On tämä Suomen kesä vain niin ihana. Valoisuus sekä luonnon ryöpsähtäminen kukkaan ja vahvaan vihreyteen yllättää aina. Tietenkin näin tapahtuu joka vuosi, mutta jostain syystä viime vuosina olen entistä enemmän herkistynyt kesän ihmeelle. Täällä päin ei oikeastaan pimene ollenkaan, vain hiukkasen hämärtyy puolen yön tietämillä ja valo tulee takaisin kahden ja kolmen välillä.
Omenapuut ovat hyvässä kukassa ja kielotkin kukkivat. Sireenit ja alppiruusu ovat nupulla. Sen sijaan kirsikoiden kukinta alkaa olla ohi. Sammalleimujen vaaleanpunainen matto levittäytyy talomme viereiselle kukkulalle ja samalla kukkulalla kasvava puolukkakin on näköjään jo kukasssa. Uusissa hienoissa kasvilavoissamme ovat perunat ja retiisit taimella, mutta porkkanoiden taimia viedä odotellaan.
Äänimaisema on sitten ihan oma juttunsa. Lintujen laulu ja käkien kukunta on melkein tauotonta.
Jokaisessa paratiisissa on kuitenkin käärmeensä. Täällä meillä on hyttysiä (eikun itikoita) tajuttomasti. Illalla ja yöllä pitää ulkona liikkua sukkelasti, etteivät vertaimevät otukset pääsisi kimppuun.
Luonnonihmeistä muihin iloisiin asioihin. Olen ollut koko tämän kevään työttömänä, mutten todellakaan toimettomana (bloggaamisen lisäksi olen opiskellut, vetänyt lukupiiriä ja kirjoitellut mm. kirja-arvioita tieteellisistä opuksista). Nyt sain lyhytkestoisen työn, jota voin ja saan tehdä etätyönä kotona. Kesäinen oleilu loppuu ensi viikolla työntekoon, mutten valita, koska olen halunnut töitä. Välillä olen ollut todella turhautunut siihen, että vaikka mulla on pitkä koulutus, ei omaa paikkaa tunnu löytyvän. Vaikka tämäkin on pätkätyö, niin olen siitä aidosti iloinen. Saan tehdä omaan alaani liittyvää työtä - ja palkkakin on tarpeen.
Yksi ilonaihe on sekin, että olen saanut hyvin lukijoita blogiini näiden reilun kahden kuukauden aikana. Tervetuloa! Kirjoista kirjoittaminen on mukavaa, mutta niin on myös kirjoista keskusteleminen. Yksi ystäväni sanoi taannoin, etteivät ihmiset enää lue yhtä paljon kuin ennen. Kirjablogien perusteella tohdin kyllä olla tyystin eri mieltä!
Kunhan jokin rajapyykki blogissani ylittyy (saan 40 lukijaa tai blogi täyttää 3 kk), lupaan järjestää arvonnan. Onni on suosinut minua arvonnoissa ja haluan laittaa hyvän kiertämään.
Äänimaisema on sitten ihan oma juttunsa. Lintujen laulu ja käkien kukunta on melkein tauotonta.
Jokaisessa paratiisissa on kuitenkin käärmeensä. Täällä meillä on hyttysiä (eikun itikoita) tajuttomasti. Illalla ja yöllä pitää ulkona liikkua sukkelasti, etteivät vertaimevät otukset pääsisi kimppuun.
Luonnonihmeistä muihin iloisiin asioihin. Olen ollut koko tämän kevään työttömänä, mutten todellakaan toimettomana (bloggaamisen lisäksi olen opiskellut, vetänyt lukupiiriä ja kirjoitellut mm. kirja-arvioita tieteellisistä opuksista). Nyt sain lyhytkestoisen työn, jota voin ja saan tehdä etätyönä kotona. Kesäinen oleilu loppuu ensi viikolla työntekoon, mutten valita, koska olen halunnut töitä. Välillä olen ollut todella turhautunut siihen, että vaikka mulla on pitkä koulutus, ei omaa paikkaa tunnu löytyvän. Vaikka tämäkin on pätkätyö, niin olen siitä aidosti iloinen. Saan tehdä omaan alaani liittyvää työtä - ja palkkakin on tarpeen.
Yksi ilonaihe on sekin, että olen saanut hyvin lukijoita blogiini näiden reilun kahden kuukauden aikana. Tervetuloa! Kirjoista kirjoittaminen on mukavaa, mutta niin on myös kirjoista keskusteleminen. Yksi ystäväni sanoi taannoin, etteivät ihmiset enää lue yhtä paljon kuin ennen. Kirjablogien perusteella tohdin kyllä olla tyystin eri mieltä!
