Vaikka pidänkin erikseen lukupäiväkirjaa (välilehti Luettua 2011), niin laitanpa tähän vielä erikseen listan kirjoista, jotka olen huhtikuun aikana lukenut:
- Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema. Gummerus. 2011.
- Carlos María Dominguez: Paperitalo. Basam Books. 2006.
- Anders Roslund & Börje Hellström: Tyttö katujen alta. WSOY. 2010.
- José Saramago: Elefantin matka. Tammi. 2011.
Yllättävän paljon kirjoja olenkin ehtinyt lukea.Valitettavasti en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa arviota läheskään kaikista kirjoista (vain kolmesta tähän mennessä), mutta aion kyllä vielä yrittää.
Kaukosen Odelma on todella hyvä kirja, mutta en vain jostain syystä osaa sanoa siitä oikein mitään. Tai oikeammin minusta tuntuu, että kaikki sanani vain latistaisivat kirjan ja sen, mitä ajatuksia ja tunteita kirja herätti. Saa nähdä, vieläkö sisältäni löytyvät sanat kirjaa kuvaamaan.
Barberyn kirja taas oli mulla kirjaston pikalainana (laina-aikaa viikko). Juuri kun sain kirjan luettua (lukupiirihommien ohessa), se pitikin jo palauttaa. Niin jäi arvio siitäkin hyvästä kirjasta kirjoittamatta.
Kuukauden kirjahelmeksi nostan Jacobsenin Ihmelapset, vaikka pidin todella paljon myös Odelmasta ja aika lailla myös Elefantin matkasta. Ja kun tarkemmin ajattelee, olivat kaikki luetut kirjat hyviä, olkoonkin ettei Roslundin ja Hellströmin kirja oikein yllä muiden lukemieni ruotsalaisten dekkareiden tasolle. Mutta omassa sarjassaan ihan luettava sekin.
- Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema. Gummerus. 2011.
- Carlos María Dominguez: Paperitalo. Basam Books. 2006.
- Katja Kaukonen: Odelma. WSOY. 2011.
- Eila Kostamo. Isänkuvat. WSOY. 2010.
- Amos Oz: Älä kysy yöltä. Tammi. 2010. - Eila Kostamo. Isänkuvat. WSOY. 2010.
- Anders Roslund & Börje Hellström: Tyttö katujen alta. WSOY. 2010.
- José Saramago: Elefantin matka. Tammi. 2011.
Yllättävän paljon kirjoja olenkin ehtinyt lukea.Valitettavasti en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa arviota läheskään kaikista kirjoista (vain kolmesta tähän mennessä), mutta aion kyllä vielä yrittää.
Kaukosen Odelma on todella hyvä kirja, mutta en vain jostain syystä osaa sanoa siitä oikein mitään. Tai oikeammin minusta tuntuu, että kaikki sanani vain latistaisivat kirjan ja sen, mitä ajatuksia ja tunteita kirja herätti. Saa nähdä, vieläkö sisältäni löytyvät sanat kirjaa kuvaamaan.
Barberyn kirja taas oli mulla kirjaston pikalainana (laina-aikaa viikko). Juuri kun sain kirjan luettua (lukupiirihommien ohessa), se pitikin jo palauttaa. Niin jäi arvio siitäkin hyvästä kirjasta kirjoittamatta.
Kuukauden kirjahelmeksi nostan Jacobsenin Ihmelapset, vaikka pidin todella paljon myös Odelmasta ja aika lailla myös Elefantin matkasta. Ja kun tarkemmin ajattelee, olivat kaikki luetut kirjat hyviä, olkoonkin ettei Roslundin ja Hellströmin kirja oikein yllä muiden lukemieni ruotsalaisten dekkareiden tasolle. Mutta omassa sarjassaan ihan luettava sekin.
Omenansiementen maku? Toivottavasti olen kommentoinut...
VastaaPoistaKulinaristin kuolema odottelee pinossa.
Hyvin aikaan sopiva kuva.
Muistelen kyllä, että olet kommentoinut. Omenansiementen maku muuten on lukupiirimme seuraava kirja. Mielenkiintoista kuulla, mitä eri-ikäiset piiriläiseni kirjasta sanovat.
VastaaPoistaKävin jokin päivä sitten vähän näpsimässä kuvia puutarhassamme. On niin mukava seurata, kun kukat nousevat maasta ja puiden ja pensaiden silmut vähitellen avautuvat. Tosin nyt on sen verran viileää, ettei päivässä tai parissa tapahdu mitään.
Miekään en ole vielä ehtinyt kirjoittaa Kulinaristin kuolemasta enkä Elefantin matkasta mitään blogiini.
VastaaPoistaOnko sinulla suuri puutarha? Mie just mietin, että mitä pientä kasvattaisin uudella parvekkeellamme. :)
Hyvä lukukuu sinullakin! Ja minäkin pidin tosiaan paljon Ihmelapsista, taisinkin jo siitä kommentoida siihen liittyvässä postauksessasi.
VastaaPoistaTuo on muuten jännä juttu, että joidenkin kirjojen jälkeen tuntuu todella vaikealta altaa purkamaan sanoiksi lukukokemusta..melkeinpä tekisi mieli vain helliä sitä omassa mielessään ;)
Hanna: asumme maalla ja meillä on iso tontti ja piha, mutten sanoisi sitä välttämättä puutarhaksi. Enimmäkseen nurmikkoa, puita ja pensaita, muutama perennapenkki. Haluaisin sellaisen hienon, mutta mahdollsimman luonnonmukaisen puutarhan, jossa olisi paljon isoja pensaita ja puita ja vanhoista perennoista koostuvia perennapenkkejä, mutta olen itse aika laiska puutarhuri. Onneksi mies on innostuneempi.
VastaaPoistaSusa: totta. Joistakin kirjoista on vain niin vaikea kirjoittaa. Kaikkea ei näköjään vain osaa kuvailla.
Apua, kaikki muut on lukeneet ihan kauheasti huhtikuussa! :D Pitää yrittää petrata toukokuussa, joka on _ehkä_ meillä vähän rauhallisempi kuin juuri päättynyt huhtikuu.
VastaaPoistaKaroliina, ei kai tässä mitään lukukilpailua käydä. Eihän? ;-D Toki ymmärrän, jos tuntuu, ettei itse ole ehtinyt lukea riittävästi. Mulla oli harvinaisen vilkas lukemiskuukausi, kun ei ollut kauheasti työvelvotteita. Yleensä luen kolmesta kuuteen kirjaan kuukaudessa (en kyllä ole tarkkaan laskenut, mutta mutu-tuntuma on tuollainen).
VastaaPoistaToki haluaisin lukea paljon enemmän, mutta kun muutakin elämää. Olen haaveillut sellaisesta ammatista, jossa saisi vain lukea kaunokirjallisuutta ja kirjoittaa siitä. Toki voisi olla työnä pidemmän päälle puuduttavaa ja yksinäistäkin.