sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kirjavuosi 2011

Niinhän se vuosi taas vaihtui. Onkin aika katsoa taaksepäin menneeseen kirjavuoteen. 


 Luin vuoden 2011 aikana yhteensä 63 kirjaa (en laske tähän lukumäärään tietokirjallisuutta, jota luen työni ja opiskelujeni vuoksi). Olen lukenut kuukausittain keskimäärin viisi kirjaa eli hiukan yli kirjan per viikko. Lukisin kyllä mielelläni paljon enemmäkin, mutten ainakaan vielä ole keksinyt keinoa, jolla  kehittelisin itselleni lisää lukuaikaa.


Kirjoitin blogiini arvion lähes 30 kirjasta. Aloitin blogin pitämisen vasta maaliskuun lopussa, joten alkuvuonna luetuista kirjoista ei arvioita löydy. Tosin en ole blogitaipaleeni aikana ehtinyt kirjoittaa läheskään kaikista lukemistani kirjoista, mikä kieltämättä harmittaa. (Aion kyllä kirjoittaa arviot muutamasta joulukuussa lukemastani kirjasta lähipäivien aikana, joten sikäli tilastot vielä kaunistuvat.)

Olen sijoittanut kaikki vuoden aikana lukemani kirjat erilaisiin kategorioihin. En nyt perustele tarkemmin sitä, miksi olen sijoittanut kunkin kirjan tiettyyn kategoriaan, mutta arvioista löytyy ainakin jonkin verran vastauksia siihen, miksi rakastuin, ihastuin tai petyin tiettyihin kirjoihin (ne kirjat, jotka olen blogissani arvioinut, on merkitty harmaalla; linkki arvioon löytyy kirjan nimeä klikkaamalla). 


Kirjavuoteni helmi

Erinomaiset, hyvin kirjoitetut ja/tai kerronnallisesti upeat kirjat
Katja Kettu: Kätilö. WSOY. 2011.
Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin. Tammi. 2010.

Hyviä ja ihastuttavia kirjoja, joista pidin aika lailla
Michael Cunningham: Illan tullen. Gummerus. 2011.
Joel Haahtela: Lumipäiväkirja. Otava. 2008. 
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian. Tammi. 2010.
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta. Tammi, 2009.
Olli Jalonen: Poikakirja. Otava. 2010.
Katja Kaukonen: Odelma. WSOY. 2011.
Andreï Makine: Tuntemattoman miehen elämä. WSOY. 2010.
Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina. Otava. 2010.
Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Tammi. 2011. 
Riikka Pulkkinen: Totta. Otava. 2010.
Carol Shields: Kivipäiväkirjat. Otava. 2000.
Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär. WSOY. 2010.


Positiiviset yllätykset

Keskikertaista paremmat kirjat, joista jäi kuitenkin puuttumaan se jokin  
Muriel Barbery. Kulinaristin kuolema. Gummerus. 2011.
Carlos María Dominguez: Paperitalo. Basam Books. 2006.
Turkka Hautala: Paluu. Gummerus. 2011.
Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit - kohtalona 1930-luvun Suomi. Otava. 2010.
Kreetta Onkeli: Kutsumus. Sammakko. 2010.
Riikka Pulkkinen: Raja. Gummerus. 2006.
Bernhard Schlink: Viikonloppu. WSOY. 2010.
Kathrin Schmidt: Et sinä kuole. WSOY. 2010.
Johan Theorin: Verikallio. Tammi. 2011.
Märta Tikkanen: Emma ja Uno. Rakkautta tottakai. Tammi. 2010.

Ihan hyvät välipalakirjat
De Timothée Fombelle: Tobi Lolness. Tammi. 2010.
Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa. Otava. 2011. 
Jo Nesbø: Veritimantit. Johnny Kniga. 2006.
Anders Roslund & Börje Hellström: Tyttö katujen alta. WSOY. 2010.
Leonie Swann: Murha laitumella. WSOY. 2008.


