Tämä on taas aika vaikea. Mietin pitkään, minkä kirjan tähän valitsisin. Päädyin lopulta siihen, etten valitse vain yhtä vaan kaksi kirjaa: Milan Kunderan Petetyt testamentit ja Kate Jacobsin Pieni lankakauppa.
Yleensä ottaen pidän Kunderan kirjoista, ja monet niistä ovat olleet todella merkittäviä lukukokemuksia (esim. Olemisen sietämätön keveys, Kiireettömyys, Identiteetti). Petetyt testamentit on esseekokoelma ja sitä lukiessa pitäisi valita erilainen lukijan asento kuin noiden romaanien kanssa. Siitä ehkä johtuukin, etten ole saanut kirjasta otetta enkä ole jaksanut lukea sitä alkua pidemmälle.
Tietenkään en voi lukematta oikeastaan edes väittää, että se olisi liian yliarvostettu, mutta se, ettei kirjaa oikein jaksa tai halua lukea, kertoo jotakin. Pitäisi varmaan vielä toistamiseen aukaista kirja ja yrittää se lukea loppuun. Olenhan ostanut sen aikoinaan itselleni juuri siksi, että pidän Kunderasta.
Luulen, että Pienen lankakaupan tuominen esiin tässä yhteydessä herättää keskustelua. Eikä lankakauppa minunkaan mielestäni ole huono kirja, muttei se kuitenkaan ole niin hyvä kuin oletin sen olevan. Olin itse asiassa yllättynyt, kun en siitä pitänyt, koska kirjan idea hyvä ja kiinnostava. Jotain sen toteutuksessa kuitenkin jäi puolitiehen.
09: Kirja, josta en ajatellut pitäväni, mutta jota päädyin rakastamaan
Tähän voisin valita montakin kirjaa. Olen jo aiemmin kirjoittanut Radgen kirjasta Berliininpoppelit (ks. täältä) johon suhtauduin skeptisesti, mutta josta luettuani tykkäsin. Samoin kävi Sofi Oksasen Puhdistuksen kanssa, josta Valkoinen kirahvi jo kirjoittikin tämän haasteen yhdeksännen päivän kohdalla. Oikeastaan molempien noiden kirjojen kanssa on käynyt niin, että kun niitä on kehuttu, niin minussa se on herännyt vastustusta enkä suinkaan ole kiiruhtanut kirjoja lukemaan. Mutta luettuani olen sitten joutunut muuttamaan omaa käsitystäni radikaalisti.
Valitsin kuitenkin tähän lopulta kirjan, joka on viimeisen reilun vuoden aikana lukemistani kirjoista yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä, nimittäin Paul Austerin sattumuksia Brooklynissa.
Miksi sitten epäilin Austeria? Opiskelessani kirjallisuutta piti yksi opiskelija syventävien opintojen seminaarissa esitelmän Austerin New York -trilogiasta ja tuolloin koin, että tyyppi kirjoittaa niin korkeakirjallista kirjallisuutta, etten halua siihen koskea pitkällä tikullakaan. Luin kuitenkin sen jälkeen Timbuktun, muttei se herättynyt mitään erikoisempia tuntemuksia.
Onneksi päätin kuitenkin lukea Austeria, sillä Sattumuksia Brooklynissa osui ja upposi. Kerta kaikkiaan loistava kirja, joka teki minusta Austerin ihailijan. Tosin muut myöhemmin lukemani Austerin kirjat eivät ole – ainakaan toistaiseksi – yltäneet tämän kirjan tasolle.
10: Suosikkiklassikko
Tähänkin voisi kirjoittaa pitkän kirjalistan, mutta sen sijaan tuon esille yhden kirjan, joka aikoinaan opiskeluaikana yllätti minut. Itse asiassa tämän olisi voinut laittaa myös tuohon yhdeksännen päivän kohdalle, sillä en varmaan olisi kirjaan tarttunut, ellei sitä olisi ollut pakko lukea. Onneksi kuitenkin tartuin, koska Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on mahtava kirja.
Luin kirjan joskus 1980-luvulla ja se vaikutti minuun niin vahvasti, että kirja piti saada omaankin kirjahyllyyn. En nimittäin tuolloin juurikaan ostanut itselleni romaaneja, vaan käytin kirjastoa vieläkin ahkerammin kuin nykyisin. Tämäkin on sellainen kirja, joka pitäisi ehdottomasti lukea uudelleen.
Hei Anna Elina,
VastaaPoistamuistin vasta nyt päivittää sivupalkkiani siten, että sinunkin blogisi näkyy siellä, ja siksi olen päätynyt tänne vasta nyt ensi kertaa sen jälkeen, kun ryhdyin lukijaksesi. :)
Minä olen lukenut Kunderalta vain Olemisen sietämättömän keveyden, joka oli hyvä, joten en osaa tuohon ensimmäiseesi kommentoida mitään. Pieni lankakauppa on mietityttänyt minua, sillä kauhean mielelläni aina löytäisin keveämpiä hyvänmielen naiskirjoja, ja tämä kuulostaa juuri siltä, mutta sitten yllättävän moni on lopulta haukkunut kirjan. En ole siten vielä uskaltanut lukea. :)
Minullahan on jonkinasteinen Auster-trauma juuri tuon New York -trilogian takia, mutta koska olen päättänyt antaa muuten kiehtovalle herralle toisen mahdollisuuden, on tämä Sattumuksia Brooklynissa yksi vahva vaihtoehto silloin luettavaksi. Niin moni on siitä pitänyt ja sanonut sen olevan erilaista (parempaa) Austeria.
Nyt voin sanoa, että olen kaikessa samaa mieltä kanssasi lukuunottamatta Saatana saapuu Moskovaan-kirjaa, koska sitä en ole vielä lukenut.
VastaaPoistaKuten ehkä muistat, minäkin luin Kunderaa aika paljon joskus 2000-luvun alussa. Pidän kaikista muista hänen teoksistaan lukuunottamatta Petettyjä testamentteja, joka oli niin omituinen lukukokemus. Tuli sellainen olo kuin Kundera luettelisi kaikenlaisia filosofeja ja näiden teorioita vain osoittaakseen tuntevansa ne. Jotenkin turha kirja Kunderan erinomaiseen romaanituotantoon nähden.
Jacobsin Pientä lankakauppaan en saanut koskaan luettua loppuun. Että se siitä kirjasta. :)
Oksasen Puhdistukseen tartuin hieman epäilevästi, mutta se on erinomainen kirja.
Paul Austeria rakastan kyllä, joskin New York-trilogia jäi ensimmäiseen osaan.
Karoliina, kiva että löysit tänne. Olen lukenut blogiasi innoissani.
VastaaPoistaKatja, suosittelen Bulgakovia lämpimästi. Tosin minunkin pitäisi se lukea uudelleen. Edellisestä lukukerrasta on jo aikaa about 25 vuotta.
Oon suunnitellut lukevani New York -trilogian. Ehkä jätän sen kuitenkin väliin ja keskityn muihin Austerin kirjoihin....