Taattua laatua: Shieldsin Ruohonvihreää

Carol Shields: Ruohonvihreää. Otava 2013 [2012]. Englanninkielinen alkuteos The Box Garden (1977). Suomentanut Hanna Tarkka. 261 sivua.

Kanadalaisen Carol Shieldsin alunperin jo vuonna 1977 ilmestynyt Ruohonvihreää on kirjailijan esikoisromaanin Pikkuseikkoja (Small Ceremonies) sisarteos. Näissä kahdessa kirjassa tarkastellaan kahden siskoksen elämää: Pikkuseikat keskittyy Judithiin ja Ruohonvihreää vastaavasti Charleeniin.
Vaikka Shields teki läpimurtonsa vasta 1990-luvulla, niin Pikkuseikoissa ja Ruohonvihreässä näkyy jo hänen taidokkuutensa arjen ja etenkin naisen elämän kuvaajana.

Ruohonvihreän päähenkilö Charleen Forrest on Vancouverissa asuva runoilija, joka ei ole aikoihin julkaissut runoteosta eikä ole pariin vuoteen kirjoittanut juuri mitään. Aikaa kirjoittamistyöhön hänellä kyllä olisi, sillä hänen pestinsä neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Kasvitieteellisen aikakauskirjan työntekijänä on osa-aikainen. Runoilijuus onkin kirjan nykyisyydessä Charleenille ennemminkin rooliasu kuin todellisuutta.

Aikakauskirja antaa Charleenille elannon, minkä lisäksi lehden päätoimittaja ja Charleenin esimies Doug on myös ystävä. Savaget eli Doug ja tämän vaimo Greta ovat lisäksi yhdysside Charleenin entiseen mieheen Watsoniin, joka on jättänyt vaimonsa ja poikansa Sethin tavoitellessaan omia unelmiaan. Aikakauskirja on Charleenille merkittävä myös sikäli, että lehden kautta hän on löytänyt kirjeenvaihtoystävänsä Veli Adamin.

Arvoituksellinen Veli Adam kiehtoo Charleenia, joka vaalii Sethin kanssa antaumuksella tämän lähettämistä ruohonsiemenistä kasvanutta pienoisnurmikkoa. Charleen kirjoittaa Veli Adamille ja muutamalle muullekin henkilölle säännöllisesti kirjeitä. Iltapäivät kuluvatkin enimmäkseen kauppareissujen, kirjeenvaihdon, lukemisen ja murehtiminen parissa, mutta joskus Charleen tapaa miesystäväänsä Eugenea tai käy kävelyretkillä.

Charleenilla on kompleksinen suhde äitiinsä, joka on jäänyt yli kymmenen vuotta sitten leskeksi, sairastanut rintasyövän ja on nyt Charleenin yllätykseksi menossa naimisiin. Kirjan nykyhetkessä Charleen matkustaa junalla miesystävänsä Eugenen kanssa äitinsä häihin Torontoon, tapaa lapsuuskodissaan siskonsa Judithin ja tämän miehen Martinin sekä tutustuu äidin sulhaseen Louisiin. Muutakin kyllä tapahtuu, muttei siitä tässä sen enempää.

Ruohonvihreää on sikäli tyypillinen Shieldsin kirja, että paljon jää pinnan alle, kertomatta. Kirjassa olisi aika paljonkin analysoitavaa ja pohdittavaa, mutta ainakin minulle jäi parhaiten mieleen äiti-tytär-suhde, jossa loppujen lopuksi tapahtuu jonkinlaista seestymistä. Äidin hahmo on kuvattu kirjassa hyvin ja etenkin äidin sisustuspuuskien kuvaus on herkullista. Ainakin minun oli lukijana helppo samaistua Charleenin tuntemuksiin suhteessa äitiin, vaikken sinällään päähenkilöön samaistunutkaan enkä aina ymmärtänyt tämän toimintaa ja ajatuksenjuoksua.

Ruohonvihreää on kyllä täyttä Shields-laatua, mutta ei siitä kuitenkaan tullut Shields-suosikkiani. Vaikka en antaisi kirjalle ihan viittä tähteä (jos tähtiä vielä antaisin), niin tokihan viihdyin erittäin hyvin tämänkin romaanin parissa.