Marilynne Robinson: Kotiin. Bazar. 2010. Alkuteos Home (2008). Suomentanut Laura Jänisniemi. 381 sivua. Kansi: Elina Warsta.
Kaupunki tuntui erilaiselta nyt kun Glory oli palannut sinne asumaan. Gilead oli hänelle läpikotaisin tuttu nostalgisten muistojen aiheena ja tapahtumapaikkana. Miten mielellään kaikki veljet ja siskot Jackia lukuun ottamatta olivat tulleet kotiin, ja miten alttiisti he olivatkaan taas lähteneet. Miten rakkaita tuo vanha paikka ja nuo vanhat tarinat heille olivat, ja miten kauas he olivatkaan hajaantuneet. Menneisyys oli oikein hyvä asia omalla paikallaan. Mutta tämä kotiinpaluu, takaisin muuttaminen, niin kuin isä oli sanonut, oli antanut muistoille pahaenteisen kaiun. Päästä menneisyys tällä tavalla ylittämään rajansa ja muuttumaan nykyisyydeksi ja mahdollisesti myös tulevaisuudeksi – he kaikki tiesivät, ettei siitä seuraisi mitään hyvää. Ajatus toisten säälistä kaiveli Glorya.
Gileadin pikkukaupunki Iowassa 1950-luvulla. 38-vuotias Glory Boughton on muuttanut lapsuuskotiinsa pitämään huolta iäkkäästä isästään, eläkkeellä olevasta papista. Elämä lapsuuskodissa on hiljaista, jopa piinallisen rauhallista.
Isän hoidon, kotiaskareiden ja puutarhatöiden lomassa Glorylla on aikaa muistella lapsuuttaan, vanhempiaan ja veljeään Jackia, joka on nuoruusvuosinaan aiheuttanut monenlaista harmia isälleen ja muulle perheelleen. Pian isälle saapuukin kirje Jackilta, joka lupaa tulla kotiin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Alkaa kuumeinen odotus ja lopulta odotettu tuhlaajapoika saapuu kotiin.
Kolmen toisistaan vieraantuneen perheenjäsenen yhteiselämä ei ole helppoa. Kaikki kyllä yrittävät parhaansa, mutta vaikeiden asioiden välttely ja vaikenemisen kulttuuri tekee yhdessäolon tukalaksi ja vaivaantuneeksi etenkin illallispöydässä. Niin isä kuin Glorykin vaikenevat Jackin menneisyydestä eikä Jack itse halua puhua pitkän poissaolonsa syistä.
Alussa Glory tuntee Jackia kohtaan vihaa ja suuttumusta, mutta vähitellen sisarusten välit lämpenevät, ja he uskoutuvat toisilleen. Molemmilla on takanaan rankkoja elämänkokemuksia ja he ovat joutuneet omista syistään jättämään taakseen rakastamansa ihmisen. Myös isän ja Jackin välille syntyy hiljalleen keskusteluyhteys ja yhden tapahtumarikkaan yön jälkeen miehet selvittelevät välejään. Kirjan keskeisimmät henkilöt ovat siis Glory ja Jack sekä heidän isänsä, joiden välisiä suhteita Robinson kuvaa hienosti ja tarkkasilmäisesti. Teoksessa ovat mukana myös Robinsonin aiemmasta Gilead-romaanista tutuiksi tulleet pastori Ames ja tämän perhe. Amesin on vaikea antaa anteeksi Jackille hänen nuoruudentekojaan, mikä taas aiheuttaa eripuraa vanhojen pappisystävien isä Boughtonin ja Amesin välille.
Kirjan kantavia teemoja ovat anteeksianto, armo ja rakastaminen. Robinson kuvaa hienosti, millaisia ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita armon ja anteeksiannon sanomaa saarnaava pappi joutuu käymään läpi silloin, kun hän yrittää antaa anteeksi omalle pojalleen.
Kirjasta tulee mieleen raamatun kertomus tuhlaajapojasta, jossa isä on erittäin anteeksiantavainen. Mietin lukiessani, miten paljon ihminen loppujen lopuksi ja ihan oikeasti voi antaa anteeksi? Isä Boughton ainakin uuvuttaa itsensä murehtiessaan poikansa elämää ja yrittäessään ymmärtää tämän tekoja.
”(..) Viime yö oli pahimpia mitä olen tämä maan päällä viettänyt. Ja koko ajan minä mietin ja kyselin Herralta: Miksi minun täytyy välittää niin paljon? Tuntuu kiroukselta ja kärsimykseltä, että rakastan omaa poikaani. Kuinka se on mahdollista? Olen miettinyt sitä monet kerrat.”
Jack sanoi: ”Olen pahoillani. Olen suunnattoman pahoillani. Mutta nyt te ainakin tiedätte, miksi viivyin niin kauan poissa. Minulla ei ollut oikeutta tulla kotiin. Minun ei pitäisi olla täällä nytkään.”
”Ei ollut oikeutta tulla kotiin!” isä sanoi, ja hänen äänensä murtui. ”Jos olisin joutunut kuolemaan näkemättä enää sinun kasvojasi, olisin epäillyt Herran hyvyyttä.” Hän katsoi Jackia. "Sitä minä pelkäsin. Ja siksi olin jonkin aikaa hyvin onnellinen.”
