sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Laadukas Harjunpää ja rautahuone

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone. Otava. 2010. 302 sivua.

Matti Yrjänä Joensuun viimeiseksi jäänyt teos Harjunpää ja rautahuone on edeltäjiensä tavoin laadukas rikosromaani. Vaikka teoksessa lähdetäänkin liikkeelle pienen vauvan kuolemasta ja poliisien vierailusta vauvan kotona, niin varsinaisesti kirjassa keskitytään ratkaisemaan omiin vuoteisiinsa tapettujen naisten henkirikoksia.

Ylikonstaapeli Timo Harjunpää on itsestään selvästi yksi kirjan päähenkilöistä, kuten kaikissa Joensuun teoksissa, yhtä lukuun ottamatta. Kuten aiemmissakin kirjailijan romaaneissa, on poliisin työn ja työyhteisön kuvaus on vakuuttavaa ja todentuntuista (Joensuu kirjoittikin suurimman osan kirjoistaan poliisin työn ohessa).

Toiseksi keskeiseksi hahmoksi tässä teoksessa nousee Orvo, noin 30-vuotias mies, jolla on monta roolia. Orvo elää alistettuna omituisessa perheessä äitinsä ja despoottisen isoisänsä kanssa. Hän työskentelee hierojana, mutta elää salaista elämää hankkimalla lisätuloja varakkaiden naisten seksiseuralaisena. Tässä viimeisessä roolissaan Orvo tutustuu nuoreen, vammautuneeseen naiseen, johon hän myös rakastuu. Orvon kohdalla onnen hetket ovat kuitenkin ohimeneviä, ja tunsin lukiessani aitoa surua tämän nuoren miehen puolesta.

Matti Yrjänä Joensuuta on pidetty erinomaisena yhteiskunnan ja ihmismielen syvimpien syövereiden kuvaajana. Joensuu ei päästä lukijaansa helpolla, vaan kuvaa tässäkin kirjassa ahdistavin, synkin ja väliin brutaalein sävyin elämän epäreiluutta ja lohduttomuutta sekä väkivallalla alistamista kuten myös seksin ostamiseen ja myymiseen liittyvää raadollisuutta ja rumuutta.

Joensuun taitavat kirjoittajan ja kertojan lahjat takaavat sen, että kirja piti hyvin otteessaan loppuun asti, siitäkin huolimatta, että arvasin murhaajakuvion hyvissä ajoin ennen kirjan loppua. Vaikka kirjan lukemisesta on jo useampi viikko aikaa, on kirjan jälkimaku edelleen mielessäni vahvana.

Joensuulla olisi ollut kyllä paljon annettavaa suomalaiselle rikoskirjallisuudelle, mutta onneksemme hän ehti kirjoittaa yhteensä 12 rikosromaania. Olen nyt lukenut koko Joensuun tuotannon, mutta kun ihan ensimmäisten Harjupää-romaanien lukemisesta on reilut kaksikymmentä vuotta, niin voisin hyvin aloittaa kierroksen alusta. Joensuun kirjojen pariin onkin hyvä palata, sillä edessä on taatusti hyvä lukukokemus.

5 kommenttia:

  1. Minä olen ehkä joskus lukenut Joensuuta... Mutta en muista siitä mitään. Sen Helsingin sanomien 2000-luvun kirjat äänestyksen perusteella innostuinkin lainaamaan kirjastosta yhden sarjan kirjan, joka itseasiassa taisi olla juuri tämä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan olen lukenut kaikki Joensuun kirjat ja pidän häntä yhtenä parhaimmista suomalaisista rikoskirjailijoista. Suosittelen siis.

      Poista
  2. Minä olen lukenut uusintakierroksen ja pidän tosi paljon. Mielestäni Harjunpää on parhaita dekkaristeja; näissä on psykologista voimaa. Tämä Rautahuone ei tosin kyllä ole minusta parhaasta päästä verrattuna noihin aiempiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei tämä varmaan paras Harjunpää-kirja ole, mutta peittoaa siltikin monet muut rikosromaanit.

      Poista
  3. Juu, minäkin olen lukenut ne kaikki. Minusta ensimmäiset ovat parempia, koska tuotantonsa loppupuolella Joensuu alkoi tyylitellä liikaa ja meni liian syvälle sairaaseen mieleen, mikä teki esim. Rautahuoneessta oudon ja raskaan.
    Kyllä rupesi kiinnostamaan lukea Harjunpäät uudestaan. Kun luin Väkivallan virkamiehen olin - voi ei - 26! Katsoin Googlesta, että se ilmestyi 1976 ja silloin kirjasta oli niin paljon lehdissä, että hetihän se piti lukea. Eipä ollut silloin nettiä eikä blogeja.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!