Menin tänään kirjastoon palauttamaan kirjoja, mutta tietenkin eksyin katsomaan palautettujen kirjojen kärryä sekä uutuushyrrää. Ja vaikka olin puhutellut kotona itseäni ja päättänyt olla lainaamatta yhtään romaania, niin mukaan tarttui kolme kirjaa:
- Robinson, Marilynne: Kotiin (Bazar, 2010)
- Enright, Anne: Valvojaiset (Otava, 2010)
- Dahl, Kjell Ola: Murha näyteikkunassa (Otava, 2006)
En voi sille mitään (näinhän riippuvuuksia perustellaan), mutta minuun iskee jonkinsorttinen hulluus- ja mikä liekin kohtaus aina, kun menen kirjastoon. Vaikka kotona olisi jo ennestään vaikka miten paljon kirjaston kirjoja ja muutakin luettavaa, niin en malta olla lainaamatta uusia kirjoja. Nyt minulla on, tämänpäiväisistä palautuksista huolimatta, 23 lainaa. Niistä suurin osa on kaunokirjallisuutta. Tosin kolme lainassa olevaa kirjaa olen jo lukenut, mutta kun en ole niistä ehtinyt postaamaan, en kirjoja vielä palauttanut. Missähän välissä oikein ehdin kaikki nuo kirjat lukea, etenkin, kun pitäisi tehdä töitäkin?
Tästä aiheesta on keskusteltu jo aiemmikin eri blogeissa, ja aika monet kirjabloggarit näyttävät kärsivän tästä samasta vaivasta. Onkohan siihen olemassa mitään parannuskeinoa? Vai olisiko sittenkin parempi ylpeydellä kantaa hulluuttensa? Ainakin minä tällä tavoin omalta osaltani kohennan kirjaston lainaustilastoja...
Tuttu tunne tosiaan ;--D Kirjastosta on hirvittävän hankala lähteä ilman uusia lainoja! Minulla harvemmin on enemmän kuin kymmenen lainaa kerrallaan kotona, joten siinä mielessä osaan hillitä itseäni. Lisäksi olen suht hidas lukija eikä kirjasto onneksi sijaitse naapurissa, joten nekin vähän rajoittavat tätä lainaustouhua.
VastaaPoistaEn keksi muuta parannuskeinoa kuin itsekurin harjoittelu :D
Huvitti kyllä tuo sinun kirjamääräsi...;-) Minä sentään selviä ulos kymmenen kirjan kanssa.
VastaaPoistaEhkä valvot yöt lukien kuten minä...
Sanoisin että parantumaton sairaus :> Minä olen pakottanut itseni välillä kirjastokieltoon mutta kierrän sitten sitä sääntöä lainaamalla kirjoja äidiltäni että eipä sekään auta.
VastaaPoistaJa oi Valvojaiset! Siitä luin jokin aika sitten Sinisen linnan kirjastossa ja ihastuin, nyt minulla on se englanniksi omassa hyllyssä niiden muiden lukuisien lukemattomien kanssa.
Minä yritän kääntää tämän kuitenkin aina positiiviseksi ongelmaksi; eikö ole ihanaa kun on vielä niin monia kirjoja lukematta!
Laura, meillä kirjasto sijaitsee lähes kymmenen kilometrin päässä ja käyn siellä noin pari kertaa kuukaudessa. En ole ennen ollut ihan näin höyrypäinen lainausten kanssa, mutta nyt tilanne on jotenkin riistäytynyt käsistä. Ehkä blgistina oleminen on osaltaan lisännyt lainausten määrää, koska blogeista tulee koko ajan vastaan hyviä kirjavinkkejä. Ehkä tilanne rauhoittuu, kunhan pääsen bloggaamisen alkuhuumasta. ;-)
VastaaPoistaLeena, enimmäkseen luen yöllä. Päivisin teen kaikenlaista muuta, mutta yöllä voin lukea useamman tunnin. Tosin, jos kirja on erityisen koukuttava, niin saatan lukea päivälläkin, jos vain muilta touhuilta ja töiltä ehdin.
