Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle. Tammi. 2011. 267 sivua. Kansi: Mika Kettunen.
Marja Leena Virtasen toinen romaani Kirjeitä kiven alle kuvaa karjalaisen perheen naisten elämää eri sukupolvien näkökulmasta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sotaa edeltävään ja sota-aikaan Karjalassa sekä siirtokarjalaisuuden aikaan sodanjälkeisessä Suomessa.
Kirjassa vuorottelevat eri aikakausien lisäksi kertojien äänet. Näin tapahtumat ristivalottuvat ja saavat selityksensä vähitellen tarinan edetessä. Keskeiset henkilöt ja kertojat, joiden mukaan kirjat luvut on nimetty, ovat Marjatta, tämän äiti Siviä ja hänen äitinsä Mar.
Kertojana toimiva Marjatta tosin on jo kuollut vauvana. Perheensä vaiheita seuraavan kuolleen Marjatan hahmo tuokin kirjaan annoksen maagisen realismin henkeä. Myöhemmin syntyneelle pikkusiskolle annetaan myös nimeksi Marjatta; häntä tosin kutsutaan kirjassa Toiseksi. Nuorempi Marjatta purkaa sydäntään kuolleelle siskolleen kiven alle piilottamissaan kirjeissä.
Satoi pienesti. Toinen juoksi metsänreunan yli kolme kirosanaa sisältävä kirje kädessään. Kuusenoksat osoittivat polkua ilmavin sormin, maassa litteät pitkälehtiset heinät nuokkuivat jo vähän. Sade irrotti niistä tuoksua. Jos alkaisi sataa kovin, kuuset myöntyisivät laskemaan hartiansa, lopettaisivat huminan, saisivat vielä jonkin aikaa pidäteltyä vettä mutta joutuisivat pian vuotamaan sateen lävitseen. Sama se kun kirje vaan ei kastu, Toinen ajatteli. Sanat eivät saaneet liueta ennen aikojaan, niille oli ensin löydettävä paikka.
Vanhinta sukupolvea kirjassa edustaa Marin äiti Työ, joka ei itse pääse ääneen kertojana, mutta on kuitenkin yksi kirjan keskeisistä naishenkilöistä, jonka perintö siirtyy sukupolvelta toiselle. Nimellä Työ on kirjassa kaksoismerkitys. Se korostaa Marin äidin yli kaiken arvostamaa ahkeruutta ja työteliäisyyttä, mutta on myös äidin puhuttelumuoto.
Olen aina kutsunut äitiäni vain Työksi.
-Voi mahoto mite vaikiaa, näyttäkää Työ. Jos Työ kerran sanotta. Luppaatteks Työ varmast? Kerkiittäks Työ kahtomaa, mie osasin! Kiitoksii, Työ ootta kovast hyvä.
Et etsinyt mainetta kunniaa, sun suuruutes oli työ.
Työ on kirjoittanut lauseen lapulle, laittanut talteen haperien Raamatunlehtien väliin. Näyttää sitä vähän väliä, jotta sen iäti muistaisimme. Muistaisimme kun hän on kaatunut jaloiltaan, tehnyt työtä niin paljon kuin yhden ihmisen vaellukseen mahtuu. Joutoaikaa ja huvia siihen ei kuulu mahtua. Huvia oli esimerkiksi kirjoittamaan opettelu.
Ankaruuden, kylmyyden, rakkaudettomuudenkin perintö siirtyy kirjassa sukupolvelta toiselle. Kirjan äidit ovat kovia tyttäriään kohtaan. Esimerkiksi poikiaan ja miestään arvostava ja rakastava Siviä on hyvin ankara tyttärilleen, erityisesti Toiselle, jota hän pitää omituisena ja laiskana.
Kirjeitä kiven alle on rakenteeltaan erittäin onnistunut ja kielellisesti runollisen kaunis. Vaikka olenkin pohjoiskarjalainen ja joskus jopa kuullut karjalan kieltä, oli murteelliseen dialogiin tottuminen alussa hiukan hankalaa, mutta sen käyttäminen sopi hyvin tähän kirjaan.
Ennen kuin sain käsiini tämän kirjan, ehdin lukea siitä useamman kiittävän arvion. Odotukset olivat aika korkealla ja kyllähän ne pääosin täyttyivätkin. En kuitenkaan haltioinut kirjasta ihan samalla lailla kuin Sara, Sanna ja Leena Lumi. Silti - ja painotan tätä - kyseessä on hyvä, erittäin hienosti rakennettu ja kauniisti kirjoitettu naisten elämän ehtoja ja realiteetteja valottava kirja. Erityiskiitoksen haluan antaa kirjan kauniille kannelle.
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet edellä mainittujen lisäksi ainakin Erja, Karoliina, Maija ja Jum-Jum.
Tähdet: ★ ★ ★ ★ +
Minulla on tämä nyt kesken, toistaiseksi olen tykännyt tosi paljon. Puolet on vielä jäljellä, joten saa nähdä, millaisiin fiiliksiin päädyn ;)
VastaaPoistaTuntuu, että arvostamme kirjaa suunnilleen samoissa mitoissa, eli paljon, vaikkei lukukokemus elämää suurempi ollut.
VastaaPoistaHauska muuten, että minulla, sinulla ja Erjalla on kaikilla sama lainaus kirjasta arviossamme! :D
Susa, mielenkiinnolla odotan sun arviotasi kirjasta.
