"Te kaikki haluatte kuollaksenne tietää, kuka saa kannun". hän sanoi, "mutta ette saa tietää sitä vähään aikaan. Todellakin minulla oli aikomus kertoa teille tänään, kenelle olin sen tarkoittanut, mutta olen keksinyt paremman suunnitelman. Olen päättänyt jättää kannun uskotulle miehelle vuodeksi ensi lokakuun lopusta lukien. Sitten vasta teille selviää, kuka saa sen."
Minulle rakkaiden Anna- ja Runotyttö-sarjojen kirjoittajan Lucy Maud Montgomeryn aiemmin suomentamatonta tuotantoa on muutaman viime vuoden aikana julkaistu kiitettävästi. Tosin en ole ehtinyt vielä lukea läheskään kaikkia näitä Minerava Kustannuksen julkaisemia teoksia, mutta riensin kuitenkin varaamaan uutukaisen heti, kun kuulin sen ilmestymisestä.
Perinnönjakajat on tietoisesti suunnattu aikuislukijoille. Kirjan suomentanut Sisko Ylimartimo mainitseekin kirjoittamissaan jälkisanoissa kirjailijan halunneen tehdä kirjastaan humoristisen kertomuksen aikuisille. Montgomery on onnistunut mainiosti tavoitteessaan, sillä Perinnönjakajat on paitsi sopivasti ja ihanasti montgomerylainen niin ennen kaikkea hykerryttävän hauska ja tarkkanäköinen kirja kahden sukuhaaran muodostamasta eripuraisesta klaanista.
Romaani alkaa, kun Dark- ja Penhallow-sukujen jäsenet kutsutaan Becky-tädin luokse kuuntelemaan hänen ilmoitustaan siitä, kuka saa hänen kuolemansa jälkeen kaikkien himoitseman perintökannun. Perintöön liittyvän ehdon mukaan kannu luovutetaan sille, joka on vuoden ajan käyttäytynyt tädin toiveiden mukaisesti.
Montgomery kuvaa ilkikurisesti ihmisten heikkouksia sekä halua kilpailla ja päihittää toiset sukulaiset perinnön takia. Osa suvun jäsenistä yrittää muuttaa kovastikin käytöstään kannun saadakseen. Kiroilemaan tottuneet Hukkunut John ja Titus Clark yrittävät siistiä puheitaan, saamaton Abel Dark ryhtyy pitkästä aikaa maalaamaan taloaan ja Miller Dark alkaa lopultakin tehdä lupaamaansa sukuhistoriaa. Huvittavia ovat etenkin Penny Dark ja Margaret Penhallow, jotka ovat ajautumassa perinnön takia järkiavioliittoon keskenään, vaikka kumpikaan ei oikeastaan edes haluaisi mennä naimisiin.
Perinnönjakajissa on mielestäni turhankin paljon henkilöitä. Joistakin henkilöistä Montgomery on luonut monitahoisia ja syviä hahmoja, joiden elämästä ja ihmissuhteista kerrotaan enemmän ja perusteellisemmin, kun taas jotkin henkilöt toimivat ennemminkin taustana keskeisempien henkilöiden elämälle ja tarinoille, mutta toki tuovat myös väriä tarinaan. Koskettavin on pienen pojan Brian Darkin tarina, jolla onneksi on onnellinen loppu. Myös Oswald Darkin eli Kuu-Ukon hahmo samoin kuin esimerkiksi Pikku ja Ison Samin suhde ovat kiinnostavia.
Kirjaa vievät eteenpäin monet ja väliin aika kiemuraisetkin rakkaustarinat, joista kiehtovin on Joscelynin ja Hughin tarina. Joscelyn ja Hugh ovat menneet naimisiin jo kymmenen vuotta aiemmin, mutta jo hääpäivän iltana heille tulee niin paha välirikko etteivät he asetu asumaan yhdessä ihanaan Treewoodinsa, mutta eivät eroakaan. Sen sijaan Donnan ja Peterin rakkaustarina on mielestäni aika heppoinen, olkoonkin että molemmat hahmot ovat hyvin ja hersyvästi kuvattuja. Nuoren ja kauniin Gay Penhallowin ja sukuun kuulumattomaan Noelin rakkaustarinan kautta Montgomery vastaavasti kuvaa nuorta, onnetonta rakkautta ja sydänsurujen raastavuutta.
Perinnönjakajat on hauska, ihmisten heikkouksia sekä monimutkaisia ihmis- ja sukulaissuhteita oivallisesti kuvaava romaani, jossa on tilaa myös hyvyydelle, rakkaudelle ja ystävyydelle. Tapahtumia kehystää, kuten Montgomerylla yleensäkin, Prinssi Edwardin saarten kaunis luonto.
Perinnönjakajat on kiehtonut muitakin Montgomeryn ystäviä. Ainakin Leena Lumi, Peikkoneito ja Maria ovat tämän kirjan lukeneet.