Linnea, totta! TÄMÄ on positiivinen ongelma, sillä onhan tavattoman ihanaa, että maailmassa on paljon hyviä ja ihania kirjoja, jotka vielä voin lukea. Se vasta olisi ikävää, jos pitäisi lukea aina vain samoja kirjoja, vaikka ne hyviä olisivatkin.
VastaaPoistaTunnistan saman riippuvuuden, johon minulla ei ollut muuta parannuskeinoa kuin täydellinen kirjastokielto sopivan pitkäksi aikaa:( Omat lukemattomat kirjapinot kotona vain kasvoivat ja alkoi jo tuntua siltä, että en niitä elämäni aikana ehdi lukeakaan, jos aina vain haen uusia. Nytkin kyllä kasvatan tuota pinoa ostetuilla kirjoilla...
VastaaPoistaViisivuotiaasta asti kirjaston ahkerana käyttäjänä minulla on kyllä vieroitusoireita ja huono omatuntokin seuraa, kun olen osaltani laskemassa lainaustilastoja.
Yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna ongelma ei ole "ongelma", sillä kirjastojen lainausmäärät ovat laskussa ja kirjastojen määrärahat (ja pienempien sivukirjastojen säilyvyys) ovat riippuvaisia niistä. Tästä syystä minua ei haittaa lainkaan, vaikka lainaan paljon, enkä ehdi lukea läheskään kaikkea lainaamaani. Tuenpahan ainakin kirjastoamme, tai itse asiassa kolmea lähiseudun kirjastoa :)
VastaaPoistaMutta ymmärrän kyllä tuon probleemin ja olen ihan samanlainen. Nykyän minulla on sellainen systeemi, että "en saa" lainata lisää kirjoja/lehtiä/elokuvia, jos en palauta jotain muuta. Yleensä palautan aina jotain, ja saan sitten lainatakin taas jotain :) Lainamääräni on koko ajan siinä 20 ja 30 lainan välillä, enkä edes yritä sitä siitä pienentää. Minulla tosin iso osa lainoista on leffoja ja lehtiä.
Ai niin, perustelen joskus holtitontakin lainailuani myös sillä, että kirjasto on minulle pitkälti myös shoppailun korvike. Kun lainaan kirjastosta uusia kirjoja, se tyydyttää shoppailuviettiäni (mutta ei maksa mitään!). Jonkinlainen ilo on siis jo se, että saan kantaa löytöni ulos kirjastosta ja viedä ne kotiin. Jos pakottaisin itseni kirjastolakkoon, tulisin tod.näk. törsänneeksi enemmän rahaa.
VastaaPoistaSamaa tulin kirjoittamaan kuin Lumikko. Kirjastolainoja on hyväkin saada nousuun koko Suomen tasolla ja jokainen kirjabloggaaja varmasti tekee parhaansa asian eteen. ;) Totta on, että kirjastomäärärahoihin ja siten hankintoihin vaikuttavat kaikki, mikä tilastoidaan: lainamäärät, kirjastokäynnit, verkkokäynnitkin. Ja lainat ovat olleet laskussa koko ajan.
VastaaPoistaMitä sitten tuohon kirjalainausongelmaan tulee henkilökohtaisella tasolla, niin minun tulee tehtyä "herätevarauksia" verkossa. On niin helppoa mennä kirjaston sivuille vaikka jonkun kiehtovan blogitekstin jälkeen ja varata kehuttu kirja. Meilläkin lainamäärät ovat aika hurjia, pitkälti myös lastenkirjojen ansiosta.
Mutta jos kaikkea lainaamaansa ei ehdi lukea, niin aina voi ajatella tekevänsä kunnallisen ja valtakunnallisen kirjastopolitiikan kannalta hyvän työn. ;)
Lumikko, totta puhut. Jokainen laina kirjastosta auttaa kirjastotoimea yleensä ottaen ja erityisesti juuri sitä yksittäistä kirjastoa, josta kirjan/-t lainaa. Oikeastaan kirjoitin tekstini vähän kieli poskessa, koska tiedostan erittäin hyvin sen, että lainaustoimintani hyödyttää kirjastoja (olen itsekin kirjastoalalle suuntaamasssa ja ollut jo kirjastossa töissä).