Kirjat, joilta odotin paljon, mutta jäivät keskinkertaisiksi lukukokemuksiksi
Amos Oz: Älä kysy yöltä. Tammi. 2010.
Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa. Like. 2010. 
Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann. Otava. 2010.

Enpä olisi paljon menettänyt, jos olisin jättänyt nämä kirjat lukematta 
Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri. Gummerus. 2011. 

Itse asiassa tiesin jo ennen tämän jaottelun tekemistä, että lukuvuoteni oli onnistunut. Toki jaottelu auttoi itseänikin hahmottamaan kulunutta lukuvuottani ja huomaamaan entistä selvemmin, että olen lukenut pääsääntöisesti hyviä ja erinomaisia kirjoja. Koin viime vuoden aikana muutaman kirjallisen pettymyksen ja jätin joitakin kirjoja kesken, mutta kokonaisuutena vuosi sisälsi paljon hienoja lukuelämyksiä. Tästä on hyvä jatkaa uuteen, varmasti antoisaan lukuvuoteen.

Kirjabloggaaminen on jonkin verran laajentanut lukutottumuksiani. Toisten kirjablogien ansiosta löysin tänä vuonna joitakin uusia kirjailijoita (esim. Kazuo Ishiguro, Haruki Murakami, Joel Haahtela, Pasi Ilmari Jääskeläinen). Kirjablogeista olen myös saanut paljon erinomaisia lukuvinkkejä (TBR-kirjojen listani on aika mittava), ja yleensä ottaen kirjoittaminen ja keskusteleminen kirjoista täällä blogistaniassa on ollut erittäin mukavaa ja palkitsevaa.

Kiitän kaikkia lukijoitani viime vuodesta ja toivotan Onnellista, ihanaa ja lukuelämyksellistä vuotta 2012!

12 kommenttia:

  1. Nyt mun täytyy lähestyä sinua kahdessa erässä, kun on paljon sanottavaa;-)

    Siis Kätilö ja Brooklyn yes ja etenkin Kätilö veti ns. maton altani.

    Sunset Park ei ollut huono, mutta jäi minulle niinAusterin näkymättömän varjoihin, jota taas pidän ihan nerona kirjana.

    Illan tullen ja Lumipäiväkirja kiinnostavat. Ihanaa, että luit Punaisen morsiamen!

    Kosto: Rakkaustarina on varmaan kirja, jota kukaan sen lukenut ei unohda.

    Minulle Shieldsin paras on Kivipäiväkirjat. Ehkä Kivipäiväkirjat vieläkin vaikuttaa sekä Larryn juhlat niin ettei Pikkseikkoja yltänyt minun huippihini.

    Jatkoa seuraa...

    VastaaPoista
  2. PS.

    Kirjeitä kiven alle yllätti positiivisesti monia.

    Kirottu ajan katoava virta on tulossa lukuun, sillä sain sen lahjaksi blogiystävältä.

    Valkopukuisen naisen olen lukenut joskus ja vaikuttunut.

    Bolšoin perhonen jäi minuun ikuisesti!

    Kulinaristin kuolema on yllättävän hyvä, jos sitä oikeasti alkaa tarkastella...Oikein kouluesimerkki siitä, miten voi lyhyesti ja tiheästi kirjoittaa kiinnostavaa tekstiä.

    Ihme, että joku muu kuin minä on lukenut Schlinkin Viikonlopun. Pitäisi lukea arvostelusi uudelleen, sillä en muista, mitä pidit. Minä pidän ja pidän. Ja enemmän kuin Lukijasta, joka oli minulle liina ennalta-arvattava. Lukija taas filminä oli enemmän kiitos Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin.

    Samat olisin itse voinut jättää lukematta kuin sinäkin...ja vielä pari muuta päälle.

    Nämä toisten listat ovat todella kiinnostavia. Löysin tänään listan, josta en ollut lukenut kuin yhden ja senkin vuosikymmeniä sitten...Anne Frankin päiväkirjan.

