Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann. Otava. 2010. Englanninkielinen alkuteos Swann (1987). Suomentanut Hanna Tarkka. 475 s.
Suosikkikirjailijoihini lukeutuvan Carol Shieldsin alkuaikojen tuotantoon kuuluva Kaiken keskellä Mary Swann kertoo runoilija Mary Swannin elämän ja runouden ympärille syntyneestä kiinnostuksesta, swannilaisuudesta.
Mary Swann oli kouluja käymätön maanviljelijän vaimo, joka juuri ennen traagista kuolemaansa luovutti pussillisen kirjoittamiaan runoja kustantajalle. Runot julkaistiin satasivuisena vihkosena ja parikymmentä vuotta myöhemmin niistä innostuttiin pienessä piirissä, johon kuului muun muassa kirjallisuudentutkijoita.
Viiteen osaan jaetussa teoksessa tarkastellaan neljän henkilön näkökulmasta Mary Swannin elämää ja runoutta.
Ensimmäiseksi kirjassa esitellään Mary Swannin runoja tutkiva nuori feministikirjailija ja opettaja Sarah Maloney. Hän oli ensimmäinen tutkija, joka kiinnitti huomiota Swannin runoihin ja yksi Torontossa järjestettävän Swann-symposiumin valmistelukomitean jäsenistä.
Kun luin Mary Swannin runoja ensimmäisen kerran (Wisconsinissa, sillä hyttysverkolla suojatulla kuistilla, kärpästen suristessa), tajusin yhtäkkiä joutuneeni mitä järisyttävimmän luonnonvoiman valtaan. Valpastuin heti, valahdin voimattomaksi, juoksutin sormia sanojen alla ja kirjoitin kuumeisesti kommentteja marginaaliin (ja tajusin sillä samalla hetkellä sen puolimurheellisen tosiasian, että sitä minä tulisin aina tekemään, missä olisinkin).
Maloneyn jälkeen lukijalle esitellään viisikymppinen Morton Jimroy, joka on kirjoittamassa elämäkertaa Swannista. Alkuaikojen innostus ja ihastus Swannin runoja kohtaan on jo ehtinyt vaihtua varauksellisuuteen ja jopa vastenmielisyyteen runoilijaa kohtaa, kun tämän minuus ei oikein aukene ja persoonaan on tullut ristiriitaisuutta. Jimroy kokee, että Mary Swann onkin loppujen lopuksi aivan samanlainen kuin muutkin hänen elämänsä naiset, saavuttamaton ja voitonhimoinen.
Nadeaun pikkukaupungin monitoiminainen Rose Hindmarch on paikkakuntansa runoilijasta hyvin innoissaan. Nimenomaan Hindmarch, joka toimii muun muassa kaupunginkanslistina, kirjastonhoitajana ja paikallishistoriallisen museon kuraattorina, keksi tehdä muistohuoneen Swannille. Kutsu nelipäiväiseen Swann-symposiumiin tekee Rose Hindmarchin iloiseksi, mutta myös levottomaksi.
Kirjan neljännessä osassa kuvaan astuu ranskalaissyntyinen Frederic Cruzzi, eläkkeellä oleva sanomalehden päätoimittaja. Cruzzi saa Hindmarckin tavoin kutsun Swann-symposiumiin, koska hän on aikoinaan kustantanut Swannin ainoan runokokoelman. Cruzzin osuudessa kerrotaankin siitä, miten runot kustantajalle päätyivät. Teksti etenee tässä kirjan osiossa pääasiallisesti kirjeiden ja Cruzzin kirjoittamien historiikkien ja selontekojen kautta.
Kirjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa Maloney, Jimroy, Hindmarch ja Cruzzi sekä kolmisenkymmentä muuta swannilaista tapaavat toisensa symposiumissa. Samalla ratkeaa myös kadonneiden runokokoelmien ja asiakirjojen sekä muistikirjan ja valokuvan arvoitus. Elokuvan käsikirjoituksen muotoon kirjoitettu, jännittävä kirjan viimeinen osio kuvaa herkullisesti ja parodioiden seminaaritilanteita ja ihmisten kunnianhimoa samoin kuin akateemisilla kentillä tapahtuvaa vakavamielistä kamppailua erilaisista tulkinnoista.
Kaiken keskellä Mary Swann kuvaa hyvin henkilökultin syntymistä, mutta pohtii myös sitä, miten joku voi tahtomattaan joutua pelinappulaksi. Huolimatta siitä, että Mary Swann on kirjan suomenkielisen nimen mukaisesti kaiken keskellä, erilaisten tulkintojen ja jopa palvonnan kohteena, ei hän voi mitenkään vaikuttaa siihen, miten häntä määritellään tai mitä hänen runoudestaan sanotaan.
