Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Like. 2012. 366 sivua. Kansi: Mika Perkiökangas.
Sofi Oksasen uutuuskirjasta Kun kyyhkyset katosivat käytiin jo ennen sen ilmestymistä todella paljon keskustelua mediassa. Jopa siinä määrin, että osa kirjallisuuden harrastajista näytti ihan kyllästyneen moiseen mediavyörytykseen. Esimerkiksi osa kirjabloggaajista kertoi loppukesästä, etteivät he ihan heti riennä uutuuskirjaa ostamaan tai lainaamaan. Toisaalta monelle oli itsestäänselvää, että he lukevat uusimman Oksasen kirjan - ja vieläpä mahdollisimman pian. (Kirjasta käytiin kiinnostavaa keskustelua Kirsin kirjanurkassa elokuussa ennen kirjan ilmestymistä.)
Ajattelin, että annan pahimman pölyn laskeutua ja luen kirjan hiukan myöhemmin. Varasin kuitenkin kirjan kirjastosta alkusyksystä, koska kuvittelin, että saan jonottaa kirjaa loppuvuoteen, mutta yllättäen sainkin kirjan hyppysiini viime viikolla. Odotukseni olivat korkealla, sillä vaikutuin muutama vuosi sitten Puhdistuksesta. Ja kyllähän odotukset täyttyivät, sillä Kun kyyhkyset katosivat on vahva ja vaikuttava, erinomaisen hyvin kirjoitettu sekä kerronnallisesti ja rakenteellisesti haastava ja hieno romaani.
Takakansitekstin mukaan Kun kyyhkyset katosivat on "kuvaus eräästä erittäin surullisesta avioliitosta". Toki Juuditin ja Edgarin erikoislaatuinen avioliitto on yksi romaanin punaisista langoista, mutta minulle kirja on ennen kaikkea kuvaus siitä, miten ihmiset toimivat äärimmäisissä olosuhteissa. Vaikka romaanin tapahtumat kiertyvätkin pääasiassa Edgarin ja Juuditin ympärille, niin keskeisiä henkilöitä ovat myös Rosalie ja etenkin tämän mies Roland. Hän on Edgarin serkku ja toimii kirjan alussa ja välillä lyhyinä jaksoina muuallakin kirjassa minä-kertojana.
Kun kyyhkyset katosivat tarkastelee näiden keskeisten henkilöhahmojen kautta Viron historiaa kahtena ajanjaksona, 1940- ja 1960-luvuilla, ja tarkemmin niinä vuosina, kun Viro oli ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja toistamiseen Neuvostoliiton miehittämä.
Mielestäni Oksanen on onnistunut luomaan kirjaansa hyvän jännitteen tarkastelemalla vuoron perään näitä kahta ajanjaksoa ja keskeisten henkilöiden toimintaa tuolloin. Tarkasteltavat vuosiluvut on merkitty lukujen alussa oleviin postimerkkeihin, joten lukiessa pysyi hyvin kärryillä siitä, mitä aikakautta käsitellään ja mikä valtio tuolloin oli vallassa.
Vaikka kirjan tarina onkin uskomaton, etenkin takinkääntäjä Edgarin osalta, niin silti pidän kirjaa uskottavana poikkeusaikojen kuvauksena. Kun kyyhkyset katosivat tarkastelee, miksi joistakin ihmisistä tulee oman maansa ja läheistensä pettäjiä. Romaani pohtii karmaisevalla tavalla ihmisen laskelmallisuutta, itsekkyyttä ja häikäilemättömyyttä samoin kuin sitä, miten ihminen on poikkeusoloissa valmis vaihtamaan niin aatteitaan kuin henkilöllisyyttäänkin. Toisaalta kirja kuvaa sitä, miten kaikki eivät vain jaksa ja kestä, vaan heidän mielensä järkkyy tai he pakenevat alkoholi- ja lääkehuuruihin.
Kun kyyhkyset katosivat ei ole ihan niin vetävä ja koukuttava kirja kuin Puhdistus. Mielestäni se on myös vaativampi ainakin siinä suhteessa, että sen lukeminen vaati enemmän keskittymistä. Välillä piti kieltämättä pinnistellä, että ymmärsi eri henkilöiden kytkökset eri aikoina ja etenkin sen, missä roolissa Edgar kulloinkin on. Joskus jopa jouduin palaamaan joihinkin aiempiin lukuihin ymmärtääkseni tiettyjä kirjan tapahtumia. Kuitenkin kirjan loppua kohden, kun eri henkilöiden tekemiset ja kohtalot ja heidän kytköksensä alkoivat paljastua, jännite kasvoi ja luin kirjaa aivan yhtä intensiivisesti kuin Puhdistustakin.