    Elämyksellistä, lumoavaa vuotta 2012 sinulle ja kiitos kirjallisesta seurasta! Kirjaihmiset haluavat jakaa kokemuksiaan, he haluavat puhua kirjoista...Koiraihmiset puhuvat vain koiristaan... Minä raukka olen molempia;-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Leena molemmista kommenteista! :-) On tosiaan kiva lukea tekstejä toisten bloggaajien kirjavuosista. Ja olenhan minäkin koiraihminen, mutten täällä paljon koirista kirjoittele. Mutta kuulisitpa miten paljon koiristamme ja kissoistamme puhun....

    VastaaPoista
  4. Kiva tapa listata luetut kirjat!

    Olemme samaa mieltä Brooklynista. :) Illan tullen nousee minulle korkeammalle, ja niin varmaankin tekisi myös Ihanat naiset rannalla, mutta sitä on vaikea verrata nykylukemisiin, kun lukemisesta on jo kauan.

    Mustat morsiamet sekä Kirjeitä kiven alle asettaisin samaan kategoriaan, ja yhden novellin perusteella myös Yösoittoja. Hmm, Kerjäläistyttö (ja parin novellin perusteella Liian paljon onnea) voisi nousta korkeammallekin.

    Vieras kartanossa oli minusta tosi hyvä, mutta kovien odotusten vuoksi en voi kutsua sitä positiiviseksi yllätykseksi kuitenkaan. Et sinä kuole jäi minulla kesken. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja oli taas minulle parempi kokemus kuin sinulle.

    Näitä on hauskaa verrata. :) Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 sinulle, Anna Elina!

    VastaaPoista
  5. Hyvin kuvaavan jaottelun olet tehnyt, siitä saa nopeasti kuvan mieltymyksistäsi. Olen iloinen, että Ketun Kätilö löytyy erinomaisista kirjoista. Toivon, että saisit siitä arvion jossain välissä tehtyä, olisi mielenkiintoista lukea se.

    VastaaPoista
  6. Ai niin Leena, en ole kirjoittanut Viikonlopusta, kun luin sen ennen kuin aloitin blogin. Mulla ei nouse samalle tasolle kuin Lukija, joka oli eka Schlinkini. Se ei vakuuttanut niinkään tarinan vaan ihan muiden ansioiden takia.

    Karoliina, niinhän nämä mieltymykset vaihtelee, mutta se on luonnollista ja tekee kirjoista keskustelun kiinnostavaksi. Hyvää uutta vuotta sullekin!

    Kiitos Jaana! On kyllä tarkoitus kirjoittaa Kätilöstä. Sain sen luettua pari päivää sitten ja oon haudutellut vaikutelmia mielessäni.

    VastaaPoista
  7. Hei Elina!
    Olen lukenut monia samoja kirjoja, mutta "vain" 39 romaania ja 8 dekkaria (mikä on tosin ennätykseni ja johtuu ennen muuta siitä, että on ollut jalkavaivoja koko syksyn.)
    Kätilöä on hehkutettu paljon, ehkä se on luettava, joskus, vaikka aihe ei jostain syystä innosta. Hesarissa oli kirjasta näyte eikä sekään innostanut, mutta katsotaan, jos voitan ennakkoluuloni.
    Olen pitänyt monista samoista kirjoista kuin sinäkin, mutta en ihan kaikista, pettymyksiä olivat Oatesin Kosto (epäuskottavuus, liika kärjistäminen, ratkaisun helppous) ja Proulxin Näin on hyvä. Carol Shieldsin uusimmat suomennokset eivät ole Kivipäiväkirjojen tai Larryn juhlien veroisia, jotka ovat suosikkejani.
    Kaikki Austerit, jotka olen lukenut Sattumuksia Brooklynistä romaanin jälkeen ovat olleet pettymyksiä, Sunset Parkia en ole vielä lukenut.
    Viime vuoden top five listani on tässä:
    Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
    Per Petterson: Hevosvarkaat
    Antonio Munoz Molina: Kuun tuuli
    Petri Tamminen: Mitä onni on
    Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja kokonaisuudessaan.

    terv. Taina U.