Vaikka en haluaisi kritisoida omaa suosikkikirjailijaani, niin minun on pakko myöntää ettei Kaiken keskellä Mary Swann yllä Shieldsin parhaiden kirjojen tasolle. Kirjan loppu ei ole rakenteen puolesta kovinkaan onnistunut, vaan jää hajanaiseksi. Luin kuitenkin tämänkin Shieldsin erittäin mielelläni. Siinä on paljon niitä piirteitä ja ominaisuuksia, joista Shieldsin kirjoissa pidän. Ennen kaikkea Shields onnistuu kuvaamaan terävästi ja ironisesti akateemisia pelejä ja kirjamaailman kummallisuuksia. Juuri teemansa puolesta Kaiken keskellä Mary Swann onkin mielenkiintoinen kirja.
Tähdet: ★ ★ ★ ½
Ihanaa kun olet takaisin blogimaailmassa, olenkin odotellut postauksiasi! <3
VastaaPoistaHei sanopa minulle paljon Shieldsiä lukeneena, mistä naisen kirjasta kannattaisi aloittaa? Olen lukenut Shieldsiltä vain romaanin Sattumankauppaa. Lukemisesta on viitisen vuotta aikaa, enkä pitänyt kirjasta ihan hirveästi. Tosin jo kirjaa lukiessani ajattelin että taidan olla himpun liian nuori lukemaan sitä (olin kyllä jo kolmenkymmenen, köh... :). Nyt tekisi mieli kokeilla lukea Shieldsiä uudelleen, kun niin moni mainitsee naisen lempikirjailijakseen, ja itsekin olen nyt siis viisi vuotta vanhempi (ja kypsempi). Ehkä pääsisin tällä kertaa paremmin sisälle Shieldsin maailmaan...
Olen samaa mieltä kanssasi Mary Swannista, Anna Elina - mielenkiintoisia teemoja, mutta rakenne ei miellyttänyt minua. Henkilöhahmoistakaan ei oikein löytynyt samastumispintaa, paitsi ehkä Sarahissa (mikä ei tee kirjaa huonommaksi, vain vähemmän rakkaaksi minulle).
VastaaPoistaJos saan vastata Saran kysymykseen omasta puolestani, niin suosittelen hänelle Shieldsin Rakkauden tasavaltaa. Siitä voi jatkaa vaikka Tavallisilla ihmeillä tai Pikkuseikoilla.
Jos saan vastata minä myös Saralle, niin Kivipäiväkirjat.
VastaaPoistaTämä kirja, josta tässä kerrot saattaa olla ainoa Shileds, jota en ole lukenut. Kirjan kansi on kuitenkin kaunis.
Olen ihan samaa mieltä Mary Swannista. Hieno kirja, mutta ehkä Shieldsin heikoimpia, jos suosikkikirjailijan teoksia voi heikkona pitää. :)
VastaaPoistaMinä taas suosittelisin Saralle Marian tavoin Rakkauden tasavaltaa. Aloitin itse Kivipäiväkirjoista, mutta se on minulle ehkä vähiten rakas Shieldsin kirjoista. Jotenkin se ei mielestäni avaa hänen tyypillisintä tuotantoaan, vaikka hieno kirja onkin. Sanon siis Rakkauden tasavalta, Ellei tai tänä vuonna ilmestynyt Pikkuseikkoja.
Kiitos vinkeistä, ihanat naiset! <3 Kävin lukemassa Otavan sivuilta Rakkauden tasavallan juonikuvauksen, ja se kuulosti aika hyvältä! Taidanpa aloittaa siitä uuden yritykseni tutustua Shieldsiin.
VastaaPoistaNäyttää siltä, että kaikki Shieldsin lukijat (minä myös!) ovat samaa mieltä: Mary Swann ei ole hänen parasta tuotantoaan, mutta kuitenkin mielenkiintoinen. Itse luin ensimmäisenä Kivipäiväkirjat. Pidin siitä, mutta ehkä tosiaan Rakkauden tasavallasta on helpompi aloittaa.
VastaaPoistaKiitos Sara! Onkin kiva taas olla täällä. Tosin olen lähes päivittäin silmäillyt muiden blogeja, mutta tänne omaan blogiin en ole jaksanut enkä ehtinyt mitään kirjoittaa. Arviotavia kirjoja on taas aika lailla, kun kuitenkin olen koko ajan lukenut jotain.
VastaaPoistaKiitos myös teille muille kommenteista! Annoittekin hyviä Shields-vinkkejä Saralle. Kivipäiväkirjat oli eka Shieldsini, mutta rakkaimpia ovat Tavallisia ihmeitä ja Ellei. Myös muut Shieldsit, tätä Mary Swannia, lukuunottamatta ovat minulle tärkeitä. Suomennettujen lisäksi olen lukenut englanniksi yhteisniteen Duet, jossa on Small Ceremonies (Pikkuseikkoja) ja sen vielä suomentamaton sisarteos The Box Garden. Hienoja teoksia nekin.