Kunhan jokin rajapyykki blogissani ylittyy (saan 40 lukijaa tai blogi täyttää 3 kk), lupaan järjestää arvonnan. Onni on suosinut minua arvonnoissa ja haluan laittaa hyvän kiertämään.
Ihanan positiivinen postaus! Onnea uudelle työlle!
VastaaPoistaKiitos! Nyt on hyvä mieli, kun työasiat järjestyi ainakin vähäksi aikaa.
VastaaPoistaOnnea työpaikasta! Hesarissa oli tänään, että nykyään joka toinen uusi työpaikka on määräaikainen, ja humanisteilla luku on varmasti vielä suurempi. Pienistä puroista...
VastaaPoistaSamankaltaisia tunnelmia täällä; kukkaloisto on ihanaa, mutta hyttysiä saisi olla vähemmän... Mutta siinä suhteessa varmaan poikkean enemmistöstä, että kesällä on minulle melkein liikaa valoa, siis kun ei hämärry kuin muutamaksi tunniksi juhannuksen aikoihin täällä Etelä-Suomessakaan. Alan käydä ylikierroksilla. Siinä mielessä loppukevät ja alkusyksy ovat minulle ihanteellista aikaa.
Olen meinannut kirjoittaa samansuuntaista omaan blogiini: olen voittanut niin monessa arvonnassa, että haluan laittaa hyvän kiertämään!
Pienen mökin emäntä, mullakin on vähä sama ongelma valon kanssa. Elokuu pimenevine iltoineen on mielestäni ihanin aika vuodessa (johtuisko siitä, että olen syntynyt elokuussa?). Mutta nautin siitä huolimatta valoisuudesta. On mukava mennä yöllä ulos (jos kestää ne hyttyset) ja vain kuunnella, katsella ja haistella kesää.
VastaaPoistaMulla on ollut aina vain määräaikaisia töitä, joistakin kuukausista muutamaan vuoteen. Paljon olen työskennellyt myös apurahoilla. Tilanne ei näytä muuttuvan ainakaan parempaan suuntaan. Tutkimusrahat on tosi tiukoilla enkä vain oikein kestä jatkuvaa kilpailemista. Siksi aloitinkin viime syksynä informaatiotutkimuksen opinnot tähtäimenä kirjastonhoitajan pätevyys. Opintoihin ja pätevöitymiseen menee kuitenkin vielä puolitoista vuotta.
Joskus sitä vain miettii, että onko tehnyt aikoinaan totaalisesti väärän valinnan, kun on lähtenyt opiskelemaan humanistisia aineita ja vielä jatkanut perustutkinnon jälkeenkin opintoja. Mutta silloin sitä toimi parhaan käsityksenä mukaan, eikä kukaan kyllä varmaan arvannut, miten hankalaksi tilanne menee (esim. että tohtoreita on nyt Suomessa aivan liikaa).
Kestämistä tuon työkysymyksen kanssa! Itselläni on turvallinen eläkevirka, jonka olen muinoin onnekkaasti saanut, mutta tiedän, että kaikilla ei ole asiat näin mukavasti. Myös ikäsyrjintä on alalla kuin alalla arkea. Minulle haettiin uutta kollegaa keväällä, ja työtä oli useita kuukausia hoitanut pätevä ja kokenut henkilö, jotaei kuitenkaan valittu. Syynä tod.näk. lähes 50 v:n ikä. Mutta kuten ko. henkilö itsekin sanoi, hänen lapsensa eivät enää sairastele, eikä hän itsekään ollut päivääkään poissa sijaisuutensa aikana. Kiukuttaa todella, vaikka varmasti virkaan valittiin pätevä ja kyvykäs tekijä. Sekin tuntuu olevan ikävän totta, että lisäkoulutus esim. maisterintutkinnon päälle on usein vain haitta, ei etu. Epäreilua!
VastaaPoistaTaidat asua hieman meitä pohjoisempana, sillä meillä käki on tainnut jo lopettaa tältä kesältä, mutta satakielet laulavat senkin puolesta. Helle on räjäyttänyt kasvun, joten nyt kukkivat jo sellaiset kukat ja pensaat, jotka tavallisesti ehtivät juhannukseksi. Ihanaa lämpö ja valo ovat pitkän talven jälkeen. Mutta tämä vuosi on ennätyksellisen hyvä hyttysvuosi, kuten tutkija lehdessä totesi. Itikoita ei pääse pakoon mihinkään, ja heräsin jo aamuneljältä inhaan ininään!
Onnea työpaikasta ja kiitos kivasta, positiivisesta postauksesta. :)
VastaaPoistaArvontaa odotellessa. ;)
Onnea työpaikan ja mukavan blogin johdosta.
