perjantai 12. lokakuuta 2012

Verevä Sudentalja-trilogian avaus

Kerstin Ekman: Herran armo. Sudentalja 1. Tammi. 2002. Ruotsinkielinen alkuteos Vargskinnet - Guds barmhärtighet (1999). Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 510 sivua.



Lähtiessään ajamaan kohti Röbäckiä hän oli vasta hiukan yli kahdenkymmenenviiden ikäinen ja salakihloissa erään kanssa joka oli nimeltään Edvard Nolin. Mutta takaisin hän ei enää tullut.

En ole aiemmin lukenut ruotsalaisen Kersin Ekmanin teoksia, huolimatta siitä, että hän on hyvin tuottelias kirjajlija ja yksi Ruotsin rakastetuimpia kirjailijoita. Luulin hänen kirjojaan tylsiksi, mutta erehdyin todella pahasti. Sudentalja-trilogian ensimmäinen kirja Herran armo nimittäin koukutti minut ihan kirjan alkulehdillä ja lumo säilyi viimeisille sivuille asti.

Herran armon kertojana toimii lappilaistyttö Risten, joka on kirjan keskeisimmän henkilöhahmon, Hillevin kasvatti.   Hillevi on muuttanut talvella 1916 Uppsalasta Jämtlannissa sijaitsevaan Svartvattnetin tunturikylään kätilöksi rakastettunsa Edvardin perässä. Olot pohjoisessa ovat paljon rankemmat kuin Hillevi oli konsanaan osannut kuvitella, ja vähitellen myös rakkaustarina morsiantaan välttelevän pappismies Edvardin ja Hillevin välillä kuihtuu. Hillevi jatkaa elämäänsä kätilönä, tutustuu kauppias Trond Halvorseniin ja perustaa tämän kanssa perheen.

Kirjan toisena päähenkilönä voi pitää Elistä, jonka Hillevi tapaa ensimmäisellä työkomennuksellaan. Nuori tyttö, melkein lapsi vielä, on raskaana ja Hilleviä on pyydetty avustamaan synnytyksessä. Olot ahtaassa ja likaisessa mökissä ovat tyystin erilaiset mihin Hillevi oli Uppsalassa tottunut, mutta Hillevi onnistuu lopulta saattamaan lapsen maailmaan. Lapsen syntymä kuitenkin panee alulle tapahtumaketjun, joka saa Eliksen pakenemaan kotoaan. Taitelijaksi päätyvän Eliksen tarina on monivaiheinen ja vie lopulta hänet 1930-luvun lopun Berliiniin, jossa jo virittäydytään sotaan.

Herran armossa on kuvattu hyvin pohjoisen karuja olosuhteita ja luontoa sekä ihmisiä, jotka ovat tottuneet pärjäämään ja joiden maailmaan kuuluvat yhtä lailla sudet kuin maahisetkin. Kirjassa on paljon kahtiajakoa (mm. vanha-uusi, kristinusko-kansanusko, ruotsalaisuus-lappalaisuus), joka luo kirjaan sopivasti jännitettä. Pidin kovasti siitä, miten Ekman kuvaa pohjoisen vanhan maailman ja eteläisemmän, modernimman maailman eroja, mutta myös sitä murrosvaihetta, kun moderni vähitellen tunkeutuu myös pohjoiseen.

Tässä kirjassa väkevä ja verevä tarina yhdistyy hyvään tarinankuljetukseen ja elävään ja aistivoimaiseen kerrontaan ja kieleen - luulen, että juuri noista elementeistä muodostuu tämän kirjan kauneus ja tenhoavuus.

Ulkona oli vielä tiheä hämärä, eikä  niin kylmä kuin hän oli luullut. He lähtisivät ajamaan auringon noustessa, Halvorsen oli sanonut, mutta ei Hillevi tässä laheassa, pilvisessä säässä mitenkään voinut nähdä auringon nousevan. Joenvarren koivuissa oli ripaus keltaista, ja lehvistön kätköissä liikahtelivat varovaiset linnut. Vaikka ne olivatkin näin syksyn lähestyessä vaitonaisia, Hillevi tunsi että niitä oli siellä sisällä monta. Välillä hän erehtyi pitämään jokiveden solinaa kivien välissä lintujen ääntelynä. 

