Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. Otava. 1994. Ruotsinkielinen alkuteos Underbara kvinnor vid vatten. Suomentanut Arja Tuomari.
Minun on ihan ensimmäiseksi tunnustettava, että pidin Monika Fagerholmia aiemmin kevyen ja viihteellisen kirjallisuuden kirjoittajana. Olinpa tietämätön!
Siskoni suosituksesta luin keväällä 2010 Amerikkalaisen tytön (2004) ja sen itsenäisen jatko-osan Säihkenäyttämö (2009). Siitä asti olen myös halunnut lukea Ihanat naiset rannalla (Claes Olssonin elokuvan vuodelta 1998 olin jo nähnyt aiemmin). Nyt siihen sitten tarjoutui mahdollisuus, sillä luin kirjan osana Karoliinan Kirjavan kammarin Suomalaisen keskiluokan arki -haastetta.
Ihanat naiset rannalla on kuvaus muutamasta kesästä saariston kesäparatiisissa 1960-luvulla. Kirjan keskiössä on kaksi perhettä. Ensimmäisen niistä muodostavat entinen vedenneito Isabella ja kirjoihin uppoutuva Kajus sekä heidän poikansa Thomas, joka on kirjan alussa 8-vuotias. Perheen naapuriin kesäpaikassa muuttavat Enkelit, jotka ovat aiemmin asuneet Amerikassa ja tuovat mukanaan uudenlaisen elämäntavan. Enkelin perheeseen kuuluvat Rosa ja Gabriel eli Gabbe ja heidän tyttärensä Nina ja Renée. Jälkimmäisestä tulee Thomaksen ystävä. Kirjassa on toki muitakin elävästi ja uskottavasti kuvattuja henkilöitä ja perheitä, mutta tarinan kannalta keskeisimpiä ovat juuri nämä perheet ja henkilöt.
Ihanat Rantanaiset ovat tietenkin Rosa ja Isabella, jota Rosa alkaa kutsua Bellaksi. Naisten välille muodostuu ystävyyssuhde ja he viettävät muutaman kesän aurinkoa ottaen, drinkkejä siemaillen ja vesihiihtoa harrastaen.
Ylhäällä Bellan ateljeessa saa alkunsa laulu joka soi joka paikassa sinä vuonna. Sävelmä, jota voi hyräillä melkein ilman sanoja. Joka leviää ja aaltoilee kesäparatiisin yli.
Bella-Rosa, Rosa-Bella, sanat kuuluvat.
Naisten tiivis ystävyys tosin rikkoutuu välillä, kun Gabbe ja Bella lähentyvät yhteisellä Ruotsinmatkalla. Kuitenkin jo seuraavana kesänä Rosa palaa ystävänsä luokse, ja naiset lähtevät Kööpenhaminaan. Rosa palaa matkalta, mutta Bella ei. Rantanaisten tarinan päätyttyä loppuvat myös Thomaksen kesät kesäparatiisissa:
Eivätkä he milloinkaan palaa kesäparatiisiin. Thomaksesta tulee tavallinen poika jolla ei ole kesäparatiisia.
Kirjan loppupuolella kerrotaan niin Thomaksen kuin muidenkin kirjan keskeisten henkilöiden elämästä paratiisikesien jälkeen. Kaikenlaista tapahtuu, mutten halua paljastaa kirjan juonesta enää tämän enempää.
Vaikka Ihanat naiset rannalla kuvaa näennäisesti huolettomia kesäpäiviä, niin pinnan alla tapahtuu paljon. Kirjassa ei suinkaan ole kyse suomenruotsalaisten ihmisten ihanien kesien ja huolettoman elämän kuvaamisesta, vaan monimutkaisten tunteiden ja hyvinkin monisyisten ihmissuhteiden kuvauksesta.
Isabella-Vedenneidon ja Kajuksen välien viileneminen, Bellan vetäytyminen yksinäisyyteen, Rosan alkoholin käyttö, Bellan ja Gabben suhteen kehittyminen, Renéen erikoinen käyttäytyminen ja naapureiden ihmettely sekä kesäparatiisin tapahtumat kerrotaan kirjassa Thomaksen näkökulmasta.
