lauantai 2. heinäkuuta 2011

Bolšoin perhonen


Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen. WSOY.  2011. Englanninkielinen alkuteos Russian Winter.  Suomentanut Irmeli Ruuska.

Epämääräinen, unenomainen kuvaus oli kuin suoraan sadusta, missä pikkutytöillä on hiukset päälaella tiukalla nutturalla ja missä he oppivat lukemisen, maantiedon ja historian ohella myös liikkumaan, oppivat tanssimaan. Ennen vanhaan Ninan tapaiset tytöt eivät olisi päässeet edes koe-esiintymiseen. Mutta nyt, Stalin-sedän ansiosta, kuka tahansa, jolla on tarpeeksi ikää, voi osallistua sisäänpääsykokeisiin.


Daphne Kalotayn ensimmäinen romaani Bolšoin perhonen kertoo Bolšoin baletin tähtitanssijan Nina Revskajan tarinan. Kirjassa liikutaan monella eri aikatasolla: Ninan lapsuudessa, jolloin tämä äitinsä innoittamana aloitti Moskovan Bolšoi-teatterin koreografisen koulun; nuoruudessa, jolloin Nina kehittyi tanssijana; aikuisuudessa, jolloin Perhoseksi kutsuttu tanssija oli balettiuransa huipulla ja kirjan nykyisyydessä, jolloin pyörätuoliin joutunut entinen tanssija laittaa myyntiin vanhoja korujaan. 

Kirjan alussa lukijalle esitellään Nina Revskajan lisäksi kirjan toinen keskeinen naishenkilö, huutokauppakamarin apulaisjohtaja Drew Brooks, joka sopii Revskajan kanssa korujen myynnin yksityiskohdista. Toinen kirjan nykyhetkeen sijoittuva tärkeä henkilöhahmo on Grigori Solodin, joka tutkii Revskajan puolison, runoilija Viktor Jelsinin tuotantoa.

Neuvosto-Venäjälle sijoittuvissa jaksoissa lukija tutustuu muun muassa Nina Revskajan äitiin, puolisoon Viktoriin ja tämän menneessä elävään äitiin Madameen samoin kuin Ninan lapsuudenystävään ja myöhemmin kollegaan Veraan sekä Viktorin ystävään, juutalaissyntyiseen Gershiin. Henkilöiden kohtaloiden kautta kirjailija kuvaa hyvin Stalinin aikaa ja sitä, millaista salaisuuksien, peittelyn ja epäluuloisuuden ilmapiirissä oli elää. 

Henkilöhahmojen lisäksi tarinan kannalta hyvin tärkeä rooli on Ninan myyntiin antamalla meripihkaisella korusetillä. Meripihkakorujen tausta kiinnostaa sekä Drew Brooksia että Grigori Solodinia, jolla vastaavasti on hallussaan meripihkainen riipus. Selvitellessään korujen taustaa tulee niin Ninan Revskajan kuin Grigori Solodinkin elämästä esille erittäin kiinnostavia asioita ja myös yhtymäkohtia.

Kalotayn kieli on kaunista (kiitokset myös suomentajalle) ja tarina etenee pääsääntöisesti hyvin. Kirjassa tapahtuu paljon, mutta lukija pysyy hyvin mukana tapahtumien virrassa. Myös siirtymät aikatasolta toiselle hoituvat luontevasti. Mari A. on todennut blogissaan, että kirjassa eri aikatasot vaihtuvat salakavalasti ja molemmat tasot ovat yhtä kiinnostavia. Mari A. myös kirjoittaa oivaltavasti: ”kerrankin lukijaan uskotaan ja lukijalle jätetään jotain keksittävää, eikä kaikkea tuoda tekstissä esille, suoraan.” 

Bolšoin perhosesta ovat Mari A:n lisäksi kirjoittaneet täällä blogistaniassa ainakin Leena Lumi , joka oli haltioissaan ja totesi pitäneensä kirjassa kaikesta sekä Sinisen linnan kirjasto Maria, jonka mukaan 

Bolšoin perhonen on romaani kaikille, jotka rakastavat balettia, historiaa, musiikkia, kirjallisuutta ja vanhoja koruja. Se kertoo Neuvosto-Venäjän kipeästä historiasta ja niiden ihmisten haavoista, jotka elivät jatkuvan pelon, kontrollin ja rajoitusten vankina. Lohtua antaa ystävyys, taiteen tekeminen ja kokeminen, toivo vapaammasta maailmasta.  Mutta vaikka kirjan nimihenkilö, "Bolsoin perhonen" Nina Revskaja, pääsee lopulta Pariisin ja Lontoon kautta vapauden maanosana pidettyyn Amerikkaan, menneisyyden haavat ovat koteloituneet häneen kuin muinaiset hyönteiset meripihkakoruihin.
Tähdet: ★ ★ ★ ★


18 kommenttia:

  1. Innolla odottelen tätä kirjaa, joka nyt vasta tuli meidän kirjaston valikoimiin (kun tein siitä hankintaehdotuksen)
    Kiitos tuoreesta, hienosta arviostasi.

    VastaaPoista
  2. Minulla on tarkoituksena lukea tämä ihan pian (kuten myös Vieras kartanossa, jota myös olet lukenut/lukemassa, että samoissa mennään ainakin osin!). Kiva, että tykkäsit kirjasta.

    VastaaPoista
  3. Lämmin kiitos linkityksestä!

    Tykkäsin kirjasta tosiaan valtavasti, vaikka nyt jälkikäteen ajatellen siinä oli ehkä vähän sellaista venäjä-mystiikkaa mukana. Toisaalta, kun on vähän suossa siihen venäjä-mystiikkaan, niin mua ei haitannut ollenkaan. Kieli todellakin kaunista.