Ilselän Minna on kirjoittanut Herran armosta ihanan omaperäisellä ja kauniilla tavallaan. Osuvasti kirjaa luonnehtii myös Jenni.

PS. Valitettavasti en ehtinyt kirjoittaa kirjasta heti, kun sen luin. Tuntuu nimittäin, että näin hienosta kirjasta olisi pitänyt kirjoittaa perusteellisempi analyysi sekä avata enemmän kirjan moninaista tematiikkaa.

17 kommenttia:

  1. Löysin tämän trilogian kesällä Suomalaisen kirjakaupan poistomyynnistä, ja olen kovin innoissani. Toivottavasti pian ehtisin tämän pariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nämä sarjan osat aikamoista tiiliskiviä, mutta kyllä vaivannäkö palkitaan. Tämä trilogia olisi kyllä mukava omistaa. Ainakin toistaiseksi tyydyn lukemaan kirjaston kappaleita.

      Poista
  2. Tämä on ollut jo jonkin aikaa TBR-listallani. Katsotaan koska saan kirjat käsiini ja pääsen lukemaan. Vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on koko sarja TBR100-listallani ja lopultakin pääsin trilogian aloittamaan. Uskon, että sinä tykkäät kirjasta.

      Poista
  3. Komppaan Jaanaa :). Meidän lähikirjastossa ei jostain syystä ole tätä trilogiaa ollenkaan (!), pitää muistaa laittaa naapurikirjaston "ostoslistalle" - ja löytää jostain aikaa painaville teoksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onpa kummallista, ettei sarjaa ole kirjastossanne. Onneksi naapurikirjastosta löytyy. Toivottavasti löydät jostain aikaa tälle teokselle ja sen jatko-osille.

      Poista
  4. Wau, kuulostaa kirjalta minun makuuni. Ekmaniin onkin tehnyt mieleni tutustua jo hyvän tovin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Elma Ilona. Tää on aika wau-kirja. Minut ainakin yllätti positiivisesti. Ihmettelen, miksi en ole koskaan aiemmin Ekmania lukenut, vaikka luenkin jonkin verran ruotsalaista kirjallisuutta.

      Poista
  5. Sama täällä, en ole vieläkään lukenut tätä vaikka niin moni on jo vakuuttavasti suositellut! Mutta kyllä mä vielä...

    VastaaPoista
  6. Minun mielestäni olet kuvannut kirjaa erinomaisen täsmällisesti, kun olet sanonut sitä "vereväksi". Juuri sellainen se on, ja vahva ja väkevä! Kirja palautui vahvasti mieleeni, kun luin kirjoituksesi. (Enkä ymmärrä, miksen ole vieläkään lukenut jatko-osia.) Kiitos, oli hauskaa päästä hetkeksi mukaan kirjan hienoon tunnelmaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kenni! Minusta tämä kirja on nimenomaan verevä. Siinä on hiukan samaa kuin Kätilössä, siitäkin huolimatta ettei se verevyys synny tässä kielestä, kuten Kätilössä, vaan kaikesta muusta. Pohjoisesta luonnosta ja sen armottomuudesta sekä pohjoisen ihmisistä ja hurjista ihmiskohtaloista.

      Poista
    2. Tietenkin Jenni eikä Kenni.... ;-) Kirjoittelin näköjään unissani mitä sattuu.

      Poista
  7. Ekmanin sarjaa on myyty pari kesää alessa. Ostin itselleni nämä jo vuosi sitten kesällä, että sitten jossain sopivassa välissä luen.

    Pakko mun ennen vuodenvaihdetta nämä lukea! Tai ainakin aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelenkin, että jossain blogeissa (varmaan myös sulla) kirjoitettiin eilu vuosi sitten siitä, että tätä sarjaa saa alesta. Luultavasti juuri siitä virisi into lukea ainakin jotain Ekmanin kirjoja.

      Poista
  8. Sain itse eka osan aikoinaan lahjaksi ja sitten ostin jatko-osat ruotsinkielisinä pokkareina. Todella hieno trilogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tämä ensimmäinen osa vakuutti minut. Toisenkin osan jo lainasin, mutten ole vielä ehtinyt lukemaan. Tämän sarjan voisi kyllä ostaakin. Pitää joskus Ruotsin-reissulla katsoa, jos löytyis pokkareina.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!