Tyynykirja eli kun kirjabloggaaja käsityökirjaan perehtyi

Nina Granlund Sæther: Tyynykirja. Virkkaa, kirjo ja neulo 68 hurmaavaa ja hauskaa tyynyä. Atena. 2013. Norjankielinen alkuteos Putefest. Suomentanut Virpi Vainikainen. 161 sivua. Arvostelukappale.

Norjalaista alkuperää oleva Tyynykirja esittelee nimensä mukaisesti 68 erilaista tyynymallia. Tyynyt on toteutettu virkaten, neuloen ja kirjoen. Kirjassa on myös muutama ohje peittojen tekoon. 

Tyynykirjan alkusanoissa pohditaan neuleharrastuksen suosiota ja käsillätekemisen motiiveja. Kirjan taustalla on ajatus siitä, että käsitöiden tekeminen on hauskaa ja hyödyllistä. Sitä paitsi itse tehden saadaan omaleimaisia käsitöitä: "Kun tyynyyn on panostettu omaa aikaa ja vaivaa ja kun tiedät, että siinä on pieni mutta tärkeä käsintehdyn leima eikä kenelläkään taatusti ole tasan samanlaista, se kruunaa sohvasi sitäkin paremmin." 

Kirjan tekijä liputtaa vanhojen työtapojen säilyttämisen puolesta. Hänen mukaansa paras tapa vanhojen menetelmien säilyttämiseksi ja levittämiseksi on niiden sovittaminen nykyaikaan ja nykyajan tarpeisiin. Tyynykirjan ohjeissa onkin käytetty vanhoja ja perinteisiä kuvioita, esimerkiksi Marius-kuviointia, jota käytettiin alunperin villapaidoissa. Kirjan malleissa on niinikään hyödynnetty ylellisistä paidoista poimittuja tähti- ja kukkakuvioita, mustavalkoista Selbu-neuletta, vanhoja kirjontamalleja ja tietenkin myös nykyisin hyvin suosittuja isoäidinruutuja.

Tyynyjen tyylivalikoima on kirjassa monipuolinen ja näin ollen kirjasta luulisi löytyvän malleja erilaisista sisustustyyleistä pitäville. Tarjolla on vaaleita, värikkäitä ja mustavalkoisia malleja, kuten myös merihenkistä, romanttista, modernia ja perinteistä tyyliä. Malleissa on hyödynnetty niin uusia kuin vanhojakin materiaaleja. Yksi tyyny on tehty vanhasta turkista ja toinen taas räsyistä ja vanhoista farkuista. Hauskoissa ja humoristisissa tyynyissä taas leikitellään sanoilla ja otetaan kantaa (tyynyissä on esim. tekstit "Homo sweet homo", "No more diet" ja "My boobs are ok").

Tyynykirjan takakansi lupaa joidenkin  mallien olevan helppoja ja toisten taas olevan tarkoitettu vaativammille harrastajille. Kokeilin itse kahta virkkausmallia, joista toinen oli riittävän informatiivinen ja ymmärrettävä, mutta toinen vastaavasti sekava ja monitulkintainen. Tytär taas kokeili yhtä kirjoittua tyynyä ja onnistui. Näin vähäisellä ohjeiden testauksella on vaikea sanoa mitään varmaa siitä, millaisia ohjeet ovat ja miten esimerkiksi aloittelija pärjää ohjeiden kanssa.

Kuva tyttäreltä hänen tekemästään tyynystä.

Kokonaisuutena Tyynykirja hyvin toteutettu. Kirjan ohjeet ja kuvat houkuttelevat itsekin kokeilemaan tyynyjen tekemistä, mutta yhtä lailla kirjaa voi vain lehteillä ja nauttia värikkäistä kuvista. Pidin kovasti siitä, että tekijä taustoittaa mallejaan ja kertoo välillä myös yleisemmin käsitöiden tekemisen historiasta. Esimerkiksi neulomisen, kuvakudosten tekemisen ja neulanteon historiasta kertovat tekstit ovat kiinnostavia ja avaavat myös sitä, millainen merkitys käsitöiden tekemisellä on ollut naisten elämässä.