Reilu kuukausi sitten Meijerielämää-blogin Lumikko heitti haasteen, jossa hän toivoi kirjabloggaajien ja himolukijoiden esittelevän niitä maantieteellis-kirjallisia ympäristöjä, joissa itse kukin parhaiten viihtyy. Tähän mainioon haasteeseen ovat toistaiseksi vastanneet ainakin Luovaa puuhastelua -blogin Clarissa, Sinisen linnan kirjaston Maria, Jaana Täällä toisen tähden alla -blogista,Vinttikamarissa-blogin Ahmu ja Sara P.S. Rakastan kirjoja -blogista.
Vaikka en yleensä valitsekaan luettavia kirjoja kirjailijan kotimaan tai kirjan tapahtumapaikan perusteella, niin kuitenkin tiettyjen maiden kirjailijat näyttävät painottuvan lukutottumuksissani. Lukumieltymykseni paikantuvat aika selkeästi - ja ehkä vähän tylsästikin - Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.
Olen jostain syystä ihastunut kanadalaisiin kertojiin, joista minulle ovat tärkeitä muun muassa Carol Shields, Alice Munro ja Margaret Atwood sekä L.M. Montgomery. Löysin Montgomeryn kirjat lapsuusvuosinani ja ne ovat minulle edelleen rakkaita. Haaveilen matkasta Anna- ja Runotyttö-kirjojen tapahtumapaikoille Prinssi Edwardin saarelle. Se onkin ehdottomasti yksi tärkeimmistä kirjallisista maisemistani!
Luen paljon myös yhdysvaltalaisten kirjailijoiden teoksia. Itse asiassa huomasin tätä haastetta tehdessäni, etten juurikaan ole kiinnittänyt yhdysvaltalaisten kirjojen kohdalla huomiota siihen, mihin osavaltioon tai mille paikkakunnalle ne sijoittuvat. Varmaan se johtuu ainakin osittain siitä, etten ole koskaan Yhdysvalloissa käynyt enkä osaa edes sijoittaa mielessäni eri osavaltioita oikeille paikoilleen (olenkin aika avuton maantieteellisissä asioissa).
Joyce Carol Oates on yksi viimeisimmistä löydöistäni, mutten kyllä tähän hätään muista enkä löydä tietoa siitä, minne päin häneltä lukemani teokset Haudankaivajan tytär ja Kosto: rakkaustarina sijoittuvat. Putous alkaa Niagaran putouksilta, mutta muita kirjan tapahtumapaikkoja en saa mieleeni. Jayne Anne Phillips, jonka tuotantoon olen myös tutustunut ihan äskettäin, on sijoittanut ainakin pari kirjaansa (Suojelus, Kiuru ja Termiitti) Länsi-Virginiaan.
Maria jo esitteli omassa postauksessaan New Yorkin yhtenä kirjallisena maisemanaan, ja joudun nyt matkimaan häntä. Yksi suosikkikirjailijoistani Paul Auster on nimittäin sijoittanut monet kirjansa tuohon myös elokuvista ja tv-sarjoista tuttuun kaupunkiin. Austerin kirjoista minulle tärkein on Sattumuksia Brooklynissa. Itse asiasssa on varsin kiinnostavaa, että yksi tämän kesän kirjaelämyksistä, nimittäin Colm Tóibínin Brooklyn, sijoittuu sekin osittain samaiseen kaupunginosaan, mutta myös Irlantiin.
Euroopasta kirjallisesti tärkeimpiä maita minulle ovat Venäjä, Britannia ja Pohjoismaat. Luin venäläistä kirjallisuutta paljon opiskeluaikaan ja pidin aika paljonkin joko Venäjälle tai Neuvostoliittoon sijoittuvasta kirjallisuudesta (tuolloin kirjallisuuden tutkintovaatimuksiin kuului Venäjän ja Neuvostoliiton kirjallisuus). Päättelin tuolloin samaistumisen venäläisyyteen johtuvan jonkinasteisesta slaavilaisuudestani tai itäisen ihmisen geeneistä. Myöhemmin Venäjä on kirjallisena ympäristönä kulkenut mukana etenkin Andreï Makinen myötä.
