 |
| http://www.freedigitalphotos.net |
Kirjavan kammarin Karoliinan Suomalaisen keskiluokan arki -haastetta on kiittäminen siitä, että sain lopultakin luettua Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla (arvioni siitä löytyy täältä). Vakaana aikomuksena oli lukea myös neljä muuta kirjaa, mutta aikomukseksi jäi. Vielä huonommin kävi Susan Järjellä ja tunteella -blogin haasteen Nostalgian jäljillä kanssa. Kaikki kolme kirjaa, jotka lupasin lukea, ovat lukematta (tai olenhan ne jo aiemmin lukenut, mutta en nyt tämän haasteen puitteissa).
Kolmas haaste, johon olen lupautunut on P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saran virittelemä Kadonnutta aikaa etsimässä. Saran laatiman lukusuunnitelman mukaan syyskuussa oli luettavana Marcel Proustin mammuttisarjan ensimmäinen osa, mutta sen ja koko sarjan lukeminen on nyt pakko jättää toiseen kertaan.
Suokaatten minulle anteeksi Karoliina, Susa ja Sara!
En kuitenkaan aio antaa ihan täysin periksi, vaan jatkan vielä Jennin runohaastetta (K-blogi - Koko lailla kirjallisesti), jonka myötä olen palaamassa nuoruudenrakkauteni, runouden pariin. Aion myös kirjoitella "muistelmia" Oota, mä luen tän eka loppuun -blogin mari.A:n haasteeseen Kuuden sanan muistelmat.
Jos jotain olen tästä oppinut, niin olemaan ehkä hiukan varovaisempi lupauksissani (hah, uskokoon ken tahtoo....). Pitkäkestoisemmat haasteet eivät näytä minulle oikein sopivan. Ja kun tänäkin syksynä vedän lukupiiriä, johon pitää tietyt kirjat lukea tiettyyn ajankohtaan mennessä, en halua, että muusta lukemisesta tulee minulle jotenkin pakollista. Eikä kukaan suinkaan ole minua mihinkään pakottanut, sillä itse olen luvannut lähteä mukaan haasteisiin. Joskus vain käy niin, että positiiviseenkiin asiaan liittyvästä lupauksesta voi tulla taakka, jos ei osaa arvioida realistisesti omaa jaksamistaan ja ehtimistään.
Olen muutenkin joutunut keskustelemaan itseni kanssa vakavasti blogin pitämiseen liittyvistä asioista, sillä helposti tämä ihana harrastus vie koko käden. Kirjoista ja muistakin asioista kirjoittaminen samoin kuin keskusteleminen on hauskaa, palkitsevaa ja mukavaa, mutta johonkin on vedettävä raja. Minulle tärkeintä on pitää listaa luetuista kirjoista sekä kirjoittaa kirjoista arviot. Sen lisäksi kirjoittelen välillä muistakin asioista ja ennen kaikkea luen muiden bloggaajien kirjoituksia, mutta aina en valitettavasti ehdi niitä kommentoimaan. Se harmittaa kyllä aika lailla, koska yksi seikka, mikä kannustaa jatkamaan, on nimenomaan vuorovaikutteisuus. Oma ajoittainen passiivisuus voi kostautua siinä, ettei omilla sivuillani keskustella niin ahkerasti kuin niillä sivuilla, joissa bloggaaja on itse aktiivinen keskustelija. Mutta aina ei voi voittaa. ;-)
Siitä huolimatta: Oikein hyvää viikonloppua!
Haasteita on niin paljon, että olen itsekin hieman hukassa, että mihin kaikkiin menin mukaan. Koetan suhtautua haasteisiin kuin blogimaailman mukaviin kahvikutsuihin: mukaan voi ja saa tulla, mutta jos herkkuja alkaa olla liikaa, aina voi vaivihkaa unohtaa sen neljännen kakkupalan. En siis varmaan loppujen lopuksi saa suoritettua haasteita, mutta se on ok. :)
VastaaPoistaRunohaaste ja Kuuden sanan muistelmat ovat siitä mukavia haasteita, etteivät ne sido mitenkään, mutta tuovat iloa niin itselle kuin lukijoillekin.
Äläkä huoli keskusteluistakaan. Kukaan ei ehdi kommentoida kaikkea. Itse olen melko aktiivinen keskustelija, mutta on pitkiä aikoja, että hajamielisesti vain luen muiden kirjoituksia tai kommentoin yhdellä rivillä. Lisäksi usein kommentoin vain suurimpiin blogisuosikkeihini ja moni muu jää vain vilkaisun varaan. Blogielämä on tällaista. :) Jokainen omalla tahdillaan, oman jaksamisensa mukaan. Vain siten harrastus pysyy mukavana ja mielekkäänä. <3
(Etkä sie, ihana ystäväni, ole mitenkään passiivinen blogikeskustelija!)