Mieheni ja minun ensimmäinen koira oli aikoinaan, noin 20 vuotta sitten mäyräkoira Eetu. Valloittava koirapoika kuoli aivan liian nuorena jäätyään auton alle. Siitä alkaen - ja erityisesti viime vuosina - minulla on ollut kausittain mäyräkoirakuumeilua. Se paheni alkukesästä, kun näin tuttavaperheeseen hankitun karkeakarvaisen mäyräkoiran.
Viime viikolla silmiin sattui parikin ilmoitusta karkeakarvaisesta mäyriksestä ja toisen kanssa tärppäsi. Perjantaina perheeseemme saatiin uusi perheenjäsen. Aleksanteri Suuri (rekisteritodistuksessa Aleksanteri) on 4 ½ kuukauden ikäinen karkekarvainen mäyräkoira. Kutsumme hänen kuninkaallista korkeuttaan joko Santeriksi tai Santuksi.
Sisäsiisteyttä vasta opetellaan, mutta hihnassa Santeri kulkee jo aika hyvin. Santeri vaikuttaa oppivaiselta ja fiksulta, mutta toki mäyräkoiralla on luonnetta ja omaa tahtoa, minkä olemme jo saaneet huomata.
Lapinkoirat Pessi ja Huli kiinnostavat pentua kovasti, mutta niitä on toistaiseksi ihmetelty vain tarhan ulkopuolelta. Eniten pelkäsin sitä, sopeutuvatko kissat uuteen perheenjäseneen. Ne ovat pysytelleet viime päivät ulkosalla, mutta eivät onneksi näytä ainakaan kovin pahasti suuttuneen, koska käyvät iltaisin normaalisti syömässä. Muutenkin kissat vetäytyvät näillä kesähelteillä mielellään ulos varjoisiin paikkoihin.
Viime viikolla silmiin sattui parikin ilmoitusta karkeakarvaisesta mäyriksestä ja toisen kanssa tärppäsi. Perjantaina perheeseemme saatiin uusi perheenjäsen. Aleksanteri Suuri (rekisteritodistuksessa Aleksanteri) on 4 ½ kuukauden ikäinen karkekarvainen mäyräkoira. Kutsumme hänen kuninkaallista korkeuttaan joko Santeriksi tai Santuksi.
Sisäsiisteyttä vasta opetellaan, mutta hihnassa Santeri kulkee jo aika hyvin. Santeri vaikuttaa oppivaiselta ja fiksulta, mutta toki mäyräkoiralla on luonnetta ja omaa tahtoa, minkä olemme jo saaneet huomata.
Lapinkoirat Pessi ja Huli kiinnostavat pentua kovasti, mutta niitä on toistaiseksi ihmetelty vain tarhan ulkopuolelta. Eniten pelkäsin sitä, sopeutuvatko kissat uuteen perheenjäseneen. Ne ovat pysytelleet viime päivät ulkosalla, mutta eivät onneksi näytä ainakaan kovin pahasti suuttuneen, koska käyvät iltaisin normaalisti syömässä. Muutenkin kissat vetäytyvät näillä kesähelteillä mielellään ulos varjoisiin paikkoihin.
Oi mikä ihana pötkylä.<3 Kovin tekisi mieli isojen koirien luokse!
VastaaPoistaOnnea! Karkeakarvaiset mäyrikset ovat minunkin sydäntäni lähellä.
VastaaPoistaPidän pienistä koirista, joilla on iso ego :D
Voi miten ihana pikkuinen teillä on! Paljon onnea uudelle tulokkaalle! <3
VastaaPoistaAaagh, en kestä. Ihana pötkylä! <3 Mun vanhemmilla on kaksi karkeakarvaista mäykkyä, ja mäykyt on maailman parhaita koiria! :)
VastaaPoistaOi, ihanan ylväs Aleksanteri! Tätini perheellä oli aikoinaan juuri karkeakarvainen mäyräkoira Vilma, ihana rotu.
VastaaPoistaOi, on se sitten ihana!! Toivottavasti päästään joskus näkemään Aleksanteri livenä. :) Meillä on naapurustossa kaksi karkeakarvaista mäyräkoirapoikaa, samoin kaksi samanlaista on J:n lapsuuden parhaalla ystävällä.
VastaaPoistaKoirakuumetta pukkaa täälläkin, mutta pitänee odotella pari vuotta.
Ihana Santeri-herra! Vaikka omat koirani ovatkin (olleet) toista rotua ja kokoluokkaa, mäyriksillä on oma paikkansa minun sydämessäni.
VastaaPoistaOi, onpa Santeri suloinen tapaus.♥Kovasti onnea uudelle perheenjäsenelle!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! <3 Santeri on hurmaava tyyppi mutta osaa olla rasittavakin. Mut saa sen anteeksi söpöytensä ansiosta. Karkeakarvainen mäyräkoira on ehdottomasti mulle rakkain rotu, mutta on muitakin ihania koirarotuja.
VastaaPoistaIiiiiiiiiiiiiiii, mikä suloisuus! Minä en saa muita lapsenlapsia kuin koiruuksia. Merillä on jo kääpiövillakoira Dina ja hänelle on tulossa kaveriksi sheltti. Pitkäkarvainen mäyris oli aina hänen unelmansa, jonka hän jätti kun meidän novascotiamme on näyttelylinjaa ja pitkäselkäinen, mistä sitten tuli ongelmia. Niitä ei tarvitse tulla, minkä mäyrisihmisenä tiedät!
VastaaPoistaOn kiva kun Hänen Majesteetillaan on luonnetta! Siis niin siellä kuin täällä;-) Mieheni sanookin, että sellainen koira, millainen emäntä vai oliko se toisinpäin...
Onnea hyvin, hyvin pitkäksi aikaa!
Olo tulee vähän haikeaksi, sillä meidän Olga on jo yli 13 vee, mikä on novascotiannoutajalle todella pitkä ikä...Istutin tänä vuonna sinne sun tänne valkoista särkynyttä sydäntä...
Kiitos Leena! Täällä sitä elellään pentukoiran kanssa arkea. Vaikka Santeri on jo kolmas koiramme, niin tuntuu, että monet asiat pennun kanssa ovat unohtuneet (aika kultaa muistot tässäkin asiassa). Esimerkiksi tänä aamuna, kun tytär läksi töihin, sai Santeri kunnon haukkumis- ja vinkumiskohtauksen. Ja kissoja pitää tietenkin aina hätyytellä. Siisteyden kanssa näkyy olevan aika lailla opettelemista, mutta onneksi nyt on kesä ja matot vielä pesemättä... Muuten onkin mennyt aika hyvin. Santeri on aika fiksu ja oppivainen, mutta toki myös itsepäinen, kuten mäyriksen kuuluu ollakin.
VastaaPoistaMäyrikset ovat todella ihania, mutta tuo selkäjuttu itseäkin joskus mietityttää. Yhdellä ystävälläni muuten on kaksi pitkäkarvaista mäyristä. Oikein kauniita koiria ovatkin.
Myös novascotiannoutajat ovat ihania. Itse asiassa se on yksi suosikkiroduistani (mäyrä- ja lapinkoiran ohella). Meidän vanhin koira on jo 12-vuotias, mutta olen käsittänyt, että lapinkoirat ovat pitkäikäisiä. Toivotaan myös Olgalle pitkää ikää.
Voi miten suloinen hauveli! Paljon onnea uuden perheenjäsenen johdosta!
VastaaPoistaYaelian, kiitos! Hän on kyllä suloinen, mutta osaa olla ärsyttäväkin - kuten tänään, kun on viettänyt haukkumispäivää.
VastaaPoista