Olen lukenut ja luen edelleen paljon brittiläistä kirjallisuutta. Pakko myöntää, että olen ihan ihastunut Britanniaan pelkästään kirjojen ja tv-sarjojen perusteella! Mainittakoon tässä lapsuudessa luetut Enid Blytonin kirjat ja aikuisiällä löydetyt P.D. Jamesin, Elizabeth Georgen, Ann Cleevesin ja Agatha Christien dekkarit samoin kuin Jane Austenin ja Brontën sisarusten iki-ihanat klassikot sekä uudempien tuttavuuksien Ian McEwanin ja Kazuo Ishiguron kirjat. Jotenkin vaan brittiläiset maaseutu-, kylä-, kaupunkimiljööt sekä nummet ja merenrannat viehättävät minua suunnattomasti.
Olen itse asiassa lukenut kaikkien Pohjoismaiden kirjallisuutta, mutta eniten kuitenkin ruotsalaisia kirjoja. Ruotsalaisista rakkaimpia ovat öölantilaiset (Johan Theorin), ystadilaiset (Henning Mankell) ja gotlantilaiset (mm. Mari Jungsted) kirjalliset maisemat. Ruotsalaisista kirjailijoista haluan myös mainita ikisuosikkini Majgull Axelssonin ja Göran Tunströmin, jonka kirjojen tapahtumapaikkana on Sunnen kaupunki Värmlannissa. Myös siellä samoin kuin Ystadissa ja Gotlannissa haluaisin käydä.
Norjalaisista minulle tärkeitä kertojia ovat muun muassa Anne B. Radge Trondheimin lähistölle sijoittuvalla Berliininpoppeleista alkavalla trilogiallaan sekä Per Petterson.
Islanti maana viehättää minua kovasti ja onnekseni pääsin kymmenisen vuotta sitten vierailemaan tuossa monella tavalla (myös kirjallisesti) kiehtovassa maassa. Noihin aikoihin luin aika paljon islantilaista kirjallisuutta, esimerkiksi Steidunn Sigurdardottiria ja Vidgis Grimsdottiria.
Luen toki paljon monista muistakin maista kertovaa kirjallisuutta. Olen muun muassa pitänyt Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja Aasiaan paikantuvista kirjoista. Euroopan maista erityisesti ranskalaiset ja espanjalaiset kirjat kiinnostavat, mutta huomasin yllätyksekseni lukevani aika lailla myös saksalaista kirjallisuutta. Ja kuten tuolla aiemmin jo totesin, en valitse kirjaa sen mukaan minkä maalainen kirjailija sen on kirjoittanut tai mihin maahan kirja sjoittuu, vaan sen mukaan, miten kiinnostavaksi kirjan koen.
Summa summarum: tämä postaus on vain jäävuoren huippu ja lyhyt katsaus tärkeisiin maantieteellis-kirjallisiin ympäristöihini. Mutta tätä haastetta oli oikein mukava miettiä ja tehdä. Ehkä jatkossa kiinnitän hiukan enemmän huomiota siihen, millaisissa paikoissa ja maisemissa kirjojen henkilöhahmot elelevät.
Tämä oli kiinnostava, laaja ja kiehtova katsaus sinun kirjallisiin maisemiisi. Monet niistä ovat sellaisia, jotka varmaan tulen aikanaan kirjaamaan omaksikin mielimaisemakseni (Kanada, etenkin Prinssi Edwardin saari ja tietenkin Brittein saaret - ehkä tosiaan vähän tylsää ja ilmiselvää, mutta minkäs sitä rakkaudelleen voi!).
VastaaPoistaVenäläinen kirjallisuus on mainitsemistasi ehkä ainoa, joka ei sykäytyä. Pidän kyllä venäläisistä klassikoista, etenkin Rikoksesta ja rangaistuksesta sekä Anna Ahmatovan runoista, mutta Venäjä-kuvauksissa olen aina jotenkin ulkopuolella. En tunne oloani kotoisaksi enkä myöskään henkeäsalpaavaksi.