Kotiin on koskettava, vahva ja syvällinen kirja. Pidin siitä todella paljon, vaikka lukeminen olikin paikoin aika haastavaa. Koska kirjan uskonnollinen ympäristö on itselle vieras (Boughtonit ovat presbyteerejä), niin joitakin asioita en ymmärtänyt (mutta eihän se ole kirjan, vaan lukijan vika). Samoin jotkin kirjan teologiset pohdinnat menivät minulta iloisesti ohi. Yksi asia, josta on kyllä pakko valittaa, liittyy kirjan kanteen. Siinä missä rinnakkaisteoksen Gileadin suomenkielisen laitoksen kansi on kaunis ja jotenkin runollinen, niin Kotiin on valitettavasti saanut synkän ja tunkkaisen näköisen kannen – mikä ero tuohon ylempänä olevaan Little Brownin kustamaman Home-kirjan kanteen!
Kirjaa on blogiastaniassa kuvannut aiemmin Kirjasieppo.
Tähdet: ★ ★ ★ ★ ½
Kiitos kirjavinkistä! tämä kuulostaa mielenkiintoiselta ja kuulin siitä ekan kerran vasta nyt;) Kannesta olen kanssasi täysin samaa mieltä, kauhea tuo suomennetun version kansi kun taas englanninkielisen kansi on upea!
VastaaPoistaVoi miten metsään on kannessa tosiaan menty :( Katselin tuota englanninkielisen kannen kuvaa kauan ennen kuin luin tekstisi, ihastellen sen tunnelmaa. Ja sitten suomenkielisen kirjan kansi on - anteeksi sanavalintani- kökkö.
VastaaPoistaMinä luin Gileadin ja pidin siitä kovasti - kutsui sitä tosin slow literatureksi kun lukeminen oli niin hidaaaaasta vaikkakin nautinnollista. En ole saanut tartuttua tähän vielä - joskus sitten kun kaipaa sellaista hidasta niin aion muistaa lukea tämän. Ihanan rennosti suhtauduit siihen, että jutut menee ohi, eihän sitä ihan kaikkea tarvitse ymmärtää.
VastaaPoistaAnni.m:n mainitsema slow literature on hyvä termi Gileadille ja varmaan tälle Kotiin-romaanillekin, jota en ole vielä lukenut. Oliko sinusta Kotiin-teoksessa jotain ahdistavaa? Minusta Gileadissa oli, ja se liittyi paljon Jackiin ja hänen perheesensä, ja osittain siksi (ja osittain perinteisten kiireisen ja lukuajan vähyyden vuoksi) en ole vielä tarttunut tähän rinnakkaisteokseen vaikka sen jo kirjastosta lainasin.
VastaaPoistaMinua hämäsi Gileadia-lukiessani se, että minulla kesti hyvin kauan tajuta, minkä uskontokunnan pappi Ames oli. Kun hän koko ajan mainitsi että metodistit sitä ja presbyteerit tätä ja luterilaiset tuota ja baptistit niitä näitä, niin mietin, että mitä jää jäljelle?!? Mutta jenkeissähän noita kirkkokuntia riittää :).
Sanna ja Villasukka kh:ssä, kirjan kansi on tosiaan harmillisesti huono. Kökkö kuvaa asiaa hienosti!
VastaaPoistaTällaiseen kirjaan tosiaan käy hyvin termi slow literature. Anni M, jos mahdollista, niin yritän suhtautua asioihin rennosti....
Maria, jonkin verran kirja ahdisti, mutta pikemminkin teki surulliseksi siitä, miten joidenkin ihmisten elämä menee sivuraiteille ja miten elämä hyvistä yrityksistä huolimatta jatkuu hankalana. Jossain määrin minua ärsytti se, miksei Jackille voitu antaa anteeksi. Tämän päivän näkökulmasta hänen nuoruuden tekonsa ei nimittäin ollut mitenkään kovin paha (en nyt kuitenkaan paljasta, mitä hän oikein oli tehnyt). Kirjassa oli kuitenkin hienosti kuvattu kristillisen opin (armo ja anteeksiantaminen) ja inhimillisten tunteiden välistä ristiriitaa. Ja tosiaan, nuo eri kirkkokunnat jäi mullekin hämärän peittoon ja välillä se hiukan häiritsi lukemista.
Robinson kiinnostaa kovasti, mutta saas nähdä, koska ehdin hänen pariinsa. Nykyisin ei tahtoisi malttaa lukea slow literaturea, mikä on kyllä harmi ja vääryys.
VastaaPoistaOlen odottanutkin tätä tekstiäsi! :)
VastaaPoistaMinulla on Kotiin lukupinossa odottamassa ja arviosi perusteella edessä on hieno lukukokemus. Tosin tuo teologinen näkökulma ehkä hivenen arveluttaa, mutta uskoisin silti että tulen pitämään kirjasta.
Minustakin tuo suomalainen kansi on tunkkaisen näköinen, kun taas Little Brownin kustantaman kirjan kansi on huimaavan kaunis.
Karoliina, kyllä sinäkin vielä pääset nauttimaan slow literaturesta. En minäkään ehtinyt lukea keskittymistä vaativaa kirjallisuutta, kun lapset olivat pieniä ja elämä oli muutenkin niin täyttä. Onhan se sitä tavallaan nykyisikin, mutta hiljaisia ja rauhallisia lukuhetkiä on enemmän kuin aiemmin.
VastaaPoistaSara, kiva kuulla, että teksiäni ihan odotettiin. :-) Mukava sitten aikoinaan lukea, miten sinä kirjan koit.
Löysin tuon kirjan vasta tänään, joten odotan sen saamista. Tuntui, että on pakko lukea.
VastaaPoistaOnpa mukavaa, että onnistuin vakuuttamaan ja löysit ihan uuden kiinnostavan kirjan. Ja se vasta mukavaa on, että saa kommentin monen vuoden takaiseen postaukseen. :-) Kiitos Ulla!
Poista