Helteinen heinäkuu on muuttumassa elokuuksi. Pidän todella paljon loppukesän tunnelmasta pimenevine iltoinen. Värit luonnossa ovat syvemmät ja kypsemmät kuin alkukesästä ja ilmassa on jo hiukan syksyn tuntua, mutta silti on vielä kesä. Heinäkuu oli perheessämme aika kiireinen. Meillä oli melkein kaksi viikkoa kylässä miehen sukulaisia Ruotsista ja kielitaito vertyi taas kummasti. Kielitaidon ylläpitämiseksi aion lähitulevaisuudessa myös lukea vähän ruotsinkielistä kirjallisuutta. Ruotsinkielisten kirjojen kokoelmamme nimittäin karttui, kun yksi vieras jätti meille lukemiaan pokkareita, kuten ruotsalaisia dekkareita, joista kovasti pidän.
Viimeisen viikon ajan olemme totuttautuneet uuteen koiraamme, villiin ja valloittavaan Santeri-mäyrikseen. Vaikka meillä on aiemminkin ollut pentukoiria, ovat kasvattamisen haasteet ja pentujen touhut onnellisesti unohtuneet. Mutta vaikka Santerille sattuu vielä vahinkoja ja se saa silloin tällöin haukkumis- ja riiviökohtauksia, niin silti olen erittäin iloinen siitä, että pitkäaikainen haaveeni mäyräkoirasta vihdoin toteutui.
Siitä huolimatta, että elämä on ollut täyttä ja vilkasta, ehdin lukea heinäkuun aikana kuusi kirjaa:
Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka. Atena. 2011.
Kazuo Ishigro: Ole luonani aina. Tammi. 2010.
Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen. WSOY. 2003. [1955]
Alice Munro: Liian paljon onnea. Tammi. 2010.
Marilynne Robinson: Kotiin. Bazar. 2010.
Sarah Waters: Vieras kartanossa. Tammi. 2011.
Olen toistaiseksi postannut vain kahdesta kirjasta, mutta näistä kaikista on kyllä arvioita tulossa. Cedervallia lukuunottamatta kirjat olivat hyviä tai jopa erinomaisia. Watersin kirjan olenkin jo pisteyttänyt (neljä tähteä). Ishiguron, Collinsin ja Munron teokset ovat sen kanssa aika tasaväkisiä.
Jos pitää nostaa yksi ylitse muiden, niin se on viime yönä lopettamani Marilynne Robinsonin Kotiin. Se on surullinen ja kaunis kirja, jossa käsitellään syvällisiä ja tärkeitä teemoja (mm. perhesuhteet, anteeksianto ja armo, syyllisyys, kristinusko, rakkaus).
Vaikuttava lista, olet lukenut hyviä kirjoja heinäkuun aikana (paitsi että Valkopukuinen nainen ei äkkiseltään sano minulle mitään). :)
VastaaPoistaCedervallin ja Watersin kirjat odottavat minulla lukuvuoroaan, ja erityisesti odotan sinulta arviota Robinsonin Kotiin -romaanista. Lainasin sen kirjastosta juuri viime viikolla, se vaikuttaa tosi hyvältä, mutta en ole törmännyt siihen vielä yhdessäkään blogissa! Oletko lukenut sen rinnakkaisromaanin, Gileadin? Minä en, mutta haluaisin kyllä.
Niin, ja piti jo aiemmin tulla kommentoimaan että teidän uusi perheenjäsenenne on aivan syötävän suloinen!! <3 <3 Rakastan mäyriksiä ja haaveilen omasta (vaikka en tuota omaa sakemannipoikaanikaan vaihtaisi mistään hinnasta <3).
Loppukesän pimenevissä illoissa on niin huikeaa tunnelmaa ♥
VastaaPoistaSinä oletkin lukenut tässä kuussa enemmän kirjoja kuin minä ;) Minun surkea kirjasaldoni on nimittäin...neljä!!!
Rapsutukset uudelle perheenjäsenelle muuten;)
Onnea uuden perheenjäsenen johdosta <3
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla arvioitasi, varsinkin Robinsonin kirjasta, joka on minulle aivan tuntematon.
Odotan innolla arviotasi Wilkie Collinsin Valkopukuisesta naisesta! Luin sen viime kesänä, kun lähdin jäljittämään kirjaa Watersin Silmänkääntäjästä. Collinsin kirjasta Waters oli nimittäin lainannut ideansa.
VastaaPoistaLoppukesä ja ihan syksykin ovat suosikkiaikaani vuodesta. Kaikki on jotenkin uutta ja samalla lempeää.
VastaaPoistaSinun lukemistasi kirjoista vain Cedevallin kirja on minulle tuttu. Se oli ihan ok kesäkirja, mutta en hullaantuntu siitä. Ishiguroon tutustuin nyt heinäkuussa ja rakastuin Pitkän päivän iltaan niin, että Ole luonani aina tulee joskus lukuun täälläkin. Ja Vieras kartanossa odottelee edelleen hyllyssäni. :)
Tuosta Robinsonin kirjasta kiinnostuin vasta nyt sinun arviosi myötä. Luotan aika lailla sinun kirjamakuusi. <3
Kiitos kommenteista ja onnitteluista!
VastaaPoistaSara, Valkopukuinen nainen on vanha kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään. Aika mielenkiintoinen kirja, johon palaan vielä postauksen muodossa.
Muistelen kyllä, että olen lukenut Gileadin, mutta olen autuaallisesti unohtanut, millainen se oli. Pitää kyllä sekin lainata, koska Kotiin oli niin hyvä.
Susa, sinä luetkin yleensä niin paljon, ettei kannata olla huolissaan, jos yksi kuukausi menee vähemmillä kirjoilla. Syythän sulla ovat erittäin ymmärrettävät.
Maria, Robinsonin Kotiin oli kirjastomme uutuuksissa. En itsekään olisi sitä muuten hoksannut lainata.
Sara, tuo oli mulle ihan uutta tietoa. Pitääkin tutustua Watersin Silmänkääntäjään. Minä taas törmäsin Valkopukuiseen naiseen Kolmastoista kertomus -kirjassa (mulla on siitä englanninkielinen versio, jossa on kaikenlaista lisätietoa kirjan teemasta, taustasta yms.).
Katja, kiitos! <3 Minäkin luotan sinun kirjamakuusi.