Sarah Waters: Vieras kartanossa. Tammi 2011. Englanninkielinen alkuteos The Little Stranger. Suomentanut Helene Bützow. 592 s. Kansi: Tuija Kuusela.
Vieras kartanossa alkaa, kun kirjan minäkertoja tohtori Faraday tekee potilaskäynnin kirjan keskeisenä näyttämönä toimivaan Hundrers Hallin kartanoon. Tohtorille kartano on ennestään tuttu paikka, sillä hänen äitinsä on toiminut siellä lastenhoitajana. Hän ei kuitenkaan ole käynyt kartanossa vuosikymmeniin.
Tohtori muistelee kymmenvuotiaana tapahtunutta ensivierailuaan tuolloin vielä vauraaseen kartanoon:
Tohtori muistelee kymmenvuotiaana tapahtunutta ensivierailuaan tuolloin vielä vauraaseen kartanoon:
Muistan parhaiten itse talon, joka jäi mieleeni kartanon perikuvana. Muistan kauniit patinoituneet yksityiskohdat, kuluneen punatiilen, kuplat ikkunaruuduissa, rapautuneet hiekkakiviset koristelistat. Ne saivat talon näyttämään utuiselta ja hiukan epäselvältä, ja ajattelin että se oli kuin jäätä joka oli juuri alkanut sulaa auringossa.
Faraday järkyttyy kartanossa näkyvistä rappion merkeistä ja aiemmin kauniin ja hoidetun puutarhan huonosta kunnosta. Kartanon ja sen omistavan Ayresin perheen loiston ajat ovatkin takanapäin. Niin Ayresien kuin muidenkin yläluokan edustajien elämäntapa on kirjan tapahtuma-aikana, 1940-luvun lopulla, muuttumassa yhteiskunnan murroksen myötä.
Ayresin perheen nuoremmat jäsenet Caroline ja Roderick, toisin kuin rouva Ayres, osallistuvat kartanon töihin, mutta mitkään ponnistelut eivät näytä riittävän kartanon pelastamiseen. Köyhyys ja säästäminen näkyy kaikessa. Rouva Ayres kyllä pyrkii pukeumaan siististi ja kauniisti, mutta vaatteet ovat vanhoja ja kuluneita. Silti rouvan olemuksessa on vielä nähtävissä merkkejä entisestä loistosta. Sen sijaan Caroline ei juurikaan näe vaivaa ulkonäkönsä suhteen.
Nuorta herraa, Roderickia heikentävät ja vaivaavat sotavamman aiheuttamat kivut ja säryt. Tohtori Faraday ryhtyy hoitamaan Roderickia ja alkaa siten vierailla kartanossa yhä useammin. Luokkayhteiskunta on selvästi läsnä kartanon väen ja työläistaustaisen tohtorin kohtaamisissa, olkoonkin että tohtorista tulee vähitellen kartanon vakituinen vieras ja etenkin kartanon naisväen ystävä.
Vähitellen kartanossa alkaa tapahtua yhä kiihtyvällä tahdilla outoja asioita, joista kaikki kartanon asukkaat saavat osansa. Kuka tai mikä sitten on tämä kartanossa kummitteleva paha? Lapsena kuolleen Susanin hahmoinen kummitus vaiko The Little Stranger, saaliinhimoinen varjo-olento, joka on syntynyt jonkun taloon kytkeytyneen henkilön alitajunnassa? Entä mikä on tohtori Faradayn tai kartanon asukkaiden rooli näissä tapahtumissa? Jos erilaiset tulkinnat aiheesta kiinnostavat, kannattaa käydä lukemassa Järjellä ja tunteella -blogissa käytyä mielenkiintoista juonikeskustelua.