Minä en ole lukenut vielä yhtään Shieldsiä, mutta kirjoituksesi perusteella taidan laittaa lukulistalleni:) Kiitos vinkistä;)
VastaaPoistaMinä pidin tästä kirjasta kovasti, mutta tämäpä onkin ensimmäinen Shieldsini, kiva tietää että vielä parempaa on tiedossa!
VastaaPoistaMinua jäi tässä aika paljon vaivaamaan nuo tyylinvaihdokset; perinteisestä kirjeromaanin kautta elokuvakäsikirjoitukseen. Miksi ihmeessä, kehittelin itselleni jonkinlaisia selitysmalleja, tuliko sinulle mieleen miksi kirjailija mahtoi olla päätynyt moiseen ratkaisuun?
Sanna, kyllä Shieldsiä kannattaa lukea. Mutta toki on otettava huomioon sekin, etteivät meille kaikille samat kirjat kolahda.
VastaaPoistaErja, mulle tuli noista tyylinvaihdoksista mieleen, että kirjailija on halunnut kirjoittaa jotain kokeellista. Muttei se kyllä ihan toiminut. Ne kirjeet olisivat vielä menneet (koska alkupuolellakin niitä välillä tuli esille), mutta viimeinen osio ei ollut onnistunut.
Minä löysin Shieldsin pari vuotta sitten, ja olen pitänyt paljon kaikesta mitä olen häneltä lukenut. Minäkin aloitin Kivipäiväkirjoista ja pidin siitä, mutta vasta seuraavat kirjat saivat minut varsinaisesti ihastumaan Shieldsiin. Kivipäiväkirjoissa ei ole sitä tavallisen arjen hienoa kuvausta kuin muissa kirjoissa: se on jotenkin tyylitellympi ja kokeilevampi.
VastaaPoistaOmat suosikkini ovat Sattumankauppaa ja Ellei. Ja minulla on vielä Shieldsejä muutama lukemattakin: erityisesti houkuttaa Pikkuseikkoja.
Minäkään en ole Shieldsin tuotantoon vielä tutustunut, mutta hyvä tietää, että tästä ei ehkä kannata aloittaa. Pistän ainakin Rakkauden tasavallan korvan taakse muistiin.
VastaaPoistaKiitos muuten kirjapaketista, perille tuli! :)
Liisa, Ellei on minunkin suosikkini. :-) Toki kaikki Shieldsin kirjat ovat tosi upeita - paitsi tämä Swann.
VastaaPoistaZephyr, kiva että paketti tuli perille. :-) Kovasti sullekin Shieldsiä suosittelen.
Mulla on tämä hyllyssä, mutta vielä lukematta. Jonkinlainen ennakkoaavistus on ollut, ettei tämä välttämättä ole ainakaan minulle se sopivin Shields, joten taidan lukea ensin muut alta pois. :) Minähän olen lukenut vasta Pikkuseikkoja ja Rakkauden tasavallan, mutta rrrrakastin molempia.
VastaaPoistaKaroliina, olen samaa mieltä eli on varmaan viisasta lukea ensin muita Shieldsin kirjoja ja sitten vasta tämä. Ei tämäkään mikään huono kirja ole, muttei kuitenkaan parasta Shieldsiä.
VastaaPoistaMikähän siinä muuten on, että mulla on tosi huonot muistikuvat Rakkauden tasavallasta, vaikka varmasti olen siitäkin pitänyt. Ehkä pitäisi lukea se uudelleen. Kivipäiväkirjat ja Larryn juhlat olen jo lukenut toisen kerran, muiden uudelleen lukemista vasta suunnittelen.
Minusta Pikkuseikkoja oli kuitenkin parempi kuin Rakkauden tasavalta. Muita vertailukohtia ei siis ole, mutta muut ovat sanoneet, että Rakkauden tasvalta on ehkä keveintä Shieldsiä. Jospa se siksi ei sytyttänyt niin? Vai tarkoititkohan huonoilla muistikuvilla, ettet vain muista..? Äh, aivoni ovat edelleen kesäterässä. :)
VastaaPoistaEikun itse kirjoitin epäselvästi. Kesäterässä pää mullakin. Tarkoitin tosiaan, etten muista kirjasta oikein mitään. Mut monesta muusta Shieldsistä taas muistan. Pikkuseikkoja oon lukenut englanniksi. Siitä pidin kovasti. Uniset aivot ei nyt muista sitä engl.kielistä kirjan nimeä...
VastaaPoistaSuosittelen kaikille Larryn juhlat-kirjaa. Se on ainoa Shieldsin kirja jonka olen lukenut (vieläpä kahteen kertaan) ja ehdoton lempikirjani. T. Sanni
VastaaPoista