torstai 23. kesäkuuta 2011

Ja se metsä oli maailman sinisin...




Lapsuuden maa


Ja se metsä oli maailman sinisin

ja vehrein se nurmikkorinne.

Ja usein vielä unissani vaellan

ma kauas, kauas sinne.


Ja siellä oli maailman kauneimmat

ne sinipunakukkaiset pellot.

Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot

kuin siellä ne sinikellot.


Ja ma muistan ne koivut ritvaiset

siellä viheriäisessä haassa.

Ei missään niin valkeita koivuja kasva

kuin kaukana lapsuuden maassa.


Ja koivujen läpi ei milloinkaan

niin taivas loistele seessä.

Sen alla yhä unissani vaellan

ja mulla on silmät veessä.

- Lauri Pohjanpää -



Toivotan tämän runon ja runoon sopivan (vaikkei olekaan Suomesta) kuvan välityksellä sekä rekisteröityneille (teitä on jo 40!) ja muuten blogiani seuraaville lukijoille
Ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!

5 kommenttia:

  1. Ihana, ihana runo! Onnea blogimenestyksestä ja rentouttavaa juhannusta!

    VastaaPoista
  2. Miten sattuikaan sama runoilija meille...ja valitsemasi runo on niin Suomen suvea ja viheriää.

    Minulla on joka juhannus blogissa aina vain sama Pohjanpään runo. Siis molemmissa blogeissani.

    Onnea lukijamenestyksestä ja oikein suloista juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  3. PS. Luet ihastuttavaa kirjaa...ensi viikolla saan kaukaa vieraaksi blogiystävän, joten jos en huomaa, niin tökkää minua Brooklynistä.

    VastaaPoista
  4. Brooklyn on kyllä aivan ihana. Saattaa rikkoutua tähtiennätykset blogissani, kun sen arvioin. En ainakaan tähän mennessä ole keksinyt siitä mitään kritisoitavaa ja olen lukenut sitä jo yli puolen välin.

    Pohjanpäällä on joitakin ihania runoja. Lapsuuden maa on suosikkini.

    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  5. Miten ihana runo!

    Suloista juhannuspäivää sinulle, ystävä rakas. <3

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!