VastaaPoistaMut toisaalta, tunsin tänään olevani ihminen, jolla ei ole itsekuria. Kirjastoa en kyllä aio ihan vähässä lykyssä välttää, koska kirjasto on mulle erittäin tärkeä ja rakas paikka (kirjasto yleensä, eikä vain tietty, esim. oman kotikuntani kirjasto). Kirjastokielto ei siis tule kysymykseen...
Kirjaston säilymisestä puheenollen, täällä Joensuun seutukirjaston alueella juuri ollaan lakkauttamassa yhtä toimipistettä. Se on todella ikävää ja paljon on lehdissä asiasta kirjoiteltu, muttei taida auttaa. Samaista toimipistettä oltiin jo aiemminkin lakkauttamassa, mutta lehtikirjoittelu ja muu vastustus auttoi tuolloin.
Katja, näinhän se on! Paljon tosiaan kirjastossa tilastoidaan ja lasketaan. Ihan yllätyin, kun huomasin, että meidänkin kirjastossa on kävijälaskuri. 1980-luvulla tuollaisia tilastoitiin vain satunnaisesti (taisi olla jotain päiviä, jolloin laskettiin kaikki erilaiset asiakaspalvelutehtävät ja tietenkin päivittäiset lainat laskettiin).
VastaaPoistaHuoh, tuo aihe osuu minuun aika kipeästi; kuten aiemmin olen tunnustanut, minulta on lähteneet nuo lainamäärät aivan lapasesta. Varmaankin joo tuen kunnan kirjastolaitosta, mutta taitaa meidän kirjastotätejä myös huvittaa... Ja itselle tulee turhautumisen tunteita, kun ei kuitenkaan ehdi lukea niitä kaikkia kirjoja, ei edes niitä, jotka lähemmällä tarkastelulla osoittautuvat oikeasti kiinnostaviksi.
VastaaPoistaKiva kun löysit Valvojaiset, toivottavasti se on sinulle yhtä väkevä lukuelämys kuin minulle!
Minäkin sairastan samaa riippuvuutta/hulluutta. Nyt kirjastosta on lainassa _vain_ kahdeksan kirjaa ja se taitaa olla vähyysennätys. Joka kerta kirjastossa käydessäni (ja käyn siellä usein ihan vain lukemassa tenttiinkin), on pakko kävellä palautushyllyn ohi ja ainahan sieltä pari kirjaa ainakin tarttuu mukaan.
VastaaPoistaSilti kirja(sto)hulluus on paljon terveellisempää kuin peli- tai shoppailuhimo, ainakin selviää ilmaiseksi ja kehittää siinä sivussa vielä kirjokulttuuria. :)
Tiesin, etten ole tämän "ongelman" kanssa yksin ;)
VastaaPoistaMinä viihdyn kirjastossa aivan liikaa, onhan se ilmainen ja lapsillekin kiva paikka. Mutta melkein joka kerta tulee lainattua kirja tai pari(kymmentä). Silloin tällöin tulee käytyä myös kirjastoautolla, siellä kun tuntuu olevan aina hyviä kirjoja paikalla.
Myös tuo herätevarausten tekeminen on tuttua. Viimeksi tänään varasin yhden kirjan, vaikka neljä lainakirjaa odottaa kotona lukemista ja omat hyllyt notkuu mielenkiintoisista kirjoista nekin :/
Tämä menee vähän aiheen vierestä, mutta aktiivisena kirjastonkäyttäjänä tympii ne lainaajat, jotka eivät kunnioita kirjaston omaisuutta ja sääntöjä. On kamalaa, miten nopeasti jotkut kirjat löytää poistohyllystä, kun ne ovat kärsineet kosteusvaurioita tms. En halua edes ajatella, miten paljon kirjoja joudutaan laittamaan roskiin. Sitten on vielä niitä, jotka lainaavat jotakin eivätkä edes aio palauttaa. Tein yhden varauksen reilu kuukausi sitten, kun katsoin että palautuspäivä on parin päivän päästä. No, edelleen odotan palautuuko aineisto koskaan kirjastoon. Kirjastontäti kyllä jo veikkasi, että taitaa jäädä sille tielleen - ensimmäiselle lainaajalle!
