Viisi sanaa minulle ja sinulle

Sain Paulalta Luen ja kirjoitan -blogista sanoihin liittyvän haasteen. Ne, jotka haluavat kauttani osallistua tähän haasteeseen, saavat minulta viisi sanaa. Leena Lumi, jolta Paula tämän haasteen sai, kuvaa haasteen ideaa sen verran osuvasti, että siteeraan häntä:

Siis sille, joka haluaa, minä annan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoida noita sanoja blogissasi ja toivon spontaania kommentointia. Ei mitään snobbailua, eikä harkintaa, vaan antakaa palaa. Ja kukaan ei saa loukkaantua, vaan homma otetaan leikin kannalta. Jos en tunne henkilöä ollenkaan, joka tähän mukaan haluaa, sanat voivat olla ihan mitä sattuu ja sitten vain niistä kertomaan. Rohkeasti.

Paula antoi minulle seuraavat sanat, joita ryhdyn nyt parhaani mukaan kommentoimaan - leikkimielisesti ja rohkeasti.

FreeFoto

Kirjasto. Tärkeä paikka, jossa rakkauteni kohteet, kirjat, asuvat. Ensimmäisenä mieleen tulee romaaneista ja elokuvista tuttu vanhanaikainen, runsaasti nahkaselkäisiä kirjoja ja korkeita hyllyjä sisältävä, hiukan hämärä tila, jossa tuoksuu vanhoilta kirjoilta. Kuitenkin myös nykyaikaiset, valoisat, avarat ja selkeälinjaiset kirjastot miellyttävät minua. Kirjasto voi olla myös kotona oleva huone, jossa on kirjojen lisäksi laiskanlinna ja ihana lukulamppu. Kirjasto on minulle nyt myös työpaikka, ja on ollut sitä muutaman kerran aiemminkin. Opiskeluaikoina luin mielelläni kirjastossa tentteihin. Töissä ollessa romanttinen käsitys kirjastosta ja kirjastotyöstä on karissut, mutta siitä huolimatta kirjasto on minulle yksi maailman tärkeimmistä paikoista ja asioista.

Ilmaisu. Omalla kohdallani hyvin vahvasti kielellistä. Työssäni tutkijana ilmaisen itseäni kirjoittamalla ja puhumalla. Olen selkeämmin kirjoittaja kuin puhuja, vaikka molemmat kyllä onnistuvat. Olen kirjoittanut viimeisten noin viidentoista vuoden aikana enimmäkseen tieteellistä tekstiä, mutta se puoli tulee vähenemään, sillä olen irrottautumassa akateemisesta maailmasta. Haaveilen osa-aikaisesta tietokirjailijuudesta (kirjastotyön ohella). Tuolloin saisin ilmaista itseäni hiukan vapaammin kuin tutkijana. Kirjoitan kyllä muutakin, kuten tätä blogia, runoja, novellin aihioita ja välillä myös lehtijuttuja. Ilmaisen itseäni myös musiikillisesti, sillä harrastan yksinlaulua. Tykkään myös piirtää ja maalata, mutta jotenkin siihen vain ei ole löytynyt aikaa. Kaipa myös käsitöiden tekeminen on ilmaisua, etenkin kun teen käsitöitä aika paljon ohjeita soveltaen tai ihan ilman ohjeita.

Eläimet. Onpa mukavaa, että sain tämän sanan, koska suunnittelin tässä yhtenä päivänä, että kirjoittaisin jossain vaiheessa pidemmän postauksen elämäni eläimistä. Olen kotoisin maalaistalosta ja tottunut lapsesta asti lehmiin ja vasikoihin. Meillä sisaruksilla oli aina omat nimikkovasikkamme ja -lehmämme. Lapsuuskodissani oli aina kissa/kissoja ja koira, mutta joskus myös kanoja ja muutama vuohi. Erityisesti kissat olivat sydäntäni lähellä jo silloin. Annoimme siskoni kanssa kissoille erikoisia ja hassuja nimiä (mm. Minna Canth, Tito Colliander, Ruikku Manne Napoleon Bonaparte).  Tällä hetkellä meillä on kokonaista seitsemän lemmikkiä: kolme koiraa (suomenlapinkoirat Pessi ja Huli sekä mäyräkoira Santeri), kolme kissaa (Maija, Riku, Misti) ja yksi kani (Pilli). Ensimmäinen ”lapsemme” (25 vuotta sitten) oli aivan liian nuorena kuollut mäyräkoira Eetu. Tänne maalle muutettuamme parikymmentä vuotta sitten saimme ystävältäni Mortti-nimisen kissan, joka valitettavasti kuoli alle vuoden ikäisenä. Osan lemmikeistä olemme ottaneet pidemmän harkinnan jälkeen ja osa on vain ajautunut meille, kun joku tuttu tai sukulainen on joutunut luopumaan omasta lemmikistään. Suhtaudun eläimiin varmaan aika järkevästi, mutta toki myös tunteita on paljon mukana. Eläimet ovat eläimiä eikä niitä pidä tai tarvitse kohdella kuin ihmisiä, mutta niistä on pidettävä huolta ja annettava niille aikaa. En hyväksy eläinten huonoa kohtelua, on sitten kyse lemmikeistä tai tuotanto- ja villieläimistä. En kuitenkaan hyväksy turkiseläinten vapauttamista, koska ne eivät pärjää luonnossamme. Suurpetoihin suhtaudun ristiriitaisesti: en halua, että karhut ja sudet tulevat lähelle pyörimään, mutta olen toisaalta sitä mieltä, että meidän pitäisi kuitenkin sopeutua niihin ja pyrkiä siihen, että kannat pysyvät hyvänkokoisina.

Syksy. Suhteeni tähän värikkääseen vuodenaikaan on ristiriitainen. Pidän kovasti elokuusta ja vielä syyskuustakin, jolloin on mukava samoilla syksyisessä metsässä ja ihailla luonnon väriloistoa. Mutta sitten toisaalta pimeys ahdistaa ja tekee minut väsyneeksi ja alakuloiseksi.  

Sisarukset (mie vas.) Tatu-koiraa paijaamassa. 

Rakkaus. Elämän kantava voima ja suuri tunne, jota on oikeastaan vaikea selittää. Mielestäni rakkaus on voi olla juhlavaa ja romanttista, mutta myös hyvin arkista, jokapäiväistä ja juurevaa. Rakkauden kanssa käsikädessä  kulkevat ystävyys, välittäminen, kumppanuus ja intohimo. Ehkä olen kyyninen, mutta ”kaiken se kärsii ja kestää” -rakkauteen ihmisten välillä en usko, koska siinä helposti tulee mukaan vallankäyttöä ja toisen osapuolen alistamista. Vaikka rakastankin toista ihmistä, saan myös olla terveellä tavalla itsekäs. Vasta rakastamalla itseäni ja olemalla itselleni armollinen, voin aidosti rakastaa muita. Rakastan puolisoani, lapsiani, vanhempiani, sisaruksiani ja heidän perheenjäseniään, sukulaisiani ja ystäviäni.  Sen lisäksi rakastan ainakin elämää (jos kohta en sitä aina ymmärrä), luontoa, eläimiä, kirjoja, musiikkia ja kirjoittamista.

Tässä ovat minun viisi sanaani ja joidenkin kohdalla niiden aika pitkät selitykset. Pyydä rohkeasti minulta viisi sanaa itsellesi.