Ala-Harjaa novelleina: Reikä

Riikka Ala-Harja: Reikä. Like. 2013. 154 sivua.

Luin syksyllä Riikka Ala-Harjan Maihinnousun, ja olin tätä ennen jo käynyt kuuntelemassa kirjailijaa Joensuun kirjallisuustapahtumassa. Pidin sekä Ala-Harjan suullisesta että kirjallisesta ilmaisusta ja halusin jatkaa hänen tuotantoonsa tutustumista. Kirjaston uutuuksissa odotti jokunen kirjastoreissu sitten Ala-Harjan novellikokoelma Reikä, joka ehti vähän turhan pitkään seistä luettavien kirjojen pinossa ennen kuin siihen tartuin.

Reikä on Ala-Harjan ensimmäinen novellikokoelma, mutta toivon mukaan ei viimeinen, sillä sen verran hyvin kirjailijan tyyli taipuu myös lyhyempään kerrontaan. Kieli on notkeaa ja oivaltavaa ja näitä novelleja oli mukava lukea. Ala-Harjan kerronta on välillä synkkää ja välillä paikoin hauskaa ja tragikoomista, mutta ennen kaikkea tarkkanäköistä.

Teos koostuu 12 novellista, ja yhtä novellia lukuunottamatta ne ovat lyhyehköjä ja napakoita. Kirjan pisin, jännitteisin ja mielestäni herkullisin novelli Tarmo kertoo 50-vuotispäiviinsä valmistuvasta kirjastonhoitajasta. Syntymäpäivä ei etene niin kuin Tarmo olisi toivonut, sillä vieraita ei kuulu, niskat menevät jumiin ja naapurin vanha rouva soittelee ovikelloa vähän turhan usein. Päivästä kuitenkin sukeutuu hyvä ja Tarmo oivaltaa, ettei hänen kannata pahemmin katsella taakse- vaan eteenpäin.

Löysin blogistaniasta muutaman Reikää käsittelevän postauksen. Mari A ei vakuuttunut, kun taas Nannaan novellien pelkistetty kerronta, ytimekkäät lauseet sekä tarinoiden aukkoisuus ja vihjailevuus tekivät vaikutuksen. Janelle Reikä oli nopea lukukokemus, "joka tuli ja meni eikä pitänyt sen enempää meteliä itsestään". Arja epäilee, että hänellä on muistissa reikä, kun kirjasta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Postausten lisäksi kirjasta kiinnostuneiden kannattaa käydä lukemassa Savon Sanomien ja Parnasson arviot.