Reaalifantasiaa novelleina Jääskeläisen tapaan

Pasi Ilmari Jääskeläinen. Taivaalta pudonnut eläintarha. Novelleja. 2008. 414 sivua. Kansai: Susanna Raunio.

Poikani tähden kirjoitan näitä ajatuksia paperille. Etsin häntä unikuvista, muistoista, kaikkialta. Pelkään unohtavani hänen ja kadottavani hänet lopullisesti. Ruupertin vuoksi antaudun yhä uudestaan tarkastelemaan syyn ja seurauksen kehää ja omaa osuuttani siinä. Pyydystän muistikuviani, tutkin niitä, kääntelen ja vääntelen ja yritän kovasti ymmärtää, mitä tapahtui ja miksi. 

Näin pohtii Pasi Ilmari Jääskeläisen novellin Missä junat kääntyvät kertoja Emma Satakieli, joka perehtyy junien omituisiin liikkeisiin ja salattuun maailmaan lukemalla poikansa Ruupertin ferroequinologistista päiväkirjaa. Tässä, kuten muissakin Taivaalta pudonnut eläintarha -kokoelman novelleissa, liikutaan todellisen ja vaihtoehtoisen tai epätodellisen maailman rajoilla.

Jääskeläisen novellikokoelma on jaettu kahteen osaan (Morfeus, Katakombit), ja sisältää yhteensä 13 novellia (myös esipuhetta pidän novellina). Osa novelleista on aiemmin julkaisemattomia; osa taas on aiemmin julkaistu teoksessa Missä junat kääntyvät, mutta nekin on toimitettu uudelleen tätä teosta varten.

Kaikki kokoelman novellit ovat kiinnostavia, mutta parhaiten mieleeni jäivät tuon mainitun, Ruupertista ja junista kertovan novellin ohella ajan olemusta pohtiva, viikkopäiväteoriaan perehdyttävä Oi niitä aikoja: Elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa sekä paratiisimaiseen Laaksoon sijoittuva Olisimmepa mekin täällä. Myös kirjan päättävä niminovelli oli hyvä ja mieleenpainuva.

Jääskeläinen kirjoittaa maagista realismia tai - kuten hän itse toteaa - reaalifantasiaa, joka lainaa elementtejä muun muassa science fictionista ja fantasiasta. Tämä kokoelma liikkuu selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja minun on ollut vaikea päättää, miten sitä kuvailisin. Siitäkin syystä, mutta toki myös ajanpuutteen vuoksi, viivyttelin tämän arvion kirjoittamista.Se taas kostautui siinä, etten enää kunnolla muista novellien tapahtumia ja keskeisiä teemoja.

Huolimatta siitä, että luen kaikkein mieluiten kirjoja, jotka ovat uskollisia niin sanotulle todellisuudelle, oli Jääskeläisen kertomuksia yllättävän mukava lukea. Jääskeläinen kirjoittaa hyvin ja kerronta etenee vaivattomasti. 

Kokoelman novellit ovat surrealistisia, välillä ihan hauskojakin, mutta ennen kaikkea aika omituisia ja vinksahtaneita. Morre luonnehtii omassa postauksessaan oivaltavasti tätä kokoelmaa:

Taivaalta pudonnut eläintarha -novellikokoelma nyrjäyttää aivosi sijoiltaan, mutta mukavalla tavalla. Ikään kuin olisit löytänyt uuden asennon sen jälkeen kun takamuksesi on puutumisesta turta.   

Olen lukenut Jääskeläiseltä aiemmin kirjan Lumikko ja yhdeksän muuta (2006), joka oli muistaakseni  hyvä lukukokemus (en enää ihan tarkalleen muista, mitä kirjasta sen luettuani ajattelin). Jääskeläinen on kyllä sen verran kiinnostava kirjailija, että varmasti luen myös kehutun Harjukaupungin salakäytävät (2010), kunhan vain ehdin.

Morren lisäksi tämän Jääskeläisen kirjan ovat lukeneet Satu ja Kuutar.

Tähdet:  ★ ★ ★ ★ -