VastaaPoistaOlen huomannut, että apurahat ovat tiukassa. Koska en myöskään kestä jatkuvaa kilpailua niistä, olen päättänyt, etten hae niitä enää, ainakaan niin kauan kun asutaan ulkomailla. Pidän siihen asti väikkärin tekoa "expat-rouvan" harrastuksena.
Ja ne hyttyset...pilaavat koko kesän. En kestä niitä yhtään.
Onnea työpaikasta! Kesä pääsee yllättämään joka vuosi. En käsitä miten se on mahdollista. Luulisi tähän ikään mennessä oppineen sen, että kyllä se sieltä tulee kevään jälkeen ;)
VastaaPoistaOnnea, ystävä rakas, vielä tätäkin kautta. Tulin iloiseksi työuutisistasi, koska alallamme työt tehdään usein pätkissä ja kuten Pienen mökin emäntä sanoi, niin pienistä puroista... Hyvä sinä! <3
VastaaPoistaMinä kaipaan niin sinun kotiseutusi kesää. Täällä etelässä kaikki tulee jotenkin liian nopeaan. Kielot ja hedelmäpuut ovat jo kukkineet, pionit ja unikot ovat vasta varovaisilla nupuilla. Mutta on tämä alkukesä varsin ihanaa aikaa.
Onnea työpaikan johdosta ja tervetuloa alalle uusi kollega!
VastaaPoistaOlipa mukava herätä tähän päivään ja lukea kaikki nämä teidän ihanat kommentit. Kiitos! <3
VastaaPoistaTyö se on pätkätyökin, siispä onnea!!
VastaaPoistaVastaanpa nyt vielä pidemmästä muutamiin kommentteihin.
VastaaPoistaKirsi, itsekin haaveilen eläkevirasta ja toivon, että kirjastopuolelta löytyy jatkossa jotain pidempikestoista. Toisaalta pätkätyöläisyyden mukana tulee tiettyjä vapauksia, mutta myös hurjasti epävarmuutta (taloudellisesti ja muutenkin). Miehelläni on onneksi ollut töitä, mutta olisi mukava itsekin kantaa kortensa kekoon. Kaipaan myös työyhteisöä, koska olen sosiaalinen ihminen. Kotona oleminen on ihan mukavaa, mutta jotenkin passivoittaa ja lamauttaa (etenkin talvella, kesällä kaikki on siinäkin suhteessa toisin).
Ilmeisesti me asutaan pohjoisempana lintuhavaintojen perusteella. Kotimme on Joensuun läheisyydessä. Sitä en tiedä, missä sinä asut.
Jaana, mulla on jo valmistunut se v-kirja. Sen jälkeen rahoituksen saaminen on vain vaikeutunut, mikä on todella kummallista ja ristiriitaista, koska vasta nythän olen "valmis" tutkija ja pystyisin antamaan oman panokseni tieteen kentällä ja laajemmin yhteiskunnassa. Ja sen olen huomannut, ettei työmarkkinoilla todellakaan aina arvosteta pitkää koulutusta ja tohtoreita. Mutta onneksi on niitäkin työpaikkoja, joissa arvostetaan (siitä on hyvä esimerkki tältä keväältä, kun pääsin haastatteluun ja melkein sain vakituisen työpaikan). Mie oon tehnyt muitakin kuin akateemisia töitä ja se voi olla dismeriitti yliopistollisella puolella. Mutta eiköhän asiat tästä ennen pitkää järjesty.
Erja, itse asiassa en ole ihan uusi kirjastolainen. Olen ollut eripituisia pätkiä kirjastotöissä nuoremapana ja muutaman viime vuoden aikana. Nyt tähtään ihan vakavissani alalle. Toisaalta haluaisin työssäni myös kirjoittaa. Saa nähdä, miten nämä pyrkimykset sitten jatkossa kohtaavat. Ihanteellisinta olisi saada osa-aikatyötä kirjastosta ja sitten kirjoitella tietokirjaa tms. apurahan turvin.
Ihania asioita (paitsi ne itikat!) ja kissojakin! Ennen kaikkea onnea työpätkästä! Painiskelen ja olen painiskellut vähän samojen asioiden kanssa, mutta hyvältä näyttää täälläkin. :)
VastaaPoistaVoi, miten hyväntuulinen kesäpostaus. Onnea työpaikasta! Aina on mahdollista, että pätkä pitenee. :-)
VastaaPoistaKiitos teillekin Karoliina ja Paula!
VastaaPoistaJust tuossa yhdelle ystävälle totesin, että on varmaan ihan hullua olla intona kahden kuukauden työpätkästä, mutta kun välillä olen ollut niin turhautunut ja kokenut tehneeni vääriä valintoja, niin siksi intoilen. Ja koskaan ei tosiaan tiedä, mitä ihan uusi työpaikka ja sitä kautta saadut verkostot poikivat jatkossa.