Kazuo Ishiguro: Yösoittoja. Tammi. 2011. (Englanninkielinen alkuteos Nocturnes ilmestyi Isossa-Britanniassa 2009, suom. Helene Bützow)
Joskus vain käy niin, että jokin kirja tai kirjailija pääsee yllättämään. Näin minulle kävi, positiivisessa mielessä, kun luin Kazuo Ishiguron Yösoittoja. Olin toki kuullut Ishigurosta, mutta en ollut aiemmin hänen tuotantoonsa tutustunut, vaikka häneltä on suomennettu jo viisi teosta.
Yösoittoja on viiden musiikkiin liittyvän novellin kokoelma. Novelleissa minä-kertojat pohtivat ja puntaroivat omaa elämäänsä tai kuvaavat toisten ihmisten elämän käännekohtia. Kirjan henkilöihin kuuluu muun muassa kahvilamuusikoita, entisaikojen kuuluisuuksia ja nuoria lupauksia.
Kirjan ensimmäinen ja viimeinen novelli sijoittuvat Venetsiaan. Ensimmäisessä novellissa tavataan entinen iskelmähurmuri Tony Gardner ja puolalainen kitaristi Jan, joka lupautuu auttamaan Gardneria, kun tämä haluaa esittää serenadin vaimolleen. Viimeisessä novellissa taas unkarilainen sellisti Tibor saa soitto-opetusta amerikkalaiselta naiselta, joka kertoo olevansa sellovirtuoosi.
Toisessa ja kolmannessa novellissa ollaan Britanniassa. Lontooseen sijoittuvassa novellissa ”Come Rain or Come Shine” lukija tapaa avioparin ja heidän ystävänsä Rayn. Tämä novelli on hauska, mutta samalla myös katkeransuloinen tutkielma siitä, mitä aika tekee ystävyydelle ja rakkaudelle.
Pidin kaikkein eniten neljännestä novellista, jossa nuori kitaristi ja lauluntekijä viettää kesää siskonsa kahvilassa Malvern Hillsissä ja tutustuu sveitsiläiseen pariskuntaan. Kirjan niminovellissa lukija viedään Hollywoodiin seuraamaan kauneusleikkauksesta toipuvien Lindyn ja Steven tarinaa, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
En osaa tarkemmin analysoida, miksi pidin niin kovasti tästä kirjasta. Ainakin ihastuin, tai oikeammin rakastuin, Ishiguron tyyliin, kieleen ja kerronnan tapaan. Pidin myös kirjailijan tavasta kertoa kipeistäkin asioista huumorin ja väliin myös farssin keinoin. Kirjan vetävyydestä kertoo hyvin se, että otin kirjan unilukemiseksi ja luin siitä herpaantumatta ja yhtä soittoa kolme ensimmäistä novellia. Viimeiset kaksi säästin seuraavalle illalle.
Luen aika paljon ja olen oppinut valikoimaan lukemiseni niin, että melkein kaikki kirjat ovat lukukokemuksena ihan hyviä tai vähintään tyydyttäviä, mutta kuitenkin aika harvoin pääsen lukemaan jotain ainutlaatuista ja merkittävää. Tuntuu yksinkertaisesti hyvältä löytää loppumattomalta tuntuvasta kirjamerestä uusi aarre. Olenkin erittäin iloinen, että löysin Ishiguron!
Tähdet: ★ ★ ★ ★ +
Sinä sen sanoit: kirjan tyyli, kieli ja kerronnan tapa ovat juuri ne asiat, jotka vievät lukijan mennessään. Noin ajattelin myös silloin, kun luin Markus Zusakin Kirjavarkaan. Siinäkin käsiteltiin kipeitä asioita, mutta ei liian raskaasti.
VastaaPoistaKertomasi perusteella voisin liittää Kazuo Ishiguron Yösoittoja pitkän pitkään lukulistaani.
Minuakin kiehtoo tämä kirja, ja muutamat muutkin Ishigurot, esim. Pitkän päivän ilta, joka solahtaisi kivasti Totally British -haasteeseenkin :).
VastaaPoistaOlen ihan samoissa ajatuksissa kuin Pienen mökin emäntä. :) Ja itse asiassa ostinkin viime viikolla Tammen ystävämyynnistä Pitkän päivän illan pokkariversion tarjoushinnalla.
VastaaPoistaJa se, että juuri sinä luonnehdit Ishiguron kirjaa aarteeksi, kertoo hyvää. Olen ystävyytemme aikana saanut sinulta erinomaisia kirjavinkkejä. :)
Kuulostaa ihanalta kirjalta! En ole lukenut mitään Ishigurolta, mutta tämä ainakin vaikuttaa kirjalta, josta kuvittelisin pitäväni.
VastaaPoistaMinäkin olen katsellut tätä kirjaa "sillä silmällä" ;) Mukava kuulla, että selvästikin tähän kannattaisi tarttua!
VastaaPoistaTosi monessa blogissa on luettu tätä juuri vastikään. Kaikki kehuvat. Tykkäsin Never Let Me Go:sta ihan tosi paljon, joten varasin tämä kirjastosta - tuskin maltan odottaa :).
VastaaPoistaTätä kirjaa odotan kesään, novellit ovat loistavaa kesälukemista! Suosikkini Ishigurolta on Me orvot ja Pitkän päivän ilta.
VastaaPoistaMinä olen lukenut vasta ekan novellin, mutta pidin siitä paljon ja aion jatkaa loppuun, jahka ehdin. Sitä ennen odottaa kuitenkin Pitkän päivän ilta. Jo ensi viikolla, ihanaa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! :-)
VastaaPoistaAinakin minuun Ishiguro teki vaikutuksen, kuten huomaatte. On vain niin mukavaa löytää uusia, hyviä kirjailijoita.
Ihanaa, että tätä Ishiguroa on kehuttu! Minä rakastan Ishiguroa ja erityisesti Never let me go oli ihana! Tämä pitää siis ehdottomasti hankkia.
VastaaPoista