Kiitos tästä, näitä on mielenkiintoista lukea ja pohtia, mitä itse kirjoittaisi. Minullekin Kanada on tärkeä myös kirjallisesti. Alun perin se on ollut tärkeä siksi, että olen viettänyt siellä aikoinani vaihto-oppilasvuoden lukioikäisenä, mutta sittemmin olen alkanut lukea yhä enemmän kanadalaista kirjallisuutta. Lapsena en muuten ajatellut, että Montgomeryn kirjat sijoittuivat juuri Kanadaan, vaan Prinssi Edwardin saari oli minulle vain jokin kaukainen unelmasaari jossain.
VastaaPoistaMinulla on samanlainen suhde venäläiseen kirjallisuuteen kuin Katjalla. Aloin muutenkin miettiä, että ehkä minun tärkeimmät tai ainakin kaikkein kauimman aikaa ja voimakkaimpina mielessä säilyneet kirjalliset maisemani ovat mielikuvitusmaisemia. Pystyn milloin tahansa ajattelemaan, millaista on Astrid Lindgrenin eri kirjojen maailmoissa, Muumilaaksossa tai vaikka Talo preerialla -maailmassa. Osin tämä voi johtua tietenkin filmatisoinneista ja tv-sarjoista, mutta väitän, että olen muodostanut mielikuvani kirjojen kautta.
Mielenkiintoista! Itse ehkä sijoitan itseni mieluiten Yhdysvaltoihin ja siellä jonnekin hieman syrjäisemmille seuduille, ehkä länteen tai luoteeseen, John Irvingin kautta myös koillisosaan (Vermontiin, Maineen...). Toisaalta rrrrrakastan myös syvän etelän kuvauksia, varsinkin jotain 1950- ja -60-lukuja. Ah!
VastaaPoistaHauskaa, että teit tämän! Ja ihanan seikkaperäisesti.
VastaaPoistaLuen itsekin paljon kanadalaisten naisten kirjoittamia kirjoja, mutta jotenkin niissä paikat ovat vain jotain länsimaisia paikkoja, niillä ei ole sen suurempaa merkitystä. Johtuu, ehkä siitä, etten ole koskaan käynyt Kanadassa. En ole myöskään käynyt Yhdysvalloissa, mutta jotenkin ne maisemat tuntuvat elävimmiltä. Todennäköisesti lukuisten TV-sarjojen ja elokuvien perusteella.Luin juuri Oatesin Haudankaivajan tyttären ja se sijoittuu jonnekin itäisiin osavaltioihin, ainakin New Yorkin osavaltionn (jos oikein ymmärsin).
Luin juuri Marianne Fredrikssonin kirjan Anna, Hanna ja Johanna ja mietin, miten hävyttömän vähän tiedän ruotsalaista kirjallisuutta Astrid Lindgreniä ja muutamia siirtolaiskirjailijoita kuten Susanna Alakoskea ja Marjaneh Bakhtiaria lukuunottamaata.
Jos jotain vielä lisäisin omaan listaani, se olisi varmaan Ranska, sillä lukiessani ranskalaisia (esim Gavaldaa tai Beauvoiria) tai Ranskaan, etenkin Pariisiin sijoitettua kirjallisuutta, tuntuu aina siltä, että tuonne haluaisin.
Tarjosit mielenkiintoisen kirjallisen matkan! Nyt kun sanoit, niin minäkään en yhdysvaltalaista kirjallisuutta lukiessani yleensä mieti osavaltiota, mutta taitavat useimmat sijoittua itärannikolle, Uuteen Englantiin jne. Tai sitten vain kuvittelen niin ja elän edelleen Louisa M. Alcottin maisemissa :).
VastaaPoistaTäällä toinen slaavitar! Siis olen lukenut kaikki venäläiset klassikot jo alta 20 vuotiaana. Jälkeenpäin ajateltuna liian varhain...ehkä.
VastaaPoistaSyvästi kolahti minunn Bolšoin perhonen, jolloin jälleen tunsin itäiset juureni.