    VastaaPoista
  4. Aloitin tämän tänään ja ainakin heti alku kiehtoo kovasti!

    Ihana kuva kirjasta!

    VastaaPoista
  5. Minäkin pyrin lukemaan tämän pian, jo ensi viikolla. Tulen sen jälkeen lukemaan paremmin. :)

    VastaaPoista
  6. Minttuli, kiitos! Onpa jännää, ettei tätä kirjaa ole vielä aiemmin ollut kirjastossanne. On nimittäin sellainen kirja, jolle löytyy lukijoita.

    Katja, samat kirjathan meitä ovat ennenkin kiinnostaneet. :-) Jännää huomata, että blogien pitäjät lukevat paljon samoja uutuuksia. Syntyypä ainakin keskustelua. Sain viime yönä Watersin luettua ja nyt mietin, mitä aloittaisin tänä iltana.

    Mari A. ole hyvä. :-) Sun ja muidenkin arvioita oli mukava ja hyödyllistä lukea kirjan silmäilyn ohessa, koska kirjan lukemista on ehtinyt jo mennä useampi viikko. Pitäis päästä siihen, että arvioisi kirjat ihan tuoreeltaan...

    Susa, kiitos! Kirja ja kukka on aina hyvä yhdistelmä. Toivottavasti kirja viehättää myös alun jälkeen.

    Karoliina, parasta onkin lukea arviot vasta, kun on itse kirjan lukenut. Minäkin teen usein niin. Ja yleensä luen arvioita myös omaa arviota kirjoittaessa.

    VastaaPoista
  7. Milloinkohan olisin viimeksi lukenut kirjan, joka sijoittuu Neuvosto-Venäjälle? En milloinkaan?

    Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta, kiitos suosituksesta Anna Elina!

    Olet tainnut saada jo Watersin loppuun kun sitä ei enää näy sivupalkissa. Minulla on vielä viimeiset 100 sivua jäljellä, nautiskelen niistä tänään, olen pitänyt kirjasta todella paljon!

    VastaaPoista
  8. Tämän haluan niin kovin lukea, heti kun sen jostain käsiini saan. :)

    VastaaPoista
  9. Mie tulen lukemaan tämän kirjan seuraavaksi, on ihana huomata että annoit tälle noin monta tähteä. :)

    VastaaPoista
  10. Erja, en minäkään montaa Neuvosto-Venäjälle sijoittuvaa kirjaa ole lukenut. Tosin aikoinaan Venäjän kirjallisuuden klassikoissa oli mukana muutama Neuvostoliiton aikainenkin teos, joten ihan tuntematon tuo kenttä ei ole.

    Peikkoneito ja Hanna, kyllä tämä kannattaa lukea! Minua vain jotenkin vähän arveluttaa se, kun olen joutunut antamaan niin monelle kirjalle paljon tähtiä, mutta kun ovat sattuneet olemaan hyviä kirjoja. :-)

    VastaaPoista
  11. Hyvänen aika: Minä en voi jäädä ollenkaan lomalle, sillä nyt KAIKKI tekevät Bolšoin perhosen;-)

    Minusta tämä oli todellakin kirja, joka vei kuin venäläinen joki...sellainen virtaava ja voimakas.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  12. Ole hyvä Leena! Tämä oli tosiaan vetävä kirja. Vähän arvio vaan kärsi siitä, että ehti olla rästissä liian kauan (luin kirjan jo kuukausi sitten).

    VastaaPoista
  13. Kiitos linkityksestä ja sitaatista!

    (SPOILERia, varokaa!): Anna Elina ja muut, jotka olette kirjan lukeneet, oliko teidän mielestänne Viktor petollinen vai ei? Sehän jätettiin lukijan tulkittavaksi.

    VastaaPoista
  14. Maria, tuo sun kirjoittama (varsinkin loppu menneisyyden haavoista ja meripihkakoruista) oli niin oivaltavaa, että halusin siteerata sinua pidemmästi. :-)

    Mielestäni Viktor ei ollut petollinen. Ja sen tajuaminen oli Ninalle tosi musertavaa, koska hän oli koko ajan luullut toisin. Toki se jätettiin auki, kuten totesit, mutta näin minä päättelin. Mitä Maria itse tuumit asiasta?

    VastaaPoista
  15. Minäkin uskon, että Viktor ei pettänyt Ninaa, jotenkin kirja "antoi ymmärtää" enemmän siihen suuntaan, vaikka mitään varmaa ei sanottukaan. Toisaalta luulen Ninan oivaltaneen, että sillä ei loppujen lopuksi ollut merkitystä, mitä Viktorin ja Veran välillä tapahtui tai ei tapahtunut, kun ajattelee kaikkia muita kauheuksia ja Ninan omaa toimintaa. Tämä pitäisi lukea uudelleen joskus!

    VastaaPoista
  16. Luen kirjan itse lähiviikkoina, joten en lue arviotasi vielä kunnolla... Tämä vaikuttaa kyllä aivan ihanalta kirjalta!

    VastaaPoista
  17. Luin tämän vanhemman bloggauksen sinulta jokin aika sitten. Päätin saada kirjan. Nyt se odottaa minun lukupinossa omana.

    VastaaPoista
  18. Olen lukenut tämän kerran, mutta kirjan voi lukea toistekin, se oli todella kiva. Kirja sopii hyvin lukuhaasteeseeni Lukuiloa Perhoslaaksossa.

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!