Tanja Pohjolan Lintu pieni on hieno ja koskettava esikoisromaani. Kirjan näyttämöinä ovat Viipuri vuonna 1944 ja Helsinki vuonna 1953. Kirjan päähenkilö Dora on jatkosodan loppuvaiheen Viipurissa kaksitoistavuotias tyttö, joka joutuu huolehtimaan muutaman vuoden ikäisestä pikkusiskostaan Marseillesta eli Marista. Isä on kuollut, ja äiti takertuu perheen rapistuneessa huvilassa menneeseen ja haaveisiin huolettomasta elämästä sulkien samalla silmänsä todellisuudelta. Dora aistii äidin vaihtelevat mielialat ja yrittää tehdä parhaansa, jopa silloinkin, kun äidille tulee arvovieras ja tytöt joutuvat useaksi päiväksi lukittuun huoneeseen.
Dora tietää olevansa tuhkanharmaa lapsi. Olematon. Hän on yhtä paljon olemassa kuin puuhun kuivunut lehti tai tuulen riepottelema höyhen. Kun hän ajattelee omaa olemattomuuttaan, hänen on helppo ymmärtää, miksi äiti on lukinnut hänet tähän yläkerran kauimmaiseen huoneeseen. Mutta sitä hän ei ymmärrä, miksi äiti on lukinnut huoneeseen myös Marseillen, jonka nimi on muistutus äidin syntymäkaupungista, minne he kaikki vielä joskus matkustavat.
Lohduttakseen pientä siskoaan ja unohtaakseen nälän, janon ja pelot, ryhtyy Dora kertomaan satua miehestä ja linnusta. Samalla, kun Viipuria pommitetaan ja sota etenee kohti loppuaan, tiivistyvät myös tunnelmat huvilassa ja lopulta tapahtuu jotain, mikä jättää pitkäksi aikaa jälkensä Doran elämään.
Helsingissä noin kymmenen vuotta myöhemmin aikuistunut Dora, joka on luonut tarinoillaan itsestään uuden naisen, Dorotean, elää ulkonaisesti mukavaa elämää Otto Rasin nuorena aviovaimona. Hän on kuitenkin henkisesti onneton, kuin kivettynyt. Hän ei osaa rakastaa eikä ottaa vastaan rakkautta. Dorotea on juureton, uuden menneisyyden itselleen keksinyt ihminen, joka ei halua kenenkään tietävän viipurilaisjuuristaan. Kun Oton Viipurista kotoisin olevat tutut Taimi ja tämän sairas lapsenlapsi Lahja saapuvat kortteeriin Dorotean ja Oton kotiin, joutuu Dorotea kohtaamaan oman menneisyytensä. Padotut tunteet nousevat pintaan ja samalla kuvitelmat ja sadut sekoittuvat todellisuuteen.
Kirjan läpäisee lintutematiikka. Doran/Dorotean elämä, hänen tunteensa ja ajatuksensa, samoin kuin pikkusisaren kohtalo vertautuvat lintujen elämään. Lintutematiikan kautta tarkastellaan myös vankina olemista, vapautumista ja vapautumisen hintaa.
Taimikko kuiski tarinoita lintujen elämästä, pudonneista pesistä ja niistä lintuparoista, joiden munat haukka oli varastanut. Puut kertoivat linnunpoikasista, jotka eivät koskaan oppineet lentämään. Jotka hoipertelivat pesän risuisilla reunoilla ja hyppäsivät alas liian aikaisin. Poikasista, jotka joutuivat kissojen syömiksi, mutta myös niistä, jotka kohosivat siivilleen kun oli aika.
Mielestäni Lintu pieni on ottessaan pitävä romaani - vangitseva, kuten Sinisen linnan kirjaston Maria kirjaa luonnehtii. Kaksi eri aikatasoa vuorottelevat kirjassa onnistuneesti ja muodostavat jännitteen, joka kantaa hyvin kirjan loppuun asti. Tanja Pohjola on kirjoittanut hienon romaani, joka kosketti ainakin minua ja on pysytellyt mielessäni pitkään lukemisen jälkeenkin.
PS. Osallistun tällä kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.