Minä luen kirjoja maiden rajoista piittaamatta eli kaikkialta. Rakkaus kirjoihin on kuin rakkaus muutenkin: Ei se rajoja tunnusta!
Se mitä olen juuri itsestäni löytänyt, on huuma latinalaisen Amerikan maagisrealsitisiin teoksiin sekä väistämätön viehtymys ranskalaiseenkirjallisuuteen, mitä osaan itsekin ihmetellä.
Teit hyvin tarkan analyysin, kiitos siitä. Silti: Minä olen rajaton!
Olipa mielenkiintoista luettavaa. Melkein teit matkan maailman ympäri, eli sinulla on monipuolinen kirjamaku. Yhteen asiaan olen kiinnittänyt huomioni - japanilainen, intialainen tai yleensä itä-aasialainen kirjallisuus ei esiinny näissä meidän maantieteellis-kirjallisissa listoissamme, vaikka onhan esimerkiksi kiinalaisesta kulttuurista ilmestynyt monta hyvää kirjaa.
VastaaPoistaIslannista tulee aina mieleeni Laxnessin Salka Valka, ehkä en muuta sieltä olekaan lukenut, kannattaisi varmaan.
Yhdysvaltojen etelävaltioihin, varsinkin Louisianaan sijoittuvat kirjat jätin kai omassa listassani mainitsematta, mutta ne ovat myös lähellä sydäntäni.
Näitä on kiva pohdiskella ja vähitellen käy tosiaan niin, että tekeekin sinun laillasi matkan melkein maailman ympäri:)
Kiva kun teit tämän, Anna Elina! Tosi kiinnostava lukea näitä, kiitos kun vinkkasit tuosta Jaanankin postauksesta, se oli mennyt minulta ohi.
VastaaPoistaOatesin Kostokin taitaa sijoittua sinne Niagaran putousten läheisyyteen, USA:n ja Kanadan rajalle - sellaisen käsityksen minä ainakin kirjasta sain.
Jayne Anne Phillipsin Suojeluksen olen ollut jo pitkään aikeissa lukea, se löytyy omasta hyllystäkin. Jostain syystä olen aika varma, että tulen vaikuttumaan kirjasta, vaikka se taitaa olla aika synkkä ja ahdistavakin?
Sinäkin siis luet paljon dekkareita, sitä en ollut tiennytkään.
Kiitos kommenteista teille kaikille!
VastaaPoistaKatja, onkohan meillä jotenkin samanlainen kirjamaku, venäläistä kirjallisuutta lukuunottamatta? ;-) Minäkään en ole viime vuosien aikana paljonkaan Venäjälle sijoittuvaa kirjallisuutta lukenut (paitsi Bolsoin perhosen ja Makinea). Mutta opiskeluaikana ihastuin joihinkin klassikoihin ja venäläisen kirjailijoiden tyyliin ja kerronnan tapaan.
Jenni, aika jännää, että Kanada on monille tärkeä kirjamaa. Mutta onhan siellä hyviä kirjoittajia. Välttämättä heidän kirjansa eivät eroa paljonkaan yhdysvaltaisten kertojien kirjoista, mutta on niissä kuitenkin jotain omanlaistaan. Montgomeryn kautta minäkin olen kanadalaiseen kirjallisuuteen tutustunut ja ihastunut. Ja mielikuvitusmaailmat ovat nekin tärkeitä kirjallisia maisemia, totta kai.
Suketus, kuten tuossa tekstissä jo totesin, en osaa oikein paikantaa yhdysvaltaisia kirjoja. Mut voisin ottaa tavoitteekseni perehtyä hiukan paremmin siihen, mihin lukemani kirjat oikein sijoittuvat maantieteellisesti.
Jaana, tuo on totta. Ajattelen varmaan itsekin Kanadaa isompana alueena, jota en osaa katsella sen kummemmin paikkojen kautta. Minäkin haluan kokea Pariisin ihan elävänä enkä vain kirjojen kautta, vaikka toki on ihanaa matkustaa ympäri maailman myös kirjallisesti. Ruotsalaisen kirjallisuuden olen oikeastaan löytänyt sitä kautta, kun mieheni on asunut Ruotsissa ja hänen sukuaan asuu siellä edelleen.
