmaaseen kaapuun pukeutuva homssutukka.
Ystävykset ovat ostaneet vanhan kappelin pienestä gotlantilaisesta kylästä. He muuttavat kappeliin ja alkavat kunnostaa sitä asunnokseen. Varsinainen syy muuttoon on kuitenkin kosto.
Koston kohteena ovat ne kolme mieshenkilöä, jotka ovat huijanneet Mirjamin mukaan omaan yritykseensä. Mirjam on huijauksen seurauksena menettänyt rahansa ja itsekunnioituksensa, mutta myös tyttärensä luottamuksen. Ajatuksen voimaan ja voimalauseiden tehoon uskova Hervor saa houkuteltua Mirjamin mukaan kokeiluun, jonka seuraukset ovat kolmelle miehelle hyvin tuhoisat.
Kirjassa on myös jonkin verran rakkautta ja romantiikkaa, muttei se kuitenkaan saanut minua missään vaiheessa nauramaan, vaikka takakannessa todetaankin: ”Tällä kostoretkellä naurua riittää eikä rakkaudelta voi välttyä”. Toki kirjassa on mustaa huumoria.
Kirja idea on periaatteessa ihan hyvä, mutten kuitenkaan lämmennyt. Teksti on hiukan viimeistelemätöntä, mikä näkyy esimerkiksi lukemista haittaavana toistona. Luulen, että tämä kirja on myös liian viihteellinen tai kevyt minun makuuni, vaikkei kirjojen todellakaan tarvitse mielestäni aina olla vakavamielisiä ja syvällisiä! Muutaman muun bloggaajan tavoin ihmettelen kovasti loppuratkaisua ja murteen käyttöä.
Positiivista sen sijaan on gotlantilaisen kesän, maiseman ja luonnon kuvaus, samoin kuin kirjan rakenne ja tarinan eteneminen. Lisäksi Nina Leinon suunnittelema kansi on hyvin kaunis.
Tähdet: ★ ★ ★ -
Aika pitkälti olen samoilla linjoilla kanssasi. Ihan kiva, mutta ei mikään vakuuttava kirja ja parasta oli juuri maisemat ja luonnon kuvaus ja kansi on upea. Loppuratkaisu oli minusta tosi tyhmä ja tönkkö:(
VastaaPoistaTunnistan mainitsemasi puutteet. En tainnut omassa arviossani muistaa mainita toistosta mitään, mutta sitä tosiaan oli ja toi mukanaan viimeistelemätöntä tuntua. Kuitenkin tavallaan pidin kirjasta ja haluankin ajatella, että seuraava kirja onkin sitten paljon parempi, sillä kykyjä kirjailijalla selvästi on. Toisaalta nyt, kun lukemisesta on kuukausi aikaa, en tunne mitään kovin suurta tarvetta palata naiskaksikon seuraan uudelleen.
VastaaPoistaKirja lopusta vielä, se oli vähän niin kuin isku vasten kasvoja, enkä ensin pitänyt siitä yhtään. Mutta vähän sulateltuani aloin arvostaa kirjailijan ratkaisua. Ehkä lopetus ei ollut kovin tyylikäs, mutta ei se ollut lukijoita kosiskeleva tai mielisteleväkään :)
Tämä on kevyt kesäkirja, jota voi lukea vaikka välillä olisikin katkoja uimisen tms. takia.
VastaaPoistaKansi ohittaa tekstin.
En ole yhtään vakuuttunut vielä, että jatkan tämän kirjailijan kanssa...