Vieras kartanossa on monitasoinen ja teemoiltaan rikas. Kansiliepeessä sen todetaan olevan mukaelma goottilaisesta kummitusjutusta. Itse asiassa kummittelua ei ollut läheskään niin paljon kuin olin olettanut, mikä on ihan hyvä, koska en juurikaan pidä kummitus- tai kauhutarinoista. Kirjaa voi lukea monesta muustakin näkökulmasta, esimerkiksi psykologisena jännityskertomuksena tai romanssina. Sitä on myös luonnehdittu sodanjälkeisen Britannian kuvaukseksi ja luokkayhteiskunnan murroksen allegoriaksi. Juuri tämä teema läpäisee koko teoksen ja ja on onnistuneesti kuvattu.
Tätä lähes 600-sivuista tiiliskiveä on joissakin blogeissa pidetty paikoin junnaavana ja liian laajana, mutta itse en missään vaiheessa pitkästynyt. Sen sijaan odotin jännittyneenä ja innoissani, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Luinkin kirjaa ennen kaikkea mukaansatempaavana, hienosti rakennettuna ja vanhanaikaisena tarinana, josta paikoin tuli mieleen Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani.
Lopuksi haluan antaa vielä erityiskiitokset kirjan tunnelman hyvin tavoittaneelle ja muutenkin onnistuneelle Tuija Kuuselan suunnittelemalle kansikuvalle.
Tähdet: ★ ★ ★ ★
Vieras kartanossa odottaa jo hyllyssäni, kun sain sen tuoreeltaan lainaan yhdeltä ystävältäni. Sinun arviosi vahvisti käsitystäni siitä, että tulen pitämään kirjasta. Kaikki - tunnelma, teemat, tarinankuljetus - viittaavat siihen. :)
VastaaPoistaMinulla on tämä kesken, mutta olen vasta ihan, ihan alussa joten en osaa sanoa vielä mitään. Muutama kirjastolaina täytyy ensin lukea alta pois, sitten pääsen vihdoin kunnolla tämän kimppuun!:)
VastaaPoistaMinulla oli ihan sama tuo, että vaikka kirja oli varsinainen tiiliskivi, en missään vaiheessa pitkästynyt. Päin vastoin, halusin lukea koko ajan lisää.
VastaaPoistaTämä oliki minun eka Watersini, ja aion ehdottomasti lukea häneltä lisää!
Minullakin oli se jännä kokemus, että vaikka kerronta oli minusta periaatteessa välillä tosi yksityiskohtaista ja junnaavaa, en silti kokenut lukemista raskaaksi, niin kuin voisi kuvitella, jos kyseessä on näin paksu ja vähänkään viipyilevä teos. Silti pidin kirjaa lukemisen aikana hieman tylsänä ajoittain, tai ehkä tympeä olisi parempi sana? Mutta jälkikäteen mieleen on jäänyt upeat vivahteet ja kokonaisuus. Ehdottomasti laatuteos, vaikkei parhaita lukemiani kirjoja. Odotan innolla lisää Waters-kokemuksia! Kiitos vielä linkityksestä. :)
VastaaPoistaIhanaa lukea tästä kirjasta positiivisia arvioita :) Olen varannut tämän kirjastosta, mutta jono on aika pitkä ja kun kirja ei ole ihan ohuimmasta päästä niin tässä odotellessa ehtii lukea monta muuta...
VastaaPoistaMinulla oli tämä kirja jo kädessäni kirjastossa, mutta en sitä sitten lainannut, kun tuo paksuus ei sillä hetkellä houkuttanut. Pidin Watersin Silmänkääntäjästä ja kiinnostus heräsi nyt taas tähän, kun luin kehuvan arviosi!
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Olen aiemminkin lukenut jotain Watersilta, mutten muista mitä. Ehkä se oli Yövartio. Ihme juttu miten hyvätkin kirjat unohtuu... Vieraan kartanossa luettuani haluan kyllä ehdottomasti vielä lukea lisää tämän lahjakkaan kirjoittajan kirjoja.
VastaaPoista