Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn. Tammi. 2011. Englanninkielinen alkuteos Brooklyn ilmestyi 2009. Suomentanut Kaijamari Sivill. 313 s. Kansi: Markko Taina.

Brooklyn on irlantilaisen Colm Tóibínin ensimmäinen suomennettu teos. Kirjailijan teoksia on käännetty kaiken kaikkiaan 30 kielelle. Hän on saanut teoksistaan lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja onpa ollut pari kertaa Booker-ehdokkaanakin. Romaanien lisäksi Tóibín on kirjoittanut novelleja, esseitä, näytelmiä ja lehtiartikkeleita.

Brooklyn on upea kirja. 1950-luvun alun Irlantiin ja Amerikkaan sijoittuva nuoren irlantilaisnaisen tarina vei vahvasti mukanaan ja ihastuin kirjaan heti sen alkulehdillä. 

Kirjan ensimmäinen osa sijoittuu Irlantiin. Eilis Lacey asuu yhdessä äitinsä sekä kauniin ja tyylikkään Rosa-siskonsa kanssa. Veljet ovat muuttaneet työn perässä Birminghamiin ja isä on kuollut. Eilis opiskelee kirjanpitoa ja käy osa-aikatöissä Kellyn neidin kaupassa. Hänen elämäänsä kuuluu myös ystävien kanssa seurustelua ja tanssiaisia.

Rosa tapaa harrastuksensa golfin parissa Amerikkaan muuttaneen isä Floodin. Tämä on kuullut Eilisin työskentelevän huonosti palkatussa työssä ja ehdottaa muuttoa Amerikkaan, jossa hänen mukaansa olisi töitä ahkeralle, koulutetulle ja rehelliselle tytölle. Vaikka Eilis itse ei ole ajatuksesta innoissaan, hän lupautuu lähtemään, koska sisko ja äiti sitä niin kovasti suosittelevat ja haluavat.

Ja sitten hän oivalsi, että hänestä tuntui nyt siltä että hänen pitäisi muistaa tämä huone, sisarensa, tämä kohtaus niin kuin jostain etäältä. Hän tajusi, että siinä pitkittyneessä hiljaisuudessa oli jotenkin sanattomasti sovittu, että hän, Eilis, lähtisi Amerikkaan. Isä Flood oli kutsuttu käymään siksi, että Rose tiesi hänen voivan järjestää asian.

Kirjan toisessa ja kolmannessa osassa seurataan Eilisin elämää Amerikassa. Eilis asuu muutaman muun irlantilaistytön kanssa alivuokralaisena rouva Kehoen talossa ja on töissä tavaratalossa.  Työpaikan hänelle on järjestänyt avulias isä Flood, joka hankkii Eilisille myös opiskelupaikan Brooklynin opistosta, jossa tämä ryhtyy opiskelemaan kirjanpitoa ja tilintarkastusta. Alkuun Eilis kärsii kovasta koti-ikävästä, muttei kuitenkaan halua kertoa siitä kotiin lähettämissään kirjeissä.

Tärkeäksi paikaksi, vuokra-asunnon ja työpaikan lisäksi muodostuu seurakuntasali. Joulun aikaan Eilis on siellä auttamassa irlantilaisille järjestetyssä jouluruokailussa ja myöhemmin ryhtyy käymään isä Floodin ja seurakunnan järjestämissä tansseissa. Siellä Eilis myös tapaa italialaistaustaisen Tonyn ja pian nuoret alkavat seurustella. Siskolleen Roselle Eilis kirjoittaa Tonysta, mutta äidilleen hän ei mainitse miehestä mitään.

Juuri, kun Eilisin elämä on asettunut Amerikassa uomiinsa, tulee Irlannista suruviesti. Eilis päättää lähteä käymään kotonaan. Kirjan neljännessä ja samalla viimeisessä osassa Eilis palaa Irlantiin ja joutuu vaikeaan valintatilanteeseen. Tavallaan kirjan loppu jää auki, vaikka Eilis oman ratkaisunsa tekeekin.

Eilis on mestarillinen omien tunteidensa peittämisessä. Kirjavan kammarin Karoliinaa lainatakseni: ”Eilis ei tahdo antaa suurille tunteille valtaa hyvässä tai pahassa, vaan pidättää niitä sisällään. Pidättäytyy ja sulkeutuu muutenkin monella tavalla”.  

Esimerkiksi Brooklynissa Eilis ei halua antautua koti-ikävälle eikä edes ymmärrä, miksi hänen tuntemuksensa uudessa maassa ovat niin oudot ja tuskaiset. Ennen muuttoaan Amerikkaan hän vastaavasti on näytellyt reipasta eikä ole halunnut tai uskaltanut paljastaa pelkojaan.

Vaikka hän antoi ajatusten virrata omaa nopeaa tahtiaan, hän pysäytti ne kun mieli liikkui kohti todellista pelkoa tai kauhua, tai mikä pahinta, sitä ajatusta että hän menettäisi tämän maailman iäksi, ettei enää ikinä eläisi tavallista päivää tavallisessa paikassa, että hän koko loppuelämänsä joutuisi kamppailemaan vierauden kanssa. Alakerrassa, Rosen ja äidin seurassa, hän puhui käytännön asioista ja pysytteli reippaana.

Vaikka pidin tästä kirjasta todella paljon, minusta tuntui välillä turhauttavalta, kun päähenkilö Eilis ei uskaltanut tehdä itsenäisiä ratkaisuja (paitsi lopussa, mutta silloinkin oikeastaan pakon edessä). Mielestäni hän antoi virran viedä liikaakin ja jätti päätökset muiden vastuulle. Mutta minä katsonkin tätä asiaa tasa-arvoisuuteen pyrkivän yhteiskunnan ja kulttuurin edustajana ja naisena, jolla on ollut aiempien sukupolvien naisia paremmat mahdollisuudet tehdä elämässään omia ratkaisuja. Kun taas ajattelee Eilisiä tietynlaisen kasvatuksen saaneena ja oman aikakautensa edustajana, on hänen henkilöhahmonsa hyvinkin uskottava. 

Brooklyn on hyvin etenevä, otteessaan pitävä ja helppolukuinen kirja. Se ei kuitenkaan ole kevyt tai pinnallinen. Eilisin tarinaa voi kyllä tarkastella yhtenä esimerkkinä irlantilaisten muutosta Amerikkaan uuden ja paremman elämän toivossa, kuvaahan kirja hyvin siirtolaisuuteen liittyviä vierauden ja koti-ikävän tunteita, mutta myös pärjäämistä ja sopeutumista uuteen elämään. Mutta tämä kirja on paljon muutakin. Siinä on sellaista kauneutta, jota on oikeastaan vaikea kuvata. Kyse on ainakin osittain Karoliinan mainitsemasta pienieleisyydestä ja hienovaraisuudesta. Kirjan kansiliepeen mukaan kirja onkin eleettömän voimakas kertomus. Vaikuttava lukukokemus – ainakin minulle.

Kannattaa myös kurkata Leena Lumen ja Zephyrin kirjoittamia arvioita.

Tähdet.  ★ ★ ★ ★ ½