Päivät kuluivat, eivät he puhuneet asiasta. Yritin päätellä äidin ilmeistä ja äänestä, mitä hän mietti. Olin mahdollisimman helppo lapsi. En huudellut rantaan katsomaan jokaista onkimaani kalaa, autoin kotitöissä, kerroin miten ihana kesä minulla oli ja kuinka hyvältä kaikki maistui, talkkunaviilikin. Äiti katsoi minua ja hymyili, ei se ollut aitoa. Oli samanlainen valheellinen hyvänolontunne kuin ennen ukkosenilmaa. Tiesi, että sellaista lämpöä seuraa rankkasade, kattoa hakkaavat rakeet. (Novellista Aloitin tinasotilaista.)
Ihastuin viime vuonna Katja Kaukosen rikkaaseen kieleen lukiessani hänen esikoisteostaan Odelma. Tänä syksynä ilmestyneessä novellikokoelmassa Vihkivedet kirjailijan kieli on edelleen todella hienoa ja kaunista, mutta novellien maailma ei ole yhtä arvoituksellinen ja myyttinen tai kansanrunoudesta vaikutteita ammentava kuin Odelmassa. Silti, tai ehkä juuri siitä syystä, pidin tästä kirjasta vieläkin enemmän kuin Odelmasta.
Vihkivedet koostuu yhteensä 13 novellista, joista etenkin lapsuuteen keskittyvät ja lapsen näkökulmaa avaavat neljä ensimmäistä novellia koskettivat minua syvästi. Toki kirjassa oli paljon muitakin hyviä, elämää viisaasti luotailevia tekstejä, joita lukiessa saatoin vain ihastella kielen notkeutta ja sanojen kaunista rytmiä. Vaikka Vihkivedet on vahva kokoelma, niin etenkin kokoelman loppupuolella oli jonkin verran epätasaisuutta.
Kaikkineen Vihkivedet on kirja, josta pitäisi kirjoittaa pitkästi sen hienoutta ylistäen, mutta ilmeisesti kaamos on kajonnut sanaiseen arkkuuni, enkä oikein osaa nyt kirjoittaa erinomaisistakaan kirjoista pitkiä ja perusteellisia arvioita.
Aikaa lukemiselle ei koulukiireiden lomassa tunnu löytyvän, harmittaa. Tämä novellikokoelma kiinnostaa. Kansi on simppelin pysäyttävä.
VastaaPoistaTässä kirjassa on tosiaan hieno kansi. Yksinkertainen, mutta puhutteleva.
PoistaMulla taas on ihan hyvin aikaa lukemiselle ja olisi kirjoittamisellekin, mutta en vain oikein saa aikaiseksi postauksia. Syksy vaikuttaa aina minuun näin.
Lyhyestä virsi kaunis. Hyvin osasit tiivistää. Energiaa kaamokseen ja lukulampun tuiketta!
VastaaPoistaKiitos elma Ilona!
PoistaJostain energiaa pitäisi kyllä saada. Onneksi on olemassa kirjat, jotka vievät pois tästä pimeydestä. Ja onneksi nyt tuli lunta myös tänne meille päin.
Hieno kokoelma, kerta kaikkiaan. Minäkin pidin, mutta Odelma teki minuun vielä suuremman vaikutuksen. Näiden kahden kirjan perusteella uskallan pitää Kaukosta yhtenä suosikkikirjailijani.
VastaaPoistaOn tosiaankin hieno kirja. Mie taas pidin tästä enemmän kuin Odelmasta. Oli helpompi ja realistisempi kirja, vaikka onhan tässäkin kalevalaista ja myyttistä maailmaa. Odelma pitäis varmaan lukea toistamiseen, että aukenisi paremmin.
PoistaTänään sanoin lukupiirissä, että mielestäni Kaukonen on yksi parhaista suomalaisista nykykirjailijoista (esittelin Vihkivedet ja pari muuta kirjaa ennen kuin aloimme käsitellä varsinaista lukupiirikirjaamme).
Mitäpä sitä lavertelemaan, joskus vähemmän on enemmän :)
VastaaPoistaOdelma ihastutti, vaikutti ja jätti vähän hämilleen, Vihkivedet on vielä lukematta, mutta odotan sitä innolla.
Nimenomaan. Lavertelen suullisesti niin paljon, että on hyvä edes kirjallisesti olla välillä lyhytsanainen. ;-)
PoistaMinutkin Odelma sai hämilleen, vaikka se tosi hieno kirja onkin.