Oi, ihanaa, lisää kohtalontovereita! Näin käy, kun rohkeasti paljastaa riippuvuutensa. ;-D
VastaaPoistaMaria - ihanaa, että saan puhutella sinua nimellä, tuntui nimittäin jotenkin omituiselta kutsua sinua emännäksi... ;-) Ei piitata kirjastotätien nauruista. Ja oikeasti heistä on vain mukavaa, kun asiakkaat lainaa paljon kirjoja. (Ja sitä paitsi mulle meidän kirjastotädit ja -setä nyt nauravat muutenkin, kun tuntevat minut ex-työkaverina...)
Peikkoneito, tämä ei totta puhuen ole mikään paha addiktio. ;-)
Maija, kirjojen huonosti kohteleminen ja käsitteleminen on tosiaan ikävää. On ihan eri asia, jos pikkulapsi tai koira tietämättään repii tai puree kirjan, mutta jos aikuiset sotkevat kirjan, niin se menee multa yli ymmärryksen. Joskus jätän joitakin kiinnostavia kirjoja (aika usein dekkareita) lainaamatta, kun niissä on välissä tupakantuhkaa tai muuten vain niin vahva tupakanhaju. Ja se vasta on tympeää, jos kirjoja ei palauteta. Argh.
Olen tehnyt jo kauan sitten itse itselleni diagnoosin; sairastan vakavaa sairautta nimeltä kirjastopsykoosi! :) Ongelmaa ei ainakaan vähennä se että lähin kirjastoni on naapuritalossani, toinen aivan loistava sivukirjasto vajaan kilometrin päässä työmatkani varrella, ja kaupungin pääkirjasto reilun kilometrin päässä keskustassa. Minun tulee käytyä kirjastossa vähintään 1-2 kertaa viikossa, ja harvassa ovat ne kerrat kun mukaan ei tartu vähintään se yksi kirja, yleensä enemmänkin. Kirjastolakkoa en pystyisi edes harkitsemaan, kirjastot ovat olleet minulle ihan lapsesta asti äärettömän rakkaita paikkoja. Hyvä kirjasto on kuin toinen koti. <3
VastaaPoistaTuohon vielä pitää minunkin kommentoida, etten voi ymmärtää miten jotkut kohtelevat kirjaston kirjoja niin huonosti. Inhottavinta ovat tosiaan voimakkaan tupakanhajuiset kirjat (haju tuntuu nenässä koko ajan lukiessa), kaikenlaiset nenäeritteet kirjan sivuille liimattuina, ja se jos joku on alleviivaillut tai kirjoitellut kirjaston kirjaan. :(
Sara / P. S. Rakastan kirjoja
Minulle sama käy myös kirjakaupassa, varsinkin jos halvalla saa. Tänään menin ostamaan vanhimmalle tyttärelleni syntymäpäivälahjaa. Hän sai yhden ja minä kolme pokkaria, joita sai kympillä kolme...
VastaaPoistaMinulla ainoa auttava toimenpide on se, että a) varaan kirjat netistä, b) haen ne suoraan tiskiltä. En yleensä haahuile kirjastossa ollenkaan, vaan menen aina suoraan vain lainaustiskille tai palautusautomaatille. AINA kun teen tästä poikkeuksen, lainaan niin paljon kirjoja, etten ehdi lukea niitä lainausajan puitteissa. ;)
VastaaPoistat. Jenni K-blogista
Ja lisää saman "ongelman" kanssa painivia.
VastaaPoistaSara, mulla on varmaan myös tuo kirjastopsykoosi. Miten lie, paheneeko se vielä, jos satun pääsemään kirjastoon töihin... ;-)
Jaana, minäkin ajattelin pitkästä aikaa ostaa itselleni jonkin kirjan, kun olen huomisesta alkaen töissä. Aika hyvin olen osannut olla ostamatta kirjoja, mutta nyt suon itselleni sen ilon, että ostan jotain.
