Ihan tavallisena päivänä

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä. Schildts. 2011. Englanninkielinen alkuteos Case Histories (2004). Suomentanut Kaisa Kattelus. 294 sivua.

Ihastuin kymmenisen vuotta sitten todella paljon englantilaisen Kate Atkinsonin kirjoihin Museon kulisseissa (1997) ja Ihmiskrokettia (1998). Olen harmitellut, kun tämän lahjakkaan kirjailijan teoksia ei ole aikoihin suomennettu. Niinpä ilahduinkin keväällä kuultuani, että Atkinsonilta on vihdoin ilmestymässä uusi suomennos.

Ihan tavallisena päivänä -teoksen julkaisseen Schildtsin kotisivuilla kerrotaan, että edellä mainittujen kirjojen ja muutaman muun kirjallisen työn jälkeen Kate Atkinson alkoi työstää kirjaa henkilöistä, joiden historiaan liittyi selvittämätön rikos, joka ei jätä näitä ihmisiä rauhaan. Kirjailija tajusi, että rikosten selvittämiseen tarvittiin henkilö ja näin hän tuli luoneeksi yksityisetsivä Jackson Brodien, joka  on entinen sotilas ja entinen poliisi. Atkinson on kertonut, ettei hän itse pidä kirjojaan dekkareina, eikä hänen aikomuksenaan todellakaan ollut kirjoittaa dekkarisarjaa.  

Ihan tavallisena päivänä  sijoittuu Cambridgeen, ja siinä Jackson Brodie selvittelee kolmea eri aikana tapahtunutta rikosta. Kirja aloittaa dekkarisarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt jo neljä osaa. Schildts tulee julkaisemaan kaikkien näiden teosten suomennokset. Sarjasta on muuten tehty Case Histories -niminen kuusiosainen TV-sarja, jonka ensi-ilta oli Isossa-Britanniassa aiemmin tänä vuonna.

Kaikille tämän kirjan rikoksille on yhteistä se, että ne ovat tapahtuneet ihan tavallisena päivänä.  Yksityisetsivä Brodien selvitettäväksi tulleet tapaukset sijoittuvat ajallisesti 1970-luvulta nykypäivään. Keski-ikäiset Amelia ja Julie haluavat isänsä kuoltua vihdoin saada selvää siitä, mitä tapahtui heidän siskolleen Olivialle, joka katosi jo kolmekymmentä vuotta sitten. Theo taas pyytää Brodieta tutkimaan rakkaan tyttärensä Lauran murhaa. Kirjan kolmas rikostapaus liittyy murhaan, jonka on tehnyt nuori perheenäiti Michelle. 

Vaikka teos täyttääkin dekkarikirjallisuuden tunnusmerkistön, niin se on paljon muutakin. Itse asiassa rikosten ratkeaminen ei ole teoksessa keskeisintä, vaan tärkeämmiksi nousevat kirjan henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet, heidän tekojensa syyt ja seuraukset samoin kuin perheenjäsenten suhteet ja niiden kuvaus. 

Mielestäni Atkinson on kirjoittanut eri aikoina tapahtuneet, ja ainakin kirjan alussa hyvinkin erillisiltä tuntuvat rikokset hyvin osaksi samaa tarinaa, olkoonkin ettei hän käsittele tapauksia ihan tasapuolisesti. Rikoksia kirjan nykyhetkessä sitoo tietenkin yhteen se, että Jackson Brodie työskentelee niiden parissa, mutta kirjan edetessä löytyy muitakin tapauksia yhdistäviä seikkoja.

Vaikka Ihan tavallisena päivänä on saanut kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin, on minun pakko myöntää, että olin hiukan pettynyt. Lähinnä minua häiritsivät jotkin kirjan ratkaisut, joiden merkitystä en oikein ymmärtänyt. Esimerkiksi Brodien henkeä uhkaavat tapahtumat tuntuivat jotenkin epäuskottavilta ja päälleliimatuilta.

Vaikka en tästä kirjasta haltioitunutkaan, niin toki Ihan tavallisena päivänä oli hyvä lukukokemus. Kirjan rakenne on onnistunut, Atkinson kirjoittaa edelleen erittäin hyvin ja juonen kehittely on pääsääntöisesti taitavaa. Luulen, että omat lievät pettymyksen tunteet johtuvat ennen kaikkea siitä, että odotukseni olivat ihan liian korkealla, olivathan Atkinsonin aiemmat teokset  aikoinaan hyvin vaikuttavia lukuelämyksiä. Osaan kuitenkin suhtautua seuraavaan Atkinsonin kirjaan eri tavalla ja jään kiinnostuneena odottamaan, millaisia rikoksia Jackson Brodie sarjan jatko-osissa selvittelee. 

Tähdet: ★ ★ ★ ★-