Kaukosen upea Kohina

Katja Kaukonen: Kohina. WSOY. 2014. 216 sivua.

Katja Kaukonen teki minuun kolmisen vuotta sitten vaikutuksen kielellisesti vahvalla, kansanrunoudesta ammentavalla esikoisromaanillaan Odelma. Vaikka pidin siitä kovasti, niin vielä enemmän ihastuin toissasyksynä Kaukosen novellikokoelmaan Vihkivedet. Osasinkin Kohinan lainattuani odottaa hienoa lukukokemusta, eikä minun todellakaan tarvinnut pettyä.

Tässäkin kirjassaan Kaukonen kirjoittaa vahvasti, viisaasti ja vaikuttavasti. Kohina sijoittuu syksyyn ja tuo mieleeni toisen syksykirjan, nimittäin Bo Carpelanin upean Lehtiä syksyn arkistosta. Kirjoissa on syksyn ja talveen valmistautumisen lisäksi yhteistä se, että niissä molemmissa päähenkilö vetäytyy yksinäisyyteen tekemään tilinpäätöstä eletyn elämän kanssa. Carpelanin kirjassa vanhus muistelee elämäänsä kirjoittaen, kun taas Kohinassa kirjan keski-ikäinen päähenkilö Alvar joutuu kohtaamaan muistonsa kriisin jälkeen.

Alvar on muuttanut saareen kertaamaan elämäänsä. Miehen lapsuus on ollut vaikea eikä aikuisuuskaan ole ollut helppo. Alvarin äiti on muuttanut Venetsiaan pojan ollessa pieni ja isä on jäänyt huolehtimaan pojasta. Vaikkei nyt oikein huolehtimisesta voi puhua, koska - ainakin Alvarin muistikuvissa - hänet on jätetty yksin.

Lapsi-Alvar, tuleva arkkitehti on yrittänyt saada elämää haltuun piirtämällä. Keski-ikäinen Alvar, saaren asukas, vastaavasti pyrkii taltuttamaan kaaosta kävelemällä, keräämällä kiviä, nimeämällä saaren eri osat sekä pitämällä kiinni rutiineista ja rytmistä, mutta salaperäiset kirjeet häiritsevät hänen rauhallista elämäänsä. Kirjan edetessä Alvar etenee pohdinnoissaan ja hiljalleen toipuu, samalla kun syksy vääjäämättä etenee, pimeys lisääntyy ja talvi koittaa.

Kuten Kaukosen aiemmatkin teokset, on Kohina monitasoinen teos, jota tekee mieli lähteä tulkitsemaan tarkemmin. Mieltäni jäivät kiehtomaan monet asiat, mutta ennen kaikkea eläimet (lumikko ja rotta). Yhden lukukerran jälkeen en kuitenkaan vielä tohdi lähteä tulkitsemaan kirjaa tämän enempää. Koska Kohina on hienosti kirjoitettu ja monella tavalla kiinnostava kirja, luultavasti luen sen ennen pitkää uudelleen.

Suosittelen kirjaa erityisen lämpimästi Kaukosen aiemmista kirjoista pitäneille lukijoille, mutta myös niille, jotka vieroksuivat Odelman myyttistä maailmaa. Kohina on realistisempi, mutta yhteistä sille ja Odelmalle on kielen ja kerronnan lumoavuus.

Suketuksen mukaan Kohina on surumielinen, rauhallinen ja syvissä vesissä kulkeva tarina. Sannan mukaan se taas on hieno ja mieleenpainuva. Myös Ulla, Omppu, Jonna, Minna ja Krista ovat tutustuneet Alvarin tarinaan.