Fagerholm onnistuukin hienosti kuvatessaan Thomaksen ajatuksia, tunteita ja havaintoja sekä hänen kasvuaan ja kehittymistään. Thomas, kuten lapset yleensä, huomaa, kuulee ja näkee paljon, muttei aina ymmärrä havaitsemiensa asioiden yhteyksiä.
Miksi vesisuksilla hiihtävät rantanaiset ovat kauniita? Vastustamattomia? Vangitsevia? Keltaisissa ja valkoisissa uimapuvuissaan, vaikka toisella on kaiken kukkuraksi oranssit pelastusliivit päällä?
Filosofisia kysymyksiä. Thomas on yhdeksän vuotta vanha, kohta kymmenen. Hänellä ei ole filosofoinnin tajua. Eikä tule sitä paitsi olemaankaan. Hän on aivan äitinsä kaltainen, ihminen josta ei koskaan tule filosofista luonteeltaan.
Asiat ovat konkreettisia. Thomakselle kaikki on konkreettista.
Vaikka kirjailijan asiasta toiseen pomppiva tyyli minua jonkin verran häiritsi, niin pidin aika lailla tästä(kin) Fagerholmin kirjasta. Erityisesti pidin siitä, ettei kirjailija selitä asioita turhaan, vaan tuo niitä esille hienovaraisina vihjauksina, johtolankoina.
Suosittelen Ihania naisia rannalla erityisesti kesäkirjaksi, mutta varmasti se sopii myös luettavaksi talvella – silloin, kun eniten kaipaa kesän lämpöä ja aurinkoa...
Tähdet: ★ ★ ★ ★
Ihana kirjoitus! Minunkin piti lukea tämä (juurikin osana keskiluokkahaastetta), mutta kirja oli minulle tässä elämäntilanteessa liian pitkä (minulla on niin vähän lukuaikaa, että paksujen kirjojen lukemiseen menee viikko(ja), JOS en lue mitään muuta samaan aikaan), ja joku lyhyempi kirja meni aina edelle, kunnes piti palauttaa Ihanat naiset kirjastoon. Mutta vielä joskus... :), sillä uskon sinua, Karoliina ja monia muita: tämä kirja on hyvä!
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä tosi paljon. Seuraavana vuorossa onkin Amerikkalainen tyttö jonka pokkarin ostin eilen:)
VastaaPoistaVoi että, nyt odotan vielä enemmän tämän lukemista!!
VastaaPoistaFagerholmiin tutustuminen on ollut aika ajoin mielessä, joten kiitos tästä, palautit mieleeni että ois syytä kokeilla!
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne! :-)
VastaaPoistaFagerholm on hyvä kirjoittaja enkä kyllä ole pettynyt yhteenkään hänen kirjaansa. Tosin kirjoitustyyliin sisälle pääsemiseen meni ainakin mulla aikansa (liikkuu välillä aika nopeasti aikatasolta ja tapahtumasta toiseen). Jostakin luin, että hänen kerrontatyyliään voi pitää elokuvallisena.
Voi kuinka kiinnostava teksti! Minä(kin) olen pitkään miettinyt tämän lukemista mutta aina se on jäänyt. Minulle tuli kuvauksestasi mieleen Rebecca Wellsin Ja-ja-sisko-kirjat teemojen perusteella, niistä pidin kyllä.. Ehkä siis tästäkin. Kiitos innostuksesta! :)
VastaaPoistaKiitos Linnea! Mulla on niin pitkä aika Ja-ja-siskojen lukemisesta, etten uskalla lähteä vertailemaan.
VastaaPoistaMinulle tämä oli aikanaan todella (positiivisesti) voimakas lukukokemus. Vaalin kirjaa mielessäni yhtenä parhaista kotimaisista, mutta haluaisin lukea sen kovasti uudelleen näin vähän vanhempana ja kypsempänä (?).