Maria, Alcott mulla ihan unohtui. Tärkeä kirjailija hänkin, tietenkin.
Leena, minä nimenomaan koen olevani ainakin osittain slaavitar. Eikä mullekaan rajat merkitse kirjallisuudessa paljonkaan (kuten ei muutenkaan), mutta tähän haasteeseen vastatessani huomasin, että todellisuudessa luen enimmäkseen pohjoisamerikkalaisia ja europpalaisia kirjoja. Mutta kyllä luen myös afrikkalaisten (esim. Adichie, Brink), aasialaisten ja mainitsemisia latinaisen Amerikan kertojien kirjoja. Tärkeintä on kirjan tarina ja se, että kirja on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava.
Clarissa, taisin tosiaan tehdä pitkän kirjallisen matkan. Intialaisista olen lukenut ainakin Joutavuuksien jumalan, ja Kiinaan sijoittuvista jotain Amy Tanin kirjoja, mutta vähemmistönä sen maailmankolkan kirjat kyllä ovat. Islanti taas on mulle tärkeä kirjallinen maa. Samaistun islantilaisiin ihmisiin ja koen että heissä on jotain samanlaista kuin suomalaisissa. Aika lailla islantilaista kirjallisuutta suomennetaan, mitä muuten yksi sikäläinen kollegani kovasti ihmetteli (kun kerroin hänelle mitä kaikkia islantilaisia kirjoja olen lukenut).
Lumikko, tämä on mukava haaste. Joutuu miettimään vähän eri näkökulmasta lukemisiaan. Lue ihmeessa Suojelus. Se on rankka, mutta pidin siitä kyllä kovasti. Luen kyllä dekkareita, mutta viime aikoina olen lukenut niitä tavallista vähemmän. Hyllyssä on kuitenkin odottamassa ainakin pari ruotsalaisdekkaria. Varmaan postaankin niistä sitten aikanaan.
Oli tosi mielenkiintoista lukea sinun kirjallisista mielenmaisemistasi. Minäkin vastasin tähän haasteeseen joskus viime kuussa oman blogini puolella, ja tämän tekeminen ja paikkojen miettiminen oli tosi mukavaa. Tämä on hieno ja mielenkiintoinen haaste.
VastaaPoistaMinulle tärkeimpiä kirjallisia maisemia ovat ehdottomasti Brittein saaret ja Yhdysvaltain itäosat - se meillä on selkeästi yhteistä. Venäläinen kirjallisuus taas ei ole koskaan tuntunut oikein omalta, enkä vielä ole kunnolla löytänyt Kanadaakaan. Tosin blogien myötä kiinnostus kumpaakin kohtaan on alkanut nostaa päätään, ja lähiaikojen lukulistaltani löytyykin muun muassa Bolsoin perhosta ja Rakkauden tasavaltaa... :)
Sara, hyvä että mainitsit vastanneesi haasteeseen. Linkitin nyt postauksesi tähän kirjoitukseeni.
VastaaPoistaHuomaan itsekin, että blogien myötä omat lukemistottumukset ovat hiukan muuttuneet ja monipuolistuneet, vaikka edelleen lukemiseni selkärangat muodostavat kirjat, jotka löydän kotikirjastoni uutuuksista. Mutta blogikirjoitukset ovat vaikuttaneet kyllä siten, että uskallan nyt uutuuksistakin poimia mukaan kirjoja, joita en aiemmin välttämättä olisi edes huomioinut.
Saman huomaan itsessäni, lukemiseni on blogien myötä monipuolistunut ja tartun myös ennakkoluulottomammin kirjoihin, jonka tyyppisiä en ole aiemmin lukenut, tutustun kirjailijoihin joita olen vierastanut. Ja useimmiten olen saanut huomata löytäneeni upeita kirjoja, hienoja lukukokemuksia ja jopa uusia suosikkikirjailijoita. :)
VastaaPoistaKiitos linkityksestä! :)