Tuo kirjojen varaaminen netistä ja nouto ilman kirjastoss kiertelyä voisi olla ihan hyvä lääke. Mutta kun juuri se uutuuskirjojen selailu ja katseleminen samoin kuin hyllyjen välissä haahuilu on niin mukavaa!
Onpas hauska keskustelu ja näyttää siltä, että meitä onkin monta! Minulla iskee tuon raahaamisen lisäksi sellaineen kiilunta päälle heti, kun astun kirjaston ovesta sisään: alan vaania hyviä kirjoja ja silloin pitää olla valppaana ja nopeanakin tarvittaessa. Myös kirjaston työntekijöiden liikkeitä on vaanittava tarkasti. Nyt hyllyssä on 15 lainaa, joista uusin juuri 10, kun en niitä ole ennättänyt lukea. Ja mikä pahinta omassakin hyllyssä olisi luettavaa vaikka missä määrin. Toisaalta kai tämä on yhteiskunnallinen teko, kuten Lumiomena ja Lumikki osuvasti totesivat. Hulluinta on kuitenkin se, että kartutan kirjaston myöhästymiskassojakin, kun jatkuvasti meinaan unohtaa kirjojen ja lainojeni uusimisen...
VastaaPoistaT. Valkoinen kirahvi, Opuscolosta
Hauska oli myös tämä kommenttisi, Valkoinen kirahvi. Näen sieluni silmin sinut kirjaston asiakkaana vaanimassa kirjoja sekä kirjastotätejä ynnä -setiä. :-D
VastaaPoistaKaikkineen oikein mukava keskustelu urkeni kirjoitukseni tiimoilta. Taisi tulla ihan kommenttiennätys. Mut mikäs sen mukavampaa!
Täällä vielä yksi samanlainen kirjastohullu! Perusteluna hamstraamiselle käytän jo aiemmin mainittua "pidän kirjastot pystyssä". Lisäksi puolustaudun sillä, että lainaaminen ei maksa mitään ja jos satun sairastumaan niin onpahan jotain luettavaa:)
VastaaPoistaNimim. "Tällä hetkellä 29 lainaa, joista 4 on dvd:tä ja 2 äidin":D
Täälläkin ilmoittautuu yksi addikti. Kirjastoriippuvuuden huomaa vaikkapa siinä, että jos en ole käynyt kirjastossa esim. yli viikkoon, iskee hirveä tarve ja halu päästä heti hyllyjen väliin hiippailemaan kirjapino kainalossa, vaikka kotona olisi kymmenittäin luettavia kirjoja. Lainoja on tällä hetkellä 30+ ja odotan pelonsekaisin tuntein sitä päivää, kun kirjaston lainauskone ilmoittaa, että lainamääräni on täynnä (en tosin tiedä maksimimäärää, olisiko se 40? vai peräti 50??).
VastaaPoistaSusa P. ja Zephyr, meitä on paljon.Pitäisköhän perustaa jokin vertaistukiryhmä? Ja tapaamiset kirjastossa? ;-)
VastaaPoistaIhanaa ja lohdullista luettavaa! On muitakin...Meistä kukaan ei olisi näillä sivuilla ilman tätä lukuhulluutta. Tietysti voisi yrittää vähentää sitä kirjastoa ja eestaas kuskaamista, mutta kun eihän niitä kirjoja voi sinne jättää. Eikä kaikki ole tarkoitettu luettavaksi: miten ihania ovatkaan sisustuskirjat, käsityö- ja taidekirjat... Niiden ainoa vika on koko ja paino.
VastaaPoistaNyt on pakko kertoa elämäntaparemontista, joka tosin jäi yritykseksi. Siihen kuitenkin liittyy opaskirja, Elävän ravinnon opas, jonka henkeä täynnä lainasin kevään korvilla. Uusin sen netissä neljä kertaa ja palautin nöyrästi viimeisenä eräpäivänä. Koko kesän aikana olen syönyt villiosastolta kolme voikukan lehteä.
Iloitaan vaan reilusti tästä hulluudestamme!