VastaaPoistaUskallan silti sanoa, että tämä oli ja on ihana kirja! Fagerholmin Diivahan minulla jäi tunnetusti kesken, enkä ole vielä varma, uskallanko aloittaa noita muita. Diiva oli niin suuri pettymys Ihanien naisten jälkeen.
Karoliina, minusta Ihanat naiset rannalla oli parempi kuin oletin sen olevan (elokuvasta ei oikein tykännyt). Olen miettinyt Diivan lukemista. Nyt en tiedä, viitsinkö vaivautua.... Tiedätkö yhtään tai osaatko sanoa, mikä siinä oli huonoa. Minun mielestäni Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö ovat vielä parempia kuin Ihanat naiset rannalla eli uskallan niitä sulle suositella. Mutta tämä tosiaan on vain minun mielipiteeni eikä mikään fakta. ;-)
VastaaPoistaKiitos muuten kirjapaketista! En muista joko meileitse siitä kiittelin. Turunen löysi uuden kodin appivanhempieni luona ja Järvelä jäi omaan hyllyyn. Siitä kirjasta muuten pidin aika lailla, kun sen aiemmin luin.
Anna Elina, ole hyvä! Kyllä sinä kohteliaasti kiitit jo sähköpostilla, mutta taisi jäädä minulta epäkohteliaasti siinä matkallelähtökiireessä reagoimatta. :)
VastaaPoistaDiivan lukuyrityksestä on jo yli kymmenen vuotta, mutta petyin siinä varmaankin siihen, että se oli niin totaalisen erilainen kuin Ihanat naiset. Jälkimmäinen oli minulle syvällinen, mutta silti helppo ja samastuttava lukukokemus. Diiva oli ainakin minulle aivan liian vaikea. En tuntunut saavan mistään langanpäästä kiinni enkä jaksa useinkaan lukea kirjallisuttaa ihastellen vain jotakin lauseella leikittelyä tai symboliikkaa. Haluan tarinan.
Karoliina, kysyin siksi, kun en ollut varma, lähtikö se kiitosmeili ollenkaan matkaan. Tiesinkin, että sulla oli lähtökiireitä. :-)
VastaaPoistaEhkä kuitenkin yritän jossain vaiheessa Diivaa. Voihan sen jättää kesken, ellei aukea.
Joo, tuo on hyvä asenne, ja ilman muuta kannattaa yrittää. Etenkin kun olet pitänyt Amerikkalaisesta tytöstä ja Säihkenäyttämöstä, jotka ymmärtääkseni ovat tyylillisesti lähempänä Diivaa kuin Ihania naisia. Sitten taas se taisi olla Ilse, jonka mielestä Diiva oli huono, mutta nuo AT ja SN hyviä. Paras ottaa itse selvää. :)
VastaaPoistaOlen pyöritellyt tätä kirjaa käsissäni kirjastossa lukuisia kertoja, mutta aina se on jäänyt hyllyyn. Tämän kirjoituksesi luettuani olen nyt varma että haluan lukea tämän kirjan! :) Tämähän olisi aivan ihana kesäkirja!
VastaaPoistaKiitos hienosta arviosta! On muuten ihan mahtavaa että kirjablogeissa luetaan välillä vanhempiakin kirjoja, vaikka on toki mielenkiintoista kuulla uutuuksistakin. Monesti vanhemmissa kirjoissa on useita helmiä jotka vain odottavat lukemista... :)
Sara, kiitos! Ihanat naiset rannalla on tosiaan hyvä kesäkirja, koska tapahtumat sijoittuvat pääsääntöisesti kesään/kesiin.
VastaaPoistaMinustakin on hyvä, kun täällä välillä törmää vanhempiin kirjoihin. Enkä kirjoita tätä ketään arvostellakseni, sillä tietysti me kaikki ollaan kiinnostuneita uutuuksista. Joskus vain tuntuu, ettei ihan jokaista samasta uutuuskirjasta kirjoitettua postausta jaksa lukea (tai sitten se vain on omaa laiskuuttani....).