Tämä Montgomery kiinnostaa erityisen paljon näistä harvinaisemmista kirjoista, koska kirja kuulostaa oikeasti vähän erilaiselta Montgomeryltä. Hienoa, että näitä käännetään, mutta täytyy sanoa että en ole täysin ihastunut Ylimartimon käännöksiin. Olenkin miettinyt, että jos kuitenkin lukisi tämän englanniksi. Miltä käännös sinusta vaikutti?
VastaaPoistaEn kyllä kiinnittänyt huomiota käännökseen, joten oli varmaan ihan hyvää työtä. Maria kirjoittaa arviossaan, että suomennos on "sujuva ja vivahteikas, mutta ei virheetön".
PoistaTämä tosiaan on erilainen Montgomery, ja ihan hyvällä tavalla. Pidin erityisesti kirjan huumorista.
Anna Elina, silmäilin nopeasti juttusi, kun tämä on pian lukulistallani enkä halua etukäteen tietää liikaa! Palataan tähän myöhemmin. :)
VastaaPoistaSara, odottelen innolla arviotasi.
PoistaNyt Anna Elina olen tämän lukenut ja pidin kovasti! :) Ihanan romanttinen ja hauska Montgomery!
PoistaOlisinkin ollut yllättynyt, jos et olisi tykännyt. :-)
PoistaKuulostaa ihan kirjalta, josta pitäisin. Lukulista sen kun kasvaa.
VastaaPoistaSe paha puolihan näissä kirjablogeissa on, että lukulistat venyy. Tosin ei se oikeasti mitenkään kamalaa ole.
PoistaPitääpä lisätä ehdottomasti tämä minulle ennestään tuntematon Montgomery tämänkin Montgoemry-fanin must-to-read-listalle. Uutena kirjablogiharrastajana olen ollut aika yllättynyt siitä, kuinka suosittua lukemista Montgoemeryn sadan vuoden takainen kirjallisuus on nykyään kirjablogeissa. Sinunkin blogin kirjailijalistassa Montgomeryn nimi oikein pomppaa silmille. Se on hienoa se!:)
VastaaPoistaMontgomery on kieltämättä yksi suosikkikirjailijoistani, kuten on ollut jo lapsuudesta lähtien. Hänen kirjoissaan on ajatonta kauneutta ja ainakin mulle etenkin Annat ja Runotytöt ovat toimineet aikuisuudessa lohtukirjoina.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinä päätin vasta viime kesänä ottaa Montgomeryn lempikirjailijakseni. Voin yhtyä mielipiteeseesi siitä, että ainakin Annat ovat lohtukirjoja parhaimmillaan.
PoistaKirjoitinkin blogiini Anne of the Island-kirjan kohdalle - puoliksi leikikkään, mutta hieman myös tosissaan - että jos olisin lääkäri, määräisin masentuneille Annoja reseptillä. Sain päähäni myös hullun haaveen, että jonakin päivänä voisin vaikka kirjoittaa jonkun elämäntaito-oppaan Annan elämänmyönteisestä filosofiasta, josta olen itse ammentanut paljon oikeaa asennetta, jos on ollut vaikeuksia :P Saapa nähdä :D
Tämä oli kyllä hieno ja erilainen Montgomery! Onneksi Minerva on tarttunut urakkaan ja ryhtynyt suomentamaan näitä muita Montgomeryn kirjoja, muuten olisi varmaan useampikin hyvä lukukokemus jäänyt välistä. ;)
VastaaPoistaMinerva on kyllä tehnyt tärkeää työtä Montgomeryn kirjojen kanssa.
PoistaTodellakin: Tässä kohdassa on hyvä kiittää myös Minervaa, sillä miten monta uutta suomennosta olemmekaan Montgomerylta saaneet kiitos heidän.
VastaaPoistaTämä meni kuin vettä vaan, sillä Maudin teksti on aina niin sujuvaa. Olen muuten ollut hyvin vaikuttunut kirjasta Pat - Vanhan kartanon valtiatar. Ja etenkin sitä ennen lettuani Ylimaertimon Anna ja muut ystävämme.
Mitähän seuraavaksi...jännää;-)
Mulla on Pat - Vanhan kartanon valtiatar vielä lukematta. Mutta on niin mukava tietää, että on paljon lukunautintoja edessä Montgomeryn kanssa.
PoistaKovasti toivoisin, että Minerva julkaisisi piakkoin Jane of Lantern Hillin ja teettäisi siitä paremman suomennoksen. Luin siitä 1990-luvulla suomennetun version eli Jane Victorian kesällä ja vaikka kirja olikin ihana, niin suomennos on valitettavan huono.
Blogissani on sinulle jotakin :)
VastaaPoistahttp://maailmanaareen.blogspot.com.au/2012/10/a-blog-with-substance-tunnustus.html