    VastaaPoista
  8. Hieno ja innostava jaottelu, toimii noin suuren kirjamäärän kanssa loistavasti. Eikä ole liian niukka tuo asteikkosikaan. :)

    VastaaPoista
  9. Taina, kiva tavata täälläkin! Mie en ole lukenut sinun top5:sta kuin Pettersonin ja osan Kuopio-sarjasta (toinen osa eli Rautayöt on menossa). Ymmärrän, ettei Oates kolahtanut eikä mullekaan mikään Auster ole Sattumuksia Brooklynistä -kirjan veroinen. Sehän on huippuhyvä. Mie pidän kyllä melkein kaikista Shieldseistä, mutta Mary Swann oli kyllä pettymys. Kivipäiväkirjojen arvo on ja pysyy (olen lukenut kirjan kolme kertaa, mikä on mulle paljon, koska luen aika harvoin kirjoja uudelleen). Mitä tulee Kätilöön, niin se varmasti herättää paljon keskustelua ja suhtautuminen on ristiriitaista. En oikein itsekään välillä tiennyt pidänkö siitä vai en, kun kieli on paikoin todella roisia. Mutta kokonaisuutena kirja on hyvin rakennettu ja erinomaisesti kirjoitettu. Eikä arvotonta ole sekään, että se avaa historiamme kipupisteitä rohkeasti.

    Noora, kiitos! Ensin ajattelin, että ryhmittelen kirjat sen mukaan, miten olen niille antanut tähtiä, mutta se tuntui jotenkin liian rajoittuneelta.

    VastaaPoista
  10. Terve taas!

    Pidän kirjoista joiden kieli on yksinkertaista ja selkeää, ilman mitään krumeluureja. Siksi näyte Kätilöstä ei innostanut ja siksi pidän kovasti Petri Tammisesta. Hän osaa myös kuvata hyvin ujon ihmisen tuntoja teoksessa Muita hyviä ominaisuuksia.
    Laskin huvikseni lukeneeni 17 samaa kirjaa kuin Sinä, osan viime vuoden aikana, osan aiemmin.
    Schlinkin Viikonlopusta pidin kovasti, koska se käsitteli aikaa ja asioita, jotka olivat ajankohtaisia omassa nuoruudessani. Vähän samasta syystä vetosi Kuun tuuli, jonka päähenkilö on (suunnilleen) ikätoverini ja siinä mielessä myös kohtalotoverini, että eli agraarikulttuurissa, jossa ei katsottu hyvällä "joutavaa" lukemista. Minua eivät kuitenkaan - onneksi - rasittaneet katoliset opettajat.
    Kähkösen Kuopio-sarjassa olen päässyt vimmeiseen eli Lakanasiipiin. Sarja vain paranee vanhetessaan.
    Taina U.

    VastaaPoista
  11. Olet lukenut paljon hienoja kirjoja, ja mielenkiintoinen jaottelu! Luokitteluissasi näkyy hyvin se, miten ennakko-odotukset muokkaavat lukukokemuksia: neljän tähden kirja voi tuntua viitoselta jos on odottanut kolmosta ja toisin päin...

    VastaaPoista
  12. Kivalla tavalla olet jaotellut lukemasi kirjat :) Tämä haaste on ollut loistava, niin paljon erilaisia listoja ja uusia kirjatuttavuuksia lisättäväksi luettavien listalle...

    Aika hauskaa löytää itsensä kommenteista, minä nimittäin kirjoitin Leena Lumin mainitseman listan jonka kirjat olivat hänellä lukematta lukuunottamatta Anne Frankin päiväkirjaa :)

    VastaaPoista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!