VastaaPoistaKaroliina, onpa tosiaan mielenkiintoista, että olemme päätyneet samaan lainaukseen. Luin itse asiassa eilen illalla kaikki kirjasta kirjoitetut arviot, mutten enää tänään muistanut, että juuri tuo lainaus olisi niissä ollut. Kai siinä sitten kiteytyy jotain olennaista. Muutenkin me kolme (sinä, Erja ja minä) tunnuimme olevan samoilla linjoilla tämän kirjan kanssa.
Minä koetan lukea tämän sekä yhden toisen kirjan ennen loppuviikon kirjamessuja. Tämä on varmasti hyvä kirja, niin arvelen jo ennakkoon blogikirjoitusten perusteella, mutta saa nähdä, lumoaako tämä minut vai onko kirja "vain" erittäin hyvä romaani. :)
VastaaPoistaAnna Elina, tiedätkin, että minä melkein sekosin tästä kirjasta. Olen puhunut Virtasen kanssa pariin ottseeseen puhelimessa ja meillä on nyt treffit kirjamessuilla.
VastaaPoistaMinulle tämä oli kuin koettua ja murre ihan äidin ja mamman puhetta. Tuo kylmä tunne tyttäriin on tuttu juttu ja sen osaksi olen joutunut niin minä kuin serkkuni. Se ei ole tarkotuksellista, vaan kuten hienosti oivallatkin, tahatonta ja sitä, että ei kyetä muuhun. Minä silti selvisin sillä sain olla isän prinsessa ja hänen palvomansa. Minusta tuntuu,e ttä yksi serkuistani kärsii vieläkin siitä, mitä hän jäi paitsi.
Tein viime vuonna jonkun tutkijan kirjan´siitä, mitä tapahtui niille, jotka olivat nuoria, kun kahdesti lähtivät kodeistaan Karjalasta. He jäivät itse paitsi venhempiensa huomiota, sillä ei ollut aikaa lapsille, kun oli paettava kahdesti ja sitten aloitettava uusi elämä aivan muualla, sopeuduttava ja viljeltävä ja pärjättävä. Siinä unohtuivat lapset eli meidän vanhempamme. Luojalle kiitos isäni on Satakunnasta;-) Älä vain kysy kirjan nimeä, sillä en sitä muista. Olisiko se ollut se Työtytöt vai ei...Tein sen viime vuonna marras-joulukuulla...
Hienosti oivalsit tuon ristivalotuksen. Se oli kirjaililjalta upea oivallus ja sinulta hienosti todettu.
Marja-Leena Virtasesta on juttua Kodin Kuvalehdessä numero 20. Hän esiintyy kirjamessuilla muistaakseni pe klo 17.30.
Minusta huomionarvoista on myös Virtasen käyttämä kieli ja lauserakanteet, sillä ahrvoin sytyn kotimaisille nykykirjailijoilel, kun aina joku kirjoitustyylissä ärsyttää. Tässä oli tyyliä ja taitoa, joka hiveli minua, sanojen palvojaa.
Katja, kiva kuulla sitten, mitä kirjasta pidit.
VastaaPoistaLeena, kiitos! Huomasin kyllä postauksestasu, että tämä kirja vaikutti sinuun vahvasti. Luulen, että tämä on taas mulle niitä kirjoja, joka pysyy mielessä pitkään mm. vaikuttavan tarinansa vuoksi. Pitääkin etsiä tuo mainitsemasi tietokirja/tutkimus. Lasten ja nuorten kokemukset ja muistot kiinnostavat minua kovasti. Tuo, miten sota-aika vaikutti karjalaisiin ja heidän lapsiinsa on mielenkiintoinen myös henk.kohtaisesti, koska mieheni suku on Suistamolta. Tietty sota vaikutti monella tapaa yleensäkin suomalaisiin useamman sukupolven aikana, mutta karjalaisten kohtalo, kodin jättäminen lopullisesti on jotain niin traumaattista, että heijastuu pitkälle. On vaikea käsittää, miltä sellainen menetys on tuntunut ja millaiset jäljet jättää mieleen.
Tämä pitkää ehdottomasti lukea. Luin Susan kirjoittaman arvioin ensin ja vakuutuin jo silloin ja tämä sinun perusteellinen analyysi vakuutti lopullisesti. Minäkin luin tuon Kodin Kuvalehden jutun ja kirjailija jäi jo silloin mieleen.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! : )
Kuten Leena, minäkin menin tästä kirjasta ihan sekaisin. :) Minulle tämä taisi olla se kirjavuoteni kirkkain helmi, en oikein jaksa uskoa että enää tänä vuonna tulisi kirjaa, joka olisi minulle enemmän kuin Kirjeitä kiven alle.
VastaaPoistaOlen iloinen että pidit kirjasta vaikkei se ehkä ollutkaan aivan odotustesi veroinen. :) Kiitos linkityksestä!
Täällä yksi fani lisää - tulin vastavisiitille.
VastaaPoistaOn aina ihana lukea oman lukukokemuksen jälkeen, miten muut ovat kirjan kokeneet. Tämä jakaa selvästi mielipiteitä. Hyvän kirjan merkki, siis.
Minä pidin. Koin tämän vahvasti ja se innoitti myös kirjoittamaan ja luomaan. Tämän kirjan jäljiltä olo on levoton. Niin kuin usein silloin, kun on lukenut Kirjan.