Suljettuani kirjan kannet, tunsin suurta mielihyvää ja kiitollisuutta hienosta lukukokemuksesta. Itse asiassa tajusin jossakin vaiheessa kirjaa lukiessani, että suhtauduin kirjaan kirjana. Eli kaikki se häly ja hypetys Sofi Oksasen ja tämän kirjan ympärillä vain jäi taustalle tarinan kuljettaessa minua naapurimaamme Viron menneisyydessä.
Annan vielä lopuksi äänen romaanille. Tämä kohta muistuttaa minua jotenkin suosikkikirjailijastani Makinesta, ja jäi vain kauniina soimaan mieleeni. Eikö kuulostakin hienolta?
Siinä samassa ulko-ovi lennähti auki ja Juudit juoksi ulos kukallinen aamutakki aaltoillen aamutuulessa ja aamutuuli lennätti hänet Hertzin Opel Olympian luo ja hän pujahti sen takapenkille ja mies nosti kätensä Juuditin harteille, kämmenensä Hertz kohotti hyväilemään Juuditin unen kihartamia hiuksia niin lempeästi, niin lempeästi korvaa. Näky sokaisi Edgarin hetkeksi, se valui hänen lävitseen kuin vahingossa juotu lipeä eikä hän mahtanut sille mitään, hän ei mahtanut mitään sen kuolettavuudelle, sillä siinä kosketuksessa oli kaikki maailman rakkaus, kaikki maailman lempeys, kaikki kallisarvoinen, ja kaikki tuo tapahtui ihmisten ilmoilla.
Olin muuten samaa mieltä tuosta, että kirja oli vaativampi kuin Puhdistus. Totta on tuokin, että Kun kyyhkyset katosivat ei koukuta lukijaa heti alusta saakka samalla tavalla kuin Puhdistus.
VastaaPoistaMielenkiintoista muuten, että juuri tuo kirjan kohta jota lainasit on ollut aika suosittu lainaus. Jäi kyllä itsellenikin mieleen.
Enpä ihmettele, että tuo kirjan kohta on suosittu. Pilkahdus kauneutta ja paljon rakkautta kaiken sen kaameuden keskellä.
PoistaPidin Puhdistuksesta aikoinaan tosi paljon, mutta ei tämä yhtään sille hävinnyt, vaikka onkin aika erilainen kirja.
On kyllä hieno lainaus! Minä luen tämän varmaankin vasta vuonna yksi ja kaksi, ja odotan vahvuutta ja vaativuutta :)
VastaaPoistaKyllähän tämä kannattaa lukea ihan kirjan itsensä eikä vain mediarummutuksen vuoksi.
PoistaEn ole oikein ymmärtänyt sitä angstia, joka liittyy kirjailijan näkyvillä olemiseen. Minusta tuo oli hyvin todettu, että hyvä kirja alkaa viedä ja hypetys voi jäädä omaan arvoonsa. Näin minäkin tämän kirjan koin.
VastaaPoistaAivan upea lukukokemus! Pidin kijan moniäänisyydestä ja monitulkintaisuudesta. Juuri siitä, että tätä kirjaa voi lähestyä niin monelta kantilta.
Nyt tuli mieleeni, että Kun kyyhkyset katosivat -kirjassa on myös paljon samaa kuin Kätilössä siinä mielessä, että sodassa ja ääriolosuhteissa ihmisten raadollisuus ja selviämisvietti saa vallan.
Sinäpä sen sanoit: kirja on todella moniääninen ja -tulkintainen. Ja kyllähän tässä on samoja elementtejä kuin Kätilössä etenkin juuri sodanaikaisen raadollisuuden osalta.
PoistaMie aloitin heti tämän kirjan jälkeen Kähkösen Lakanasiivet ja tuntuu kuin siinä kuvattaisiin ihan erilaista maailmaa ja erilaisia sävyin. Vaikka taustalla on siinäkin sota kauhuineen, niin kirjan maailma on jotenkin levollisempi ja lämpimämpi.
Olen oikeastaan aivan kaikesta samaa mieltä! Minullehan kävi sitten nolosti tämän kanssa, kun tosiaan alkoi elokuun lopun lähestyessä tuntua siltä, että liika on liikaa, mutta "jouduin" kuitenkin kirjan lukemaan melko tuoreeltaan. Hieno kirja, enkä voi kuin ihailla Oksasen taitavuutta! Kaiken sen tohinan ja touhun keskellä on kirjailija pystynyt tuottamaan jotakin tällaista. Vau.
VastaaPoistaMinäkin todella vaikutuin, kuten aikoinaan Puhdistuksen kohdalla, Oksasen taitavuudesta. Vaikka olisi mitä mieltä Oksasen persoonasta ja hänen tavastaan olla näkyvillä mediassa, niin kyllähän se on tärkeintä, että kirjoittaminen on hänellä hallussa. Ja sekin tosiaan vielä, että on pystynyt keskittymään työntekoon kaiken keskellä osoittaa huikeaa ammattitaitoa. Tämä kirja on nimittäin vaatinut paljon taustatyötä.
PoistaMulle kävi samalla tavalla, piti muistuttaa mieleen että mikä hän nyt onkaan. Kirjassa ei minulle ollut aivan samaa imua kuin Puhdistuksessa, joka piti lukea kerralla. Tämä oli - kuten Valkoinen Kirahvi tuolla edellä hyvin kuvasi - moniääninen ja laajempi, niin sen lukeminen ainakin minulla oli rauhallisempaa.
VastaaPoistaAlku oli tässä paljon verkkaisempi kuin Puhdistuksessa, mutta loppua kohden tämäkin lähti imemään todella mukaansa. Oikeastaan on aika vaikea verrata, kumpi kirja on parempi, kun ovat niin erilaisia. Puhdistus oli todella koukuttava, mutta tässä kirjassa oli mielestäni tosi hyvä rakenne ja teemoiltaan tämä tosiaan oli laajempi. Mestariteoksia molemmat, uskallan väittää.
PoistaMinä oikein uppouduin Oksasen tuotantoon vähän aikaa sitten: luin kaikki kolme kirjaa putkeen, edellisetkin uudestaan. Ja kävin vielä katsomassa Puhdistus-leffankin. Hienoa ja vaikuttavaa työtä Oksaselta, olin niin vaikuttunut tuon viimeisen kirjan jälkeen, että meni tosiaan tovi, ennen kuin pystyin aloittamaan seuraavan kirjan. Ja sitä tapahtuu harvoin.
VastaaPoistaMinunkin tekisi mieli lukea Puhdistus uudelleen, kun ensimmäisestä lukukerrasta on jo aikaa. Elokuvaakaan en ole vielä käynyt katsomassa.
PoistaTuo ettet pystynyt heti aloittamaan uutta kirjaa Kun kyyhkyset katosivat -kirjan jälkeen, kertoo todella hyvin siitä, miten vaikuttava kirja on.
Asetitpa hyvin kirjan raameihisi! Sait minussa heräämään tunteen, että pitäisi oikeasti aktivoitua tämän kirjan hankkimisessa ja lukemisessa...
VastaaPoistaKiitos Salla! Kyllä tämä kannattaa lukea ihan kirjan itsensä takia.
PoistaVoi miten hyvä arvio! Kirjan jälkeen jäi todellakin sellainen hyvän kirjan jättämä "kylläinen" olo. Lainauksen kohta oli kaunis, sellainen haikea rakkaustarina joka teki sodan harmaudesta hetkeksi jotain kaunista.
VastaaPoistaMinusta tämä ei ollut liian vaikea juoneltaan, Oksanen onnistui hienosti pitämään juonen riittävän mutkikkaana mutta silti seurattavana.
Kiitos Norkku! Juuri noin: tästä jäi kylläinen olo. Ja kirja tarjosi paljon mietittävää pitkäksi aikaa.
PoistaPoikkeusolojen kuvaus, kuvaus ihmisestä poikkeusoloissa, sitäpä tämä on! Minulle Juudit oli hyvin elävä ja helposti samaistuttava hahmo poikkeusoloista huolimatta. Hänen sukkansa sopivat minulle ihmeen hyvin. Pidin muutenkin